Jos lähetystyösi päättyi etuajassa, älä anna periksi
Kirjoittaja asuu Utahissa Yhdysvalloissa.
Sinun arvosi ei ole vähentynyt sen johdosta, että olet palannut kotiin lähetystyöstä etuajassa.
Kuvitus David Green
Jos luet tätä, niin luultavasti jo tiedät, kuinka musertavan vaikeaa voi olla se, että palaa etuajassa kotiin lähetystyöstä. Nuoret aikuiset, jotka palvelevat, voivat saada fyysisen vamman, kokea mielenterveysongelmia, yhteiskunnallisen hätätilanteen, kelvollisuuteen liittyviä huolia, vakavia ristiriitatilanteita muiden kanssa tai jättää noudattamatta lähetyskentän sääntöjä ja joutua päättämään lähetystyönsä ennen odotettua vapautumispäiväänsä.
Olipa syy mikä hyvänsä, Jumala ei halua tämän takaiskun jättävän yhtäkään Hänen lastaan hengellisesti rammaksi. Kuinka siis etuajassa kotiin palanneet lähetyssaarnaajat voivat siirtyä eteenpäin näin kiusallisesta tilanteesta? Ja kuinka vanhemmat, kirkon johtohenkilöt ja muut läheiset voivat auttaa?
Eräs Mormonin kirjan lähetyssaarnaaja
Yhdessä kertomuksessa Alman kirjasta on meille hyödyllinen esimerkki. Nefiläisprofeetta Alma johti lähetysmatkaa jumalattomien soramilaisten keskuuteen mukanaan joukko luotettavia henkilöitä. Yksi näistä henkilöistä, hänen poikansa Korianton, hylkäsi palvelutyön ja meni ”Sironin maahan lamanilaisten rajalle portto Isabelin luo” (Alma 39:3). Sen johdosta Alma nuhteli ankarasti Koriantonia ja kutsui tätä parannukseen huomauttaen: ”En tahtoisi viipyä rikoksissasi raastaakseni sieluasi, ellei se olisi sinun hyväksesi” (Alma 39:7).
Korianton otti nöyrästi vastaan isänsä nuhtelun, teki parannuksen synneistään ja palasi palvelemaan lähetyssaarnaajana soramilaisten keskuudessa julistaakseen ”sanaa vilpittömästi ja vakaasti” (Alma 42:31). Kertomus jatkuu niin, että kun Alma oli puhunut poikiensa kanssa, ”Alman pojat [sekä Siblon että Korianton] lähtivät kansan keskuuteen julistamaan sille sanaa” (Alma 43:1).
Palaaminen mahdollisuuksien kanssa
Mitä me voimme oppia tästä kertomuksesta? Ensinnäkin sen, että lähetyssaarnaaja, joka palaa etuajassa – myös ennaltaehkäistävistä syistä – pystyy silti saavuttamaan suuria. Korianton teki ehkä vakavia virheitä, mutta hän jatkoi silti eteenpäin saattaakseen päätökseen suuren työn. Myöskään niiden lähetyssaarnaajien, jotka palaavat etuajassa omien tekojensa johdosta, ei ole syytä tuntea, että he ovat tuhonneet hengelliset mahdollisuutensa. Korianton oppi virheistään ja tuli rakentaneeksi Jumalan valtakuntaa suunnattomasti, ja tuo sama kyky on jokaisessa riippumatta siitä, kuinka suuresti he tuntevatkin epäonnistuneensa.
Toiseksi, me opimme sen ratkaisevan tärkeän roolin, joka muilla ihmisillä on etuajassa kotiin palanneen lähetyssaarnaajan hengellisessä toipumisessa. Alma – Koriantonin isä ja pappeusjohtaja – neuvoi Koriantonia ankarasti mutta myös luottaen siihen, että Koriantonilla oli kyky saavuttaa yhä hengelliset mahdollisuutensa. Kuten Koriantonin kohdalla, tottelemattomuudesta lähetystyössä täytyy koitua seurauksia, mutta kurinpitotoimissa tulee aina olla mukana rakkautta, anteeksiantoa ja armoa (ks. OL 121:41–44).
