Luku 31
En ole kulkenut vääryyden teitä
1 Olen tehnyt silmieni kanssa sopimuksen:koskaan en katsele naisten puoleen.
2 Minkä osan on Jumala taivaassaan minulle määrännyt?Mitä on Kaikkivaltias korkeuksissaan minua varten säätänyt?
3 Eikö onnettomuus ole sen osa, joka tekee väärin,eikö tuho kohtaa sitä, joka tekee pahaa?
4 Näkeehän Jumala kaikki tienija laskee jokaisen askeleni.
5 Olenko kulkenut vääryyden teitä,ovatko jalkani kiiruhtaneet vilpin poluille?
6 Punnitkoon Jumala minut lahjomattomalla vaa’alla,niin hän näkee, että olen viaton.
7 Jos minun jalkani on poikennut tieltä,jos minun sydämeni on taipunut silmieni viettelyyn,jos käteni ovat vääryyden tahraamat,
8 syököön vieras sen, minkä minä olen kylvänyt,ja revittäköön maasta minun peltoni oras!
9 Jos sydämeni on syttynyt toisen miehen vaimoon,jos olen vaaniskellut hänen ovellaan,
10 jauhakoon oma vaimoni vieraan miehen jyviäja käyköön kuka tahansa hänen vuoteeseensa.
11 Se tekoni vaatisi rangaistusta,se olisi loukkaus lakia ja kunniaa vastaan.
12 Se olisi tuli, joka syö ja tuhoaa,se repisi juurineen maasta koko minun satoni.
Olenko loukannut palvelijani oikeuksia?
13 Olenko loukannut palvelijani oikeuksia,kun hänellä on ollut riita-asia minua vastaan?
14 Jos niin olen tehnyt,miten voisin puolustautua,kun Jumala nousee tuomitsemaan,mitä vastaisin, kun hän panee minut tilille?
15 Luoja, joka äitini kohdussa antoi minulle muodon,muovasi myös minun palvelijani.Me olemme saman käden tekoa.
16 Olenko kieltänyt avuttomalta avun,sammuttanut lesken silmistä toivon?
17 Olenko syönyt leipäni yksinja jättänyt orvon vaille osaansa?
18 Ei, nuoresta pitäen olen ruokkinut orpoja kuin isä,koko elinaikani olen pitänyt leskistä huolta.
19 Olenko piittaamatta katsellut köyhää,jolla ei ole ollut vaatetta ylleen,tai kurjaa, jolla ei ole ollut millä itsensä peittää?
20 Eivätkö hänen jäsenensä saa kiittää minua,eivätkö minun lampaitteni villat anna hänelle lämpöä?
21 Olenko uhkaillut orpoatietäen, että tuomioistuin on minun puolellani?
22 Jos niin olen tehnyt,vääntykööt olkapääni hartioista irtija katketkoon käsivarteni!
23 Minä pelkään Jumalan rangaistusta.Kuinka voisin kestää, kun hän nousee tuomitsemaan?
Olenko luottanut väärään voimaan?
24 Olenko pannut turvani kultaan,olenko sanonut sille: ”Sinuun minä luotan”?
25 Olenko ylvästellyt suuresta omaisuudestanija kaikesta, mitä käteni on saanut aikaan?
26 Olenko katsellut aurinkoa, kun se loistaa,tai kuuta, kun se mahtavana kulkee tietään,
27 niin että sydämeni on langennut salaa niitä palvomaanja käteni on lähettänyt niille suudelmia?
28 Jos niin olen tehnyt,olen ansainnut tuomion.Olenhan silloin kieltänytJumalan, joka on taivaassa.
En ole edes salaa tehnyt syntiä
29 Minä en ole iloinnut vihamieheni onnettomuudesta,en ole riemastunut hänen vastoinkäymisestään.
30 En ole antanut kieleni tehdä syntiä,vihamiehellenikään en ole toivottanut kuolemaa.
31 Minun oma väkeni sanoi kiittäen:”Ei kukaan ole jäänyt nälkäiseksi hänen patojensa äärellä!”
32 Vieras ei joutunut yöpymään taivasalla,minä avasin oveni matkalaiselle.
33 En ole peittänyt syntejäni, niin kuin monet tekevät,en ole kätkenyt niitä viittani salataskuun.
34 Siksi en pelkää ihmisiä,en kauhistu kansanjoukon pilkkaa,en piileksi mykkänä taloni suojassa.
Vastaa minulle, Kaikkivaltias!
35 Kunpa joku kuuntelisi minua!Omalla nimelläni minä vahvistan puheeni.Vastaa nyt minulle, kaikkivaltias Jumala!Missä on syytekirja? Näytä se!
36 Minä levitän sen viitaksi harteilleni,kierrän sen seppeleeksi päähäni!
37 Voin kertoa sinulle jokaisen askelenija lähestyä sinua kuin ruhtinas.
38 Jos oma peltoni minua syyttää,jos kaikki sen vaot yhdessä itkevät,
39 jos olen syönyt sen voimanantamatta mitään tilalleja suututtanut sen,
40 kasvakoon se ohdaketta, ei enää vehnää,tuottakoon se ohran sijasta rikkaruohoa!Tähän päättyivät Jobin puheet.