Luku 23
Jobin kahdeksas puhe
Olen etsinyt Jumalaa
1 Nyt Job sanoi:
2 – Tänäkin päivänä ajatukseni nousevat kapinaan.Murehtiminen vie minulta voimat.
3 Kunpa tietäisin, mistä hänet voin löytääja miten pääsen sinne, missä hän asuu!
4 Minä esittäisin hänelle asianija toisin julki kaikki todisteeni.
5 Niin saisin kuulla, mitä hän minulle vastaa,ja saisin tietää, mitä hän tahtoo minulle sanoa.
6 Käräjöisikö hän kanssani valtiaan voimalla?Ei, hän kuuntelisi minua.
7 Hänen vastapuolenaan seisoisi nuhteeton mies,ja tuomarini vapauttaisi minut syytteestä lopullisesti.
8 Jos minä menen itään, ei hän ole siellä,jos länteen – ei merkkiäkään hänestä!
9 Jos menen pohjoiseen, en saa häntä silmiini,jos etelään – en näe häntä!
10 Hän tietää kyllä, millainen on ollut minun vaellukseni.Koetelkoon minua niin kuin tulessa kultaa – minä kestän.
11 Hänen jalanjälkiinsä olen sovittanut askeleni,hänen tietään olen seurannut. En ole siltä poikennut.
12 Hänen sanansa käskyjä minä tottelen,minä pidän ne aina silmieni edessä.
Jumala on suuri ja ankara
13 Kun Jumala jotakin päättää, kuka voisi sen muuttaa?Mitä hän tahtoo, sen hän tekee.
14 Hän panee toimeen sen minkä on minulle määrännyt,eikä sitä ole vähän.
15 Siksi minä pelästyn, kun hänet näen,kun ajattelenkin häntä, minä vapisen kauhusta.
16 Jumala on lannistanut rohkeuteni,minä kauhistun Kaikkivaltiasta.
17 Mutta pimeyskään ei saa minua vaikenemaan,ei, vaikka se peittää edestäni kaiken.