Palaaminen parantumaan
Tämä sama toivon sanoma etuajassa palanneille lähetyssaarnaajille toistuu tänäkin aikana. Marshall, joka palasi etuajassa kotiin fyysisten ja henkisten terveyshaasteiden vuoksi, tunsi toisinaan katumusta sekä niiden terveysongelmien että henkilökohtaisten puutteiden vuoksi, jotka estivät häntä olemasta täysin toimiva lähetyssaarnaaja. Siitä huolimatta hän on sitä mieltä, että hänen palvelemisensa oli ehdottomasti vaivan arvoista.
”Me emme ole täydellisiä lähetyssaarnaajina palvellessamme”, Marshall sanoo. ”Olemme yhä alttiita kiusauksille. Voimme edelleenkin tehdä syntiä. Mutta nuo puutteet ovat luultavasti sitä, mihin Saatana haluaa meidän keskittyvän – tuntevan, ettei Herra hyväksy uhraustamme niiden aikojen vuoksi, jolloin emme olleet parhaita lähetyssaarnaajia.”
Marshall uskoo, että Herra haluaa lähetyssaarnaajien tietävän, että Hän on tyytyväinen heidän palvelemiseensa silloinkin kun tuo palveleminen oli epätäydellistä joko oman valinnan tai olosuhteiden vuoksi.
Marshall on oppinut selviytymään ja parantumaan tekemällä kaikkensa pysyäkseen lähellä taivaallista Isää ja Jeesusta Kristusta.
Palaaminen parannuksentekoon
Eräs toinen lähetyssaarnaaja, joka palveli Coloradossa Yhdysvalloissa, lähetettiin kotiin lähetystyöstä kurinpidollisista syistä ja erotettiin kirkosta, mutta hänet on myöhemmin kastettu uudelleen. ”Kotiinpaluu oli vaikeaa”, hän sanoo. ”Tunsin olevani kadoksissa ja tyhjä. Toisinaan vaikein osa kotiinpaluuta oli [löytää] motivaatiota käydä edelleen kirkossa, lukea pyhiä kirjoituksia ja rukoilla. Yksinkertaisimmat asiat olivat vaikeimpia.”
Mutta hän sai voimaa ystävien ja perheen tuesta sekä parannuksenteosta.
”Tavoitteiden asettaminen, piispani tapaaminen ja temppelissä käyminen, sitten kun olin kelvollinen, olivat avaimia siihen, että pystyin pääsemään lähemmäksi taivaallista Isää”, hän lisää. ”Muistan tilanteita, jolloin en pystynyt tapaamaan piispaani tai saavuttamaan joitakin tavoitteita. Silloin vastustaja oli heti paikalla houkuttelemassa minua.”
Hänen toipumisensa teki mahdolliseksi se, että hän muisti aina, että hänellä on taivaallinen Isä, joka rakastaa häntä ja haluaa hänen olevan onnellinen. ”Kun meillä on todistus Vapahtajan sovituksesta ja parannuksesta, me voimme aina päästä lähemmäksi Jumalaa, tunsimmepa olevamme kuinka kaukana hyvänsä.”
”Muistellessani lähetystyötäni”, hän jatkaa viitaten niihin kuukausiin, jotka hän palveli ennen tapahtumia, jotka johtivat hänen lähettämiseensä kotiin, ”tunnen yhä, että se oli yksi elämäni parhaista kokemuksista. Opin paljon, ja vaikka asiat eivät sujuneetkaan siten kuin olin suunnitellut, pystyin yhä näkemään ihmisten muuttuvan evankeliumin ansiosta. Tein joitakin virheitä, mutta todistukseni on kasvanut todella paljon enemmän, kun olen pyrkinyt tekemään parannusta ja kuljen koko ajan eteenpäin.”
