Luku 9
Jobin kolmas puhe
Emme voi käydä oikeutta Jumalaa vastaan
1 Nyt Job sanoi:
2 – Totta kai minä tuon tiedän!Ei ihminen voi olla oikeassa Jumalaa vastaan.
3 Se, joka ryhtyisi käymään hänen kanssaan oikeutta,ei pystyisi vastaamaan hänen kysymyksiinsä,ei yhteen tuhannesta.
4 Hänen on viisaus, hänen on voima ja mahti.Kuka voisi uhmata häntä joutumatta tuhoon?
5 Hän siirtää vuoria kuin huomaamatta,hän kääntää ne nurin, kun hän vihastuu.
6 Hän koskettaa maata, ja se järähtää paikoiltaan,sen peruspylväät horjuvat.
7 Hän käskee, ja aurinko pimenee.Hän sulkee sinetillään tähtien valon.
8 Yksin on hän levittänyt yllemme taivaan,hän kulkee meren hyökyjen yli.
9 Leijonan tähdistön hän on tehnyt,Orionin ja Seulasetja eteläisten tähtien tarhat.
10 Suuria tekoja hän tekee, tutkimattomia,ihmeitä, joilla ei ole määrää, ei rajaa.
11 Hän kulkee läheltä, enkä minä häntä näe,hän kiitää ohitseni, enkä minä häntä huomaa.
12 Kun hän tempaa käsiinsä jotakin,kuka voi sen estää?Kuka sanoisi hänelle: ”Miksi sinä noin teet?”
13 Mikään voima ei käännä pois Jumalan vihaa,hänen alleen lyyhistyvät Rahabin* joukot.
Kuka voisi vastata Jumalalle?
14 Kuinka minä voisin käydä kiistaan Jumalan kanssa,kuinka voisin löytää sanat häntä vastaan?
15 Vaikka olisin kuinka oikeassa,en pystyisi hänelle vastaamaan.Voin vain rukoilla armoahäneltä, joka minut tuomitsee.
16 Vaikka hän ottaisi vastaan minun haasteeni,en usko, että hän suostuisi minua kuulemaan –
17 hän, joka myrskyllään iskee minut maahanja aina vain lisää minun haavojeni määrääilman mitään syytä.
18 Edes hengenvedon ajaksi hän ei anna minulle rauhaa,ei, hän lisäämistään lisää kärsimystäni.
19 Jos turvaudun voimaan – hänen on voima.Jos vaadin oikeutta, hän kysyy: ”Kuka minut haastaa?”
20 Vaikka minä olen oikeassa,oma suuni joutuu tuomitsemaan minut.Vaikka olen syytön,hän tuomitsee minut väärintekijäksi.
21 Syytön olen. Mutta mitäpä minun elämästäni!Minä inhoan sitä.
22 Yhdentekevää! Siksi minä sanon:”Yhtä lailla hän tekee sinusta lopun,olitpa syytön tai syyllinen.”
23 Kun tuhon ruoska iskee ihmisiin,hän ei välitä viattomien kärsimyksistä.
24 Kun maa on annettu kelvottomien käsiin,hän peittää tuomarien silmät.Ellei se ole hän – kuka sitten?
Elämä liukuu pois
25 Minun päiväni rientävät nopeammin kuin juoksija,ne häipyvät luotani, onnea ne eivät saaneet nähdä,
26 kuin kaislaveneet ne liukuvat toinen toisensa perään pois,ne kiitävät kuin saaliin kimppuun syöksyvä kotka.
27 Jos sanon itselleni: ”Nyt minä unohdan murheet,otan iloisen ilmeen, nauran”,
28 niin kohta iskee minuun uusi kauhu,sillä minä tiedän, että sinä et minua syyttömäksi julista.
29 Kun minut joka tapauksessa tuomitaan syylliseksi,miksi harata vastaan?
30 Vaikka minä kylpisin lumessaja pesisin käteni lipeällä,
31 kuitenkin sinä ryvettäisit minut likakuopassa,niin että minua inhoaisivat omat vaatteenikin.
32 Hän ei ole ihminen, niin kuin minä olen.En minä voi käydä hänen kanssaan oikeutta,en puolustautua häntä vastaan.
33 Ei kukaan voi olla tuomarina meidän välillämme,asettaa kättään meidän molempien päälle.
34 Voi, jospa Jumala kääntäisi ruoskansa minusta pois,ettei minun enää tarvitsisi säikkyä häntä!
35 Silloin voisin puhua hänelle suoraan, pelkäämättä!Nyt en voi. Olen itseni kanssa yksin.