Sydän syville haavoille lävistettynä: Perheessä tapahtuvan väkivallan ymmärtäminen
Epäterveitä malleja voi kehittyä missä tahansa ihmissuhteessa. Niiden tunnistaminen voi paljastaa väkivallan tai estää sen ennen sen alkamista.
Valokuvat käytetty ainoastaan kuvitustarkoituksiin, kuvissa käytetty malleja
Minulle soitti äskettäin eräs surun murtama isä. Hänen tyttärensä Jenna (nimet on muutettu) oli opiskelemassa ja uudessa ihmissuhteessa, joka eteni nopeasti. Jennan poikaystävä Jake painosti Jennaa avioliittoon ja rajoitti tämän yhteydenpitoa vanhempiinsa. Jenna pyysi sitä vanhemmiltaan anteeksi selittäen sen johtuvan Jaken suuresta rakkaudesta ja halusta viettää aikaa kahden kesken.
Jennan perhe huolestui, kun he saivat tietää, että Jake oli ollut aiemmin naimisissa ja että hänellä oli lapsi, josta hän ei ollut maininnut Jennalle. He soittivat Jaken entiselle vaimolle, joka sanoi, että Jake oli hyvin kiivasluonteinen ja mustasukkainen. Kun Jake kuuli siitä, hän raivostui. Jake sanoi, että Jennan vanhemmat olivat ”kontrolloivia”, ja muistutti tilanteesta, jolloin vanhemmat olivat paheksuneet sitä, että Jake oli sarkastisesti vitsaillut Jennan älykkyydestä. Jake vaati Jennaa tekemään itse omat päätöksensä mutta vaati tätä silti katkaisemaan suhteet vanhempiinsa. Jennan vanhemmat olivat epätoivoisia, kun heidän soittoihinsa ja tekstiviesteihinsä ei enää vastattu.
Jokainen haluaa onnellisen perheen, mutta silloinkin kun ihmiset yrittävät elää evankeliumin mukaan, suhteista voi tulla vahingollisia. Jotkin haasteet johtuvat väärinymmärryksistä ja hankauksesta, jotka ovat yleisiä perheissä. Terveissä perheissä ihmiset kuitenkin pyytävät anteeksi huonoa käytöstä ja selvittävät erimielisyydet, kun taas epäterveissä olosuhteissa on tylyyden ja kaltoinkohtelun malleja, jotka etenevät väkivallaksi.
Perheväkivalta ja evankeliumi
”Te olette särkeneet herkkien vaimojenne sydämen ja menettäneet lastenne luottamuksen” (MK Jaak. 2:35).
Väkivalta koostuu teoista, joiden tarkoituksena on vahingoittaa tai kontrolloida. Siihen kuuluu monia käyttäytymistapoja, joihin voi sisältyä laiminlyömistä, manipulointia, sanallista arvostelua ja fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa.1 Valitettavasti väkivaltainen käyttäytyminen on yleistä. Joidenkin tutkijoiden arvion mukaan maailmanlaajuisesti noin neljännestä lapsista kohdellaan kaltoin fyysisesti, seksuaalisesti tai emotionaalisesti.2 Myös aikuiset joutuvat suuressa määrin uhreiksi. Naisista suunnilleen yksi neljästä ja miehistä yksi kymmenestä kokee fyysistä väkivaltaa puolisonsa taholta.
Väkivaltaa voi tapahtua missä tahansa ihmissuhteessa, ja sekä miehet että naiset voivat syyllistyä siihen. Miehet kuitenkin todennäköisemmin ovat kontrolloivia ja syyllistyvät vakavaan fyysiseen ja seksuaaliseen väkivaltaan, ja naiset todennäköisemmin joutuvat puolisonsa pelottelun, dominoinnin tai pahoinpitelyn uhreiksi.3
Väkivalta vahingoittaa sekä syyllisen että uhrin sielua ja on vastoin Vapahtajan opetuksia. Nykyajan profeetat ovat sanoneet, että ne, ”jotka kohtelevat pahasti puolisoaan tai jälkeläisiään – –, seisovat eräänä päivänä tilivelvollisina Jumalan edessä”4. Väkivallan tekijät eivät useinkaan välitä evankeliumin periaatteista, tai he käyttävät niitä omaksi hyödykseen. Olen esimerkiksi neuvonut avioparia, jossa aviomiehellä oli emotionaalisia suhteita ja joka pelasi avioparin säästöt mutta anteeksipyytämisen sijaan painosti vaimoaan antamaan anteeksi ja intti, että vaimo olisi suurempi syntinen, ellei antaisi hänelle anteeksi. Mies ei välittänyt vaimonsa tuskasta ja väitti olevansa sovinnossa Jumalan kanssa, koska muutoin hän ei olisi temppelityöntekijä. Kun vaimo puhui asiasta kirkon johtohenkilöille, mies vähätteli petoksiaan ja liioitteli vaimonsa huolia sanoen, että tämä oli masentunut. Aviomies hylkäsi ”kunnioituksen, rakkauden [ja] myötätunnon” periaatteet5 ja kohteli kaltoin vaimoaan. Vaimon pyrkimykset elää evankeliumin periaatteiden mukaan eivät pystyneet korjaamaan ongelmaa, jonka mies aiheutti. Jokainen meistä voi sortua epäterveisiin käyttäytymistapoihin. Kaikenlaisessa väkivallassa on tiettyjä yhteisiä piirteitä, ja mitä vakavampia ne ovat ja mitä useammin niitä esiintyy, sitä epäterveempi suhde on. Tässä on viisi näistä tyypillisistä pahoinpitelyn malleista, jotka voivat auttaa sinua tunnistamaan epäterveitä käyttäytymistapoja itsessäsi ja muissa.
