Olen ”kyllin hyvä” – kolme keinoa päästä eroon kielteisestä minäkuvasta
Kirjoittaja asuu Utahissa Yhdysvalloissa.
Masennus ja ahdistus johtivat minua alaspäin pitkin huonon fyysisen voinnin ja vielä huonomman minäkuvan polkua. Mutta kolme asiaa auttoivat minua jälleen rakastamaan itseäni.
”Et ole kyllin hyvä.”
Nuo sanat näkyvät seinällä talomme pohjakerroksessa. Siellä on pieni huone, jossa kuntoilen, ja kun mieleeni tulee kielteisiä ajatuksia, kirjoitan ne paperille ja kiinnitän tauluun. Se muistuttaa minua niistä kamppailuista, joita olen käynyt, ja siitä vanhasta minästä, jonka olen jättämässä taakseni.
Pitkän aikaa sanoin itselleni, etten ole kyllin hyvä. Masennus ja ahdistus tuntuivat musertavan minua, mikä puolestaan johti huonoon fyysiseen vointiin. Olin hukkumassa. Tunsin arvottomuutta. Tunsin toivottomuutta. Uskoin, etten ansainnut Jumalan enkä kenenkään muunkaan rakkautta.
Monet meistä nuorista aikuisista kokevat luultavasti hetkiä, jolloin meistä tuntuu, ettemme ole kyllin hyviä, olipa kyse käyttäytymisestämme, kyvyistämme tai minun tapauksessani minäkuvasta. Hiljattain haastoin itseni avautumaan ja pyyhkimään pölyt henkilökohtaisen elämän kirjani perimmäisinä piilossa olleilta sivuilta. Itsetutkistelun aikana huomasin muutamia asioita, jotka olivat luoneet sen kielteisen omakuvan, jota olin pitänyt sisälläni hyvin pitkään. Mutta huomasin myös nämä kolme keinoa päästä niistä eroon.
1. Poista vertailut
Luin kerran Theodore Rooseveltin sanat: ”Vertailu varastaa ilon.” Maailmassa, jossa jokainen jakaa vapaasti elämän kokemuksiaan sosiaalisen median välityksellä, ajatuksiani ohjasivat jatkuvasti epärealistiset vertailut ystäviin, sukulaisiin ja huomattaviin yhteiskunnallisiin hahmoihin. Vertasin syvimpiä puutteitani muiden suurimpiin saavutuksiin, ja tunsin usein riittämättömyyttä. Tänä kielteisen itsetutkistelun aikana käsitin, että minun piti muuttaa ajattelutapaani.
Pidin tauon kaikista sosiaalisen median muodoista ja aloin työskennellä henkilökohtaisen myönteisyyden hyväksi ja nähdäkseni muissa heidän parhaat puolensa. Lyhyessä ajassa ajatukseni alkoivat muuttua. Lakkasin pian vertaamasta omia kielteisiä puoliani muiden myönteisiin, kuten olin tehnyt niin usein aiemmin. Itse asiassa aloin salaa riemuita muiden onnistumisista! Tämä harjoitus sulatti heti pois sen ylpeyden ja kateuden muurin, jonka olin ajan kuluessa pystyttänyt. Seurauksena oli selkeä mieli ja kyky nähdä asioita iankaikkisuuden näkökulmasta.
2. Mukaudu Jumalan tahtoon
Kokemustamme maan päällä varjostaa toisinaan sen raskas tajuaminen, että olemme epätäydellisiä kuolevaisia olentoja. Lopulta se kielteinen tapa, jolla näin itseni ja kehoni, kulutti minua elämän kaikilla osa-alueilla. Kun tunsin epätäydellisyyksieni painolastin kasvavan, käännyin aina vahingollisten käyttäytymismallien puoleen sen sijaan että olisin kääntynyt Herran puoleen. Nämä käyttäytymismallit saivat aikaan epätäydellisyyden tunteen, joka oli ajoittain niin raskas, ettei elämä tuntunut minusta elämisen arvoiselta. Viimein ainoa, jonka puoleen saatoin kääntyä, oli Herra. Nöyryyden ja parannuksenteon avulla pyrin johdonmukaisemmin lukemaan profeettojen sanoja tavoitteellisesti ja rukoilemaan ymmärtääkseni ympärilläni olevia asioita taivaallisin silmin.
Mikään koettelemus ei ole liian suuri, kun käännymme Herran puoleen ja hyväksymme Hänen tahtonsa riippumatta lopputuloksesta. Sitä vastoin koettelemuksilla on taipumus tuntua raskailta, kun yritämme väkisin toteuttaa omaa tahtoamme Hänen tahtonsa sijaan. Hyväksymällä Hänen tahtonsa olen löytänyt entistä selkeämpää ymmärrystä ja olen alkanut arvostaa sitä, millainen olen ihmisenä, sen sijaan että jatkuvasti tuntisin riittämättömyyttä.
3. Omaksu täydellistä rakkautta
Jakeessa Moroni 8:16 sanotaan, että ”täydellinen rakkaus karkottaa kaiken pelon”. Täydellinen rakkaus on voimallisin väline, mitä meillä voi olla, kun katsomme itseämme peilistä ja ymmärrämme oman ja ympärillä olevien iankaikkisen arvon. Se on sitä, että näemme itsemme sellaisina kuin olemme sen sijaan että laittaisimme puutteemme mikroskoopin alle. Se ei ole riippuvainen ulkonäöstämme. Se on sitä, että annamme menneet virheet anteeksi itsellemme ja muille ja kuljemme eteenpäin katse kiinnitettynä iankaikkisen kirkkauden valoon.
Huomasin, etten voi pelkästään yrittää rakastaa. Minun täytyy antaa sen kuluttaa minut ja tulla osaksi minua. Täydellisen rakkauden suojissa löydämme Jumalan todellisen luonteen – ja sen jatkona oman jumalallisen luonteemme – ja sen polun, jonka Hän on luonut meille.
Oma matkani kohti parempaa henkistä, fyysistä ja hengellistä vointia on vahvistanut uskoani Jumalan ajoitukseen ja Hänen iankaikkiseen rakkauteensa minua kohtaan. Ajoittain jouduin hyvin alas, mutta kun lakkasin vertailemasta itseäni muihin, mukautin oman tahtoni Jumalan tahtoon ja opin todella rakastamaan itseäni, niin kuva omasta iankaikkisesta päämäärästäni tarkentui ja löysin rauhan. Jumalan rakkaus on äärettömän voimallista. Kun hidastamme ja käytämme aikaa sen huomaamiseen, Hän auttaa meitä näkemään, että olemme kyllin hyviä – heikoimpinakin hetkinämme.