Vapahtajan esimerkki ystävystymisestä
Me kaikki koemme yksinäisiä aikoja, mutta Vapahtajan esimerkki opettaa meille muutamia asioita ystävystymisestä.
Valokuva Getty Images
Me nuoret aikuiset koemme kaikki yksinäisiä aikoja – lähtiessämme opiskelemaan, tullessamme kotiin lähetystyöstä, ihmissuhteiden rikkoutuessa, ollessamme ainoita kirkon jäseniä paikkakunnalla, uusia seurakunnassa, naimattomia, naimisissa puolison kanssa, joka on paljon poissa kotoa, uusina vanhempina ja monissa muissa tilanteissa. Jotkin elämänvaiheet eivät kerta kaikkiaan helpota ystävystymistä.
Mutta se ei tarkoita, että se olisi mahdotonta. Kuten kaikessa, vastaus piilee Vapahtajan seuraamisessa. Vanhin Ronald A. Rasband kahdentoista apostolin koorumista on huomauttanut: ”Ystävyydessä kuten jokaisessa muussakin evankeliumin periaatteessa Jeesus Kristus on esikuvamme.”1 Seuraavassa on vain muutama asia, jotka voimme oppia Vapahtajan ystävystymisestä antamasta esimerkistä.
Etsi heidät
Jeesus arvosti ystävyyttä. Hän tarvitsi apua ja tukea muilta (kuten me kaikki!) täyttääkseen maanpäällisen tehtävänsä, mutta sen sijaan että Hän olisi odottanut oikeiden ihmisten ilmaantuvan ovelleen, Hän lähti etsimään ja löysi heidät! Hän meni paikkoihin, joissa Hän ei tavallisesti olisi käynyt (ks. Luuk. 5:3–10), Hän kulki ympäriinsä (ks. Mark. 1:16; Joh. 1:36) ja Hän jopa kutsui ihmisiä tulemaan ja näkemään, missä Hän asui (ks. Joh. 1:39).
Me emme kenties tarvitse ystäviä samoista syistä kuin Vapahtaja, mutta meidän on silti tärkeää ympäröidä itsemme hyvillä ihmisillä. Jos olet uudessa elämänvaiheessa, jossa huomaat tarvitsevasi ystäviä, etsi heidät. Osallistu kirkon toimintaan ja muihin toimintoihin, esittäydy, kokeile uusia asioita, järjestä yhteinen tapaaminen, palvele vilpittömästi (palvelutyöpiirissäsi on luultavasti joku, joka myös tarvitsee ystävää!), niin huomaat, että ympärilläsi on yhä enemmän mahdollisia ystäviä.
Tuo hyvää esiin muista
Pidän kovasti siitä, kun Jeesus tapasi Natanaelin ja sanoi: ”Siinä on oikea israelilainen, mies vailla vilppiä!” (Joh. 1:47.) Aina kun ajattelen tätä jaetta, se muistuttaa minua siitä, että minun tulee etsiä hyvää, jota näen muissa, ja tuoda se esiin.
Amerikkalainen TV-persoona Fred Rogers, joka oli jonkinlainen asiantuntija ystävystymisessä, huomautti myös, kuinka parhaan etsiminen muista on Kristuksen kaltainen ominaisuus. ”Uskon, että arvostaminen on pyhää”, hän sanoi. ”Että kun etsimme parasta siinä ihmisessä, jonka seurassa satumme sillä hetkellä olemaan, me teemme sitä, mitä Jumala tekee. Siksi lähimmäistä rakastaessamme ja arvostaessamme me olemme osallisina jossakin sellaisessa, mikä on todella pyhää.”2
Rukoile ystäviesi puolesta
Ikimuistoisimpia maanpäällisiä kokemuksia Vapahtajan seurassa ovat varmasti olleet ne, kun Hän rukoili muiden puolesta. Nefiläiset kirjoittivat, ettei ”kukaan voi käsittää sitä iloa, joka täytti sielumme sillä hetkellä, kun kuulimme hänen rukoilevan Isää meidän puolestamme” (3. Nefi 17:17). Meidän rukouksemme eivät ehkä ole yhtä koskettavia kuin Hänen, mutta me voimme silti varata aikaa rukoillaksemme niiden puolesta, joista välitämme.
Ystäviesi puolesta rukoilemisen lisäksi voit rukoilla myös, että saisit ystäviä. Kun kysyt ”Herralta neuvoa kaikissa tekemisissäsi” (Alma 37:37) – myös yksinäisyyttä ja ystävien tarvetta koskevissa huolissasi – Hän sekä ”ohjaa sinua sinun hyväksesi” että myös ohjaa sinua kohti hyvää – kohti hyviä ihmisiä, joista voi tulla hyviä ystäviä.
Katso Vapahtajaan
Jeesus tietää, miltä meistä tuntuu, kun tunnemme yksinäisyyttä, koska Hänkin oli yksinäisyyden ja ”surun tuttava” (Moosia 14:3). Vaikka siis olisimmekin parhaita ystävänä olemisessa, koemme silti todennäköisesti yksinäisyyden aikoja tai hetkiä. Mutta yksinäisyys voi myös olla meille muistutuksena jumalallisesta toimeksiannosta rakastaa toinen toistamme (ks. Joh. 13:34).
Jos kamppailet juuri nyt yksinäisyyden kanssa, katso esimerkkiä Vapahtajasta. Ennen ketään muuta tee Hänestä ystäväsi. Hän – ja taivaallinen Isämme – eivät koskaan jätä sinua yksinäiseksi.