1. Julmuus
”Heidän kielensä puhuu petollisesti, huultensa takana heillä on kyykäärmeen myrkkyä, heidän suunsa on täynnä katkeria kirouksia” (Room. 3:13–14).
Eräs mies tuli minulle terapiatapaamiseen vastoin vaimonsa toiveita. Vaimo pilkkasi miestä siitä, että tämä ”tarvitsi apua”. Kirkossa vaimo oli ystävällinen ja harrashenkinen, mutta kotona hänen kylmä, halventava käytöksensä kirpaisi kuin ruoska. Vaimo arvosteli miehensä tuloja ja haukkui hänen opettajan uraansa ”tyttöjen työksi”. Vaimo sanoi pojalleen: ”Toivon, ettet päädy sellaiseksi nahjukseksi kuin isäsi” ja vietti joka päivä aikaa puhelimessa äitinsä kanssa, jolloin he arvostelivat aviomiehiään. Kriittiset ihmiset tuntevat oikeudekseen aiheuttaa tuskaa ja ”haluavat antaa toisten kärsiä” (OL 121:13). Nämä perheenjäsenet rikkovat Jeesuksen käskyjä ”älkää tuomitko” ja ”älkää julistako ketään syylliseksi” (Luuk. 6:37), kun he väheksyvät, osoittavat inhoa tai nimittelevät muita.
2. Vilppi
”Sinä olet valheellisen hengen vallassa ja olet riisunut pois Jumalan Hengen” (Alma 30:42).
Vilppi leviää väkivaltaan, kun pahantekijät vähättelevät tekojaan, syyttävät muita ja vääristelevät sanoja. Tämä hämmentää uhreja, kuten yksi tutkimukseeni osallistuneista kuvaili: ”[Yleensä aviomieheni] menetti malttinsa ja alkoi sitten pyydellä anteeksi ja sanoi sen jälkeen: ’No, sehän on oikeastaan sinun vikasi’ – – kerta toisensa jälkeen, kunnes aloin uskoa sen.”6 Tästä toisen ihmisen todellisuuden kieltämisestä käytetään joskus termiä gaslighting eli harhauttaminen. Siinä uhri saadaan hämmentymään ja epäilemään omia muistojaan ja mielipiteitään. Muiden vilpin muotojen tavoin sitä käytetään keskustelujen manipuloimiseen ja valheellisen julkisivun esittämiseen.
Ne, jotka ovat sitkeästi väkivaltaisia muita kohtaan, kieltäytyvät myöntämästä, että he ovat loukkaavia, ja väittävät usein olevansa itse uhreja. Kun Jenna ilmaisi levottomuutensa Jaken arvostellessa hänen vanhempiaan, Jake vihastui ja väitti, että Jenna ”loukkasi” häntä. Jake oli niiden joukossa, ”jotka huutavat rikkomus – – ja itse ovat tottelemattomuuden lapsia” (OL 121:17). Sen lisäksi että hän edisti vilpillistä kertomustaan hän myös ärsyyntyi totuudesta.7
3. Verukkeet
”[Tunnusta] pahat tekosi ja [se vääryys], mitä olet tehnyt” (Alma 39:13).
Nöyrä ihminen tuntee katumusta muiden satuttamisesta ja tekee parannuksen toimien jatkossa paremmin. Ihminen, joka on väkivaltainen muita kohtaan, vastustaa omantunnon kutsua keksimällä verukkeita. Kuten yksi tutkimukseeni osallistuneista muisteli: ”Fyysinen väkivalta tuntui minusta aina kamalalta, ja sitten myöhemmin ajattelin, ettei sitä ehkä olisi tapahtunut, jos vaimo vain olisi pitänyt suunsa kiinni.” Tämän henkilön ”[murhe] ei johtanut parannukseen” (Morm. 2:13), vaan se sivuutettiin katkeralla vihalla ja syytöksillä.
