Löysin iloa Kristuksesta, vaikka palasin lähetystyöstäni kotiin etuajassa
Kun palasin kotiin lähetystyöstäni etuajassa, luulin, etten enää koskaan löytäisi iloa. Mutta löysin sitä. Niin sinäkin voit.
Kirjoittaja asuu Utahissa Yhdysvalloissa.
Lähetystyöhön lähteminen on rankkaa. Lähetystyöstä kotiin palaaminen on kuitenkin aivan yhtä rankkaa, etenkin silloin, kun palaat kotiin suunniteltua aiemmin. Kannat huolta siitä, mitä muut sanovat tai miten he käyttäytyvät seurassasi. Tuomitsevatko he sinut? Ovatko he pettyneitä? Tuntevatko he olonsa kiusaantuneeksi? Kannat huolta ajatuksistasi, ettet ollut tarpeeksi hyvä tai tarpeeksi vahva. Mietit, onko sinussa jotakin vikaa tai oliko koko päätöksesi lähteä väärä. Minä kannoin huolta kaikista näistä asioista.
Kun päätin palvella lähetystyössä, olin innoissani. Tiesin, että juuri sitä Herra halusi minun tekevän. Seuraavat kuukaudet olivat elämäni onnellisimpia, ja saatuani upean kokemuksen lähetyssaarnaajien koulutuskeskuksessa luulin, että loppuosa lähetystyöajastani Argentiinassa sujuisi samalla tavalla. Niin ei käynyt.
Kamppailin lähetyskentälläni ahdistuksen, pelon ja toivottomuuden kanssa – asioiden, joita en ollut koskaan aiemmin kokenut ainakaan niissä mittasuhteissa. Lähetysjohtajani teki kaikkensa auttaakseen minua. Lopulta päätin lähteä kotiin. Tuon päätöksen tekeminen oli helppoa sillä hetkellä, mutta palattuani kotiin kaikki edellä mainitut kysymykset alkoivat vallata mieleni.
Ajan myötä sain kuitenkin oppia, että Vapahtaja suo sekä parantumisen että tiedon asioiden oikeista mittasuhteista, jos niitä tavoittelee vilpittömästi. Uskon vakaasti, että kaikissa elämän kokemuksissa on jotakin opittavaa, olivatpa nuo kokemukset hyviä tai huonoja. Ja Herran hyväksi katsomana aikana sain Häneltä arvokkaita opetuksia, joita nykyään arvostan suuresti.
Minulle oli oikein lähteä lähetystyöhön. Mutta jostakin syystä minun ei ollut tarkoitus pysyä siellä puoltatoista vuotta. Jumalalla on muu suunnitelma minua varten. En vieläkään täysin tiedä, mihin suuntaan elämäni on menossa, mutta se ei vaivaa minua. Tiedän kuitenkin, että teen juuri sitä, mitä Hän haluaa minun tekevän tällä hetkellä. Palvellessani neljä kuukautta Argentiinassa todistukseni ja kääntymykseni syvenivät. Tapasin mahtavia ihmisiä, ja varmaankin kosketin niiden ihmisten elämää, joita Hän halusi minun koskettavan. En enää kadu kokemustani tai toivo, että se olisi ollut erilainen. Se oli juuri sitä, mitä minä tarvitsin, ja siitä on tullut minulle pyhä kokemus.
Luin äskettäin kahdentoista apostolin koorumiin kuuluneen vanhin Neal A. Maxwellin (1926–2004) puheen, joka asetti kokemukseni oikeisiin mittasuhteisiin. Hän sanoi:
”Ihmisen elämä ei – – voi olla sekä uskon täyttämää että stressitöntä. – –
Kuinka siis te tai minä voimme oikeastaan odottaa pääsevämme naiivisti läpi elämän ikään kuin sanoen: ’Herra, anna minulle kokemuksia, mutta älä murhetta, älä surua, älä tuskaa, älä vastakohtaisuutta, älä petollisuutta, äläkä ainakaan anna minun tulla hylätyksi. Säästä minut, Herra, kaikilta niiltä kokemuksilta, jotka ovat tehneet Sinusta sen, mitä Sinä olet! Anna minun sitten tulla luoksesi asumaan ja täysin jakaa Sinun ilosi!’” (”Ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne”, Valkeus, heinäkuu 1991, s. 84.)
Vapahtajasta ei tullut sitä, mitä Hän on, Hänen kokemistaan koettelemuksista huolimatta. Hänestä tuli sitä, mitä Hän on, niiden koettelemusten ansiosta. Ne auttoivat muovaamaan Hänen täydellisen luonteensa, ja ne antoivat Hänelle kyvyn tuntea sitä iloa, jota Hän nyt tuntee. Tunnen olevani etuoikeutettu saatuani luonnetta muovaavan kokemuksen. Se ei ollut sitä, mitä olin pyytänyt. Se ei tosiaankaan ollut sitä, mitä olin halunnut. Mutta Jumala tuntee mahdollisuuteni, ja Hän haluaa minun pääsevän osalliseksi Hänen ilostaan. Tuo ilo on jotakin sellaista, mitä en voisi käsittää, ellen myös tuntisi murhetta, surua, tuskaa ja vastustusta. Se, että palasin kotiin etuajassa, on ollut elämässäni vaikeimpia asioita, mitä olen koskaan joutunut kokemaan, mutta opittuani asioiden oikeita mittasuhteita ja saatuani Vapahtajalta apua se vaikuttaa nyt pieneltä hinnalta kaikesta siitä, mitä olen saanut sen ansiosta.
Siispä – usko. Turvaudu Vapahtajaasi. Ja ole toiveikas! Elämä ei koskaan suju ihan suunnitelmiesi mukaan. Se ei ole kivutonta eikä stressitöntä. Mutta ilo odottaa sinua jokaisen varjojen laakson jälkeen. Ilo on sitä, mitä Hän on tarkoittanut sinua varten koko ajan.