Hengellinen happivaje ja hyvien ystävien tärkeys
Kirjoittaja asuu Länsi-Australiassa.
Koko nuoruuteni ajan kävin monissa takkavalkeailloissa. Myönnän, etten muista kaikkea, mutta yksi puhe on aina pysynyt mielessäni. Yksi johtajistamme, joka oli entinen ilmavoimien lentäjä, kertoi kokemuksensa happivajeesta – kehon vähentyneestä hapensaannista, mikä vaikuttaa aivoihin.
Tämä johtaja selitti, että ilmavoimien lentäjät ovat vaarassa kärsiä happivajeesta, joten he joutuvat koulutukseen, jossa heidät altistetaan sille. Eräässä koulutustilaisuudessa häntä ohjeistettiin poistamaan happinaamari ja sitten panemaan se takaisin, kun hän tuntisi happivajeen vaikutuksen. Hän ei kuitenkaan koskaan pannut happinaamaria takaisin – hänen ystäviensä oli tehtävä se hänen puolestaan.
Koulutuksen jälkeen hänen ystävänsä selittivät, että he huomasivat hänen kärsivän kaikista happivajeen oireista – huonosta päätöksenteosta, epäselvästä puheesta ja sekavuudesta. Hän sanoi, ettei hän ollut tuntenut mitään noista oireista vaan oli luullut toimineensa normaalisti, vaikka hänen ystävänsä näkivät, että hän oli vaarassa.
Toisinaan elämässä me saatamme kulkea väärää polkua tajuamatta itse, että se, mitä teemme, ei ole oikein. Teemme ehkä huonoja päätöksiä, toimimme eri tavoin ja olemme aivan hämmennyksissä elämästä – aivan kuten happivajeessa. Polku kohti iankaikkista elämää on polku, jolta voi helposti eksyä, elleivät myös kaikki ympärilläsi ole sitoutuneet siihen (ks. 1. Nefi 8:23, 28; 3. Nefi 14:13–14). Silloin huonot ystävät voivat olla vahingollisia jo happivajeisessa tilassasi. Tietenkään huonot ystävät eivät välttämättä ole huonoja ihmisiä – puhun ystävistä, jotka eivät pane happinaamariasi takaisin paikoilleen ja jotka ovat jopa niitä, jotka voisivat johtaa sinut hengellisesti vaaralliseen tilaan.
Varttuessani Australiassa minulla oli paljon ystäviä kirkossa ja kirkon ulkopuolella – eikä kaikilla heillä ollut myönteistä vaikutusta. Olen kokenut tilanteita, joissa olin varma siitä, että voisin pysyä kaidalla ja kapealla polulla, mutta muutamien huonojen ystävien vaikutuksen vuoksi heidän teoistaan tuli minulle normaalia, ja minä aloin toimia samoin.
Se, mikä auttoi minua tulemaan järkiini, oli vanhempieni ja kirkon johtohenkilöiden kuunteleminen. Tiesin, että he halusivat minulle parasta ja että he pystyivät näkemään paremmin kuin minä, että olin joutumassa hengelliseen happivajeeseen. Yritin aina seisoa pyhissä paikoissa. Osallistuin nuorten aikuisten toimintoihin ja kävin kirkossa. Silloinkin kun vietin paljon aikaa yliopistossa ja työssä, löysin hyviä ystäviä. Olen saanut paljon ystäviä, jotka eivät ole kirkon jäseniä, mutta jotka valitsevat oikein ja ovat hienoja roolimalleja. Esimerkiksi tapasin yhden parhaimmista ystävistäni lukiossa. Hän pyrki aina olemaan parempi ihminen, ja vaikka hän ei ole jäsen, hän auttoi minua huomaamaan, milloin en valinnut itselleni oikeaa polkua. Ja niin juuri oikein hyvä ystävä tekee.
Kohdassa Sananl. 13:20 sanotaan: ”Hae viisaiden seuraa, niin viisastut, pahoin käy, jos lyöttäydyt typerien joukkoon.” Olen täysin samaa mieltä – ystävät, joilla ympäröit itsesi suurimman osan aikaa, ovat ihmisiä, joita lopulta seuraat. Aivan kuten minä en ymmärtänyt, sinäkään et ehkä ymmärrä, milloin olet kärsimässä hengellisestä happivajeesta ja seuraat väärää polkua tai vääriä ihmisiä. On tärkeää kuunnella niitä, jotka rakastavat sinua, ja mennä paikkoihin, jotka kutsuvat paikalle sekä hyviä ihmisiä että Hengen. Kun tein niin, huomasin, että ympärilläni oli joka päivä parempia ystäviä – ystäviä, jotka tukevat minua vanhurskaissa päätöksissäni.
Missä sitten oletkin maailmassa, voit löytää ystäviä, jotka panevat aina happinaamarisi takaisin paikoilleen, kun sinulla on vaikeuksia tehdä se itse. Voit löytää ystäviä, jotka voivat auttaa sinut pois hengellisen happivajeen tilasta, jossa saatat olla. Ystävilläsi on paljon enemmän vaikutusta elämääsi kuin saatat ajatella, joten etsi niiden seuraa, jotka valitsevat oikein. Minä tein niin, ja se muutti minut ja tulevaisuuteni ainaisesti.