Hän haluaa niiden muiden, jotka ovat palanneet etuajassa omien valintojensa vuoksi, tietävän, että ”maailma ei lopu siihen. Kotiinpaluu on ensimmäinen askel parannukseen. Kun on käynyt läpi tämän parannusprosessin, on saanut todella paljon. Se raskas kuorma nostetaan. Ei ole parempaa tunnetta kuin tietää, että on tehnyt Jumalan silmissä oikein.”
Rakastakaa niitä, jotka palaavat etuajassa
Kumpikin näistä lähetyssaarnaajista, jotka palasivat kotiin etuajassa, tähdentää sitä, miten tärkeää on, että etuajassa kotiin palaavien lähetyssaarnaajien ystävät ja perhe rakastavat ja tukevat heitä.
”Antakaa heille tilaa”, Marshall sanoo. ”Mutta huolehtikaa siitä, että olette lähellä, koska elämä voi olla hieman masentavaa. Olkaa heidän ystävänsä.” Kuuntelemalla Henkeä me voimme arvioida heidän tarpeitaan ja tietää, milloin lähestyä heitä ja milloin kunnioittaa heidän yksityisyyttään.
”Kunhan rakastatte heitä”, lisää lähetyssaarnaaja, joka palveli Coloradossa. ”Kannustakaa heitä muistamaan aina Jeesuksen Kristuksen sovitusuhri.”
Se, kuinka muut kohtelevat etuajassa kotiin palanneita lähetyssaarnaajia, voi osaltaan olla ratkaisevana erona siinä, jäävätkö he pois häpeissään vai kulkevatko he eteenpäin uskon turvin. On siis äärimmäisen tärkeää, että heidät otetaan joukkoon tuomitsematta heitä.
Kuten Koriantonin kohdalla, etuajassa kotiin palaavilla lähetyssaarnaajilla on mahdollisuus kohota nykyisestä haavoittuvasta tilastaan voimallisiksi Herran välikappaleiksi.
Toivoa Jumalan suunnitelmasta
Vanhin Jeffrey R. Holland kahdentoista apostolin koorumista tarjoaa lohdun sanoja etuajassa kotiin palaaville lähetyssaarnaajille. ”Kun joku kysyy, oletteko palvelleet lähetystyössä, te vastaatte myöntävästi”, hän sanoo. ”Vaalikaa suorittamaanne palvelua. Olkaa kiitollisia tilaisuudesta, joka teillä on ollut todistaa, olla kentällä Herran nimessä, käyttää sitä lähetyssaarnaajan nimilaattaa. – – Pyydän hartaasti, ettette käy sitä läpi uudelleen, ettette vatvo sitä, ettette ajattele olevanne riittämättömiä tai epäonnistuneita.”1
Niiden, jotka palaavat etuajassa synnin johdosta, on hyvä muistaa nämä sisar Joy D. Jonesin, Alkeisyhdistyksen ylijohtajan, sanat: ”Jos teemme syntiä, olemme vähemmän kelvollisia, mutta emme koskaan vähemmän arvokkaita!”2 Hän vakuuttaa, että Jumala auttaa meitä saamaan itseluottamusta synkimpinä hetkinämme, jos käännymme Hänen puoleensa.
Mormonin kirjan, nykyisten etuajassa palanneiden lähetyssaarnaajien ja kirkon johtohenkilöiden sanoma on sama: Älä koskaan luovu toivosta, koska Jumalalla on edelleenkin varallesi suurempia suunnitelmia kuin pystyt kuvittelemaan. Näiden lähetyssaarnaajien läheisille sanon, että teidän suhtautumistapanne heidän kotiinpaluuseensa vaikuttaa valtavasti siihen, kuinka he saavat apua parantumisessa ja mahdollisuuksiensa saavuttamisessa. Muistakaa, että Jeesuksen Kristuksen sovitus voi parantaa kaikki haavat – myös ne, jotka johtuvat etuajassa lähetystyöstä palaamisesta.