Terapiassa sanoin kerran eräälle vaimolle, etten ollut koskaan nähnyt hänen osoittavan Jumalan mielen mukaista murhetta siitä, että hän oli vuosia arvostellut aviomiestään. Hänen vastauksensa ei osoittanut katumusta vaan pahantuulisuutta: ”No niin, eikös siinä olekin taas yksi asia, jota minä en tee!” Väkivaltaan sortuvat torjuvat vastuun ja ovat herkkänahkaisia ja puolustelevia. He loukkaantuvat helposti pienistä asioista.
4. Ylpeys
”Olkaa nöyriä ja pitäkää kukin toista parempana kuin itseänne” (Fil. 2:3).
Ylpeyteen sisältyy oikeutuksen tunnetta ja itsekeskeisyyttä. Yksi mies raivosi vaimolleen ja lapsilleen joka kerta, kun he hänen mielestään osoittivat kunnioituksen puutetta häntä kohtaan. Ellei heidän mielipiteensä ollut hänen mielipiteensä mukainen, he ”kaivoivat maata” hänen altaan tai ”eivät olleet tottelevaisia”. Ylpeys on kilpailevaa ja keskittyy valtaan ja voittamiseen. Sitä vastoin terve perhe on yhteistyökykyinen, jolloin siinä vallitsee yhdenvertaisuuden tasapaino ja sen jäsenet kohtelevat ”oikeudenmukaisesti toinen toistaan” (4. Nefi 1:2). Aviopuolisoiden tulee olla tasavertaisia kumppaneita8 niin että kumpikin saa ilmaista kantansa ja kaikkia mielipiteitä arvostetaan.
5. Kontrolli
”Kun me pyrimme – – hallitsemaan tai vallitsemaan tai pakottamaan ihmislasten sieluja – –, taivaat vetäytyvät” (OL 121:37).
Vaikka arvostamme tahdonvapautta, on yllättävää, kuinka usein perheenjäsenet sanelevat toisilleen, miten pitää ajatella, tuntea ja toimia. Jotkut kontrolloivat jopa pelottelulla, häpeällä, rakkauden pidättämisellä tai uhkauksilla. Yhdellä aviomiehellä oli tiukat odotukset, että hänen vaimonsa pitäisi valmistaa aamiainen joka päivä tiettyyn aikaan, täyttää tietyt intiimit pyynnöt ja kuunnella häntä hänen ”huolenaiheissaan”, joihin sisältyi yleensä se, miten vaimon pitäisi parantaa käytöstään. Hän valvoi vaimonsa rahankäyttöä ja suuttui, jos tämä ei vastannut heti hänen tekstiviesteihinsä.
Eräs äiti ilmaisi säännönmukaisesti pettymystä teini-ikäiseen tyttäreensä aina kun tyttö vaikutti surulliselta tai ei elänyt äidin mittapuiden mukaan. Ellei odotuksia täytetty tai jos aviomies toi esiin huolenaiheita, äiti kohteli kaikkia kylmästi harrastaen mykkäkoulua.
Toivoa ja parantumista
”Minä olen kuullut rukouksesi, olen nähnyt kyyneleesi. Minä parannan sinut.” (2. Kun. 20:5.)
Vaikka väkivalta on sydäntäsärkevää, muutos on aina mahdollinen. Uhrit voivat kääntyä hengellisen avun ja ammattiauttajien puoleen ja etsiä Vapahtajan sovituksen voimaa haavojensa parantamiseksi.
Niiden, jotka ovat olleet väkivaltaisia, täytyy tehdä parannus ja etsiä apua. Tämä vaatii sitä, että alentuu ”nöyryyden syvyyksiin” (3. Nefi 12:2) ja ottaa täyden vastuun käyttäytymisestään. Muutos edellyttää enemmän kuin lyhytaikaisia lupauksia ja pinnallisia yrityksiä. Syvän parannuksenteon tuoma tuska on sielua raastavaa, eivätkä kaikki ole halukkaita siihen. Tällöin uhrien osaksi jää tehdä vaikeita päätöksiä siitä, kuinka suojella itseään.9
Taivaallinen Isämme on huolissaan meistä aivan kuten se ahdistunut isä, joka soitti minulle tyttärestään. Jumalan rakkaus on laajaa kuin iankaikkisuus (ks. Moos. 7:41), ja Hän tuntee syvää tuskaa, kun Hänen lapsensa satuttavat toisiaan. Lempeässä keskustelussa Henokin kanssa Herra itkee. ”Katso näitä veljiäsi; he ovat minun omien kätteni tekoa, ja – – minä olen – – antanut käskyn, että heidän tulee rakastaa toisiansa – –; mutta katso, he ovat rakkaudettomia, ja he vihaavat omaa vertansa” (Moos. 7:32–33). Taivaassa ja maan päällä itketään, kun ruumista ja sielua haavoitetaan. Silti nöyryyden, Jumalan voiman ja tarvittaessa ammattiavun turvin on mahdollista pysäyttää vahingoittava käyttäytyminen ja luoda koti, jossa on toisten arvostamista, turvaa ja rakkautta.