Koronapandemia – tilaisuus paneutua evankeliumin ytimeen

Tyler ja Kiplin Griffin sekä Taylor Halverson

Kuva

Valokuva pyhistä kirjoituksista ja maskista

Vaikeita aikoja on ollut kautta historian. Nyt meitä kaikkia koettelevat koronaviruspandemian aiheuttamat vakavat vastoinkäymiset. Elämme ennennäkemättömiä aikoja, kuten olemme niin usein kuulleet sanottavan. Monet meistä ovat huolissaan terveydestään ja rakkaidensa hyvinvoinnista. Tällä viruksella on ollut taloudellisia ja tunneperäisiä vaikutuksia jokaisen elämässä. Mikään ei tunnu enää olevan normaalia. Lähetys- ja temppelityöhönkin on aiheutunut häiriöitä. Monista kotoisten arkirutiinien muuttaminen tuntuu ylivoimaiselta.

Epävarmuus tulevaisuudesta voi aiheuttaa ahdistusta ja jopa paniikkia. Olet ehkä kokenutkin niitä. Kaiken tämän kaaoksen keskelläkin on silti toivoa! Epävarmuudesta ja muutoksista huolimatta evankeliumin perusta ja ydin ei ole muuttunut:

Viralliset kirkon kokoukset on ehkä väliaikaisesti peruutettu tai niitä on rajoitettu, mutta evankeliumin mukaiselle elämälle ei ole käynyt niin! Voimme edelleen kotonamme palvella Jumalaa ja muita sekä harjoittaa evankeliumia.
Jumala on yhä taivaassaan.
Hänen Poikansa, Jeesus Kristus, johtaa yhä tätä työtä. Hän ymmärtää sekä maailmanlaajuisia ongelmia että henkilökohtaisia vaikeuksiamme. ”En minä jätä teitä orvoiksi”, Hän on luvannut (Joh. 14:18). Hän lähettää Pyhän Hengen olemaan kanssamme.¹
Jumala on kutsunut profeettoja, näkijöitä ja ilmoituksensaajia. Heidän kauttaan Hän on antanut meille juuri sen, mitä tarvitsemme tästä mullistuksesta selviämiseen.² Miettikää uutta kotiin keskittyvää opetusohjelmaa ja muita muutoksia, jotka ovat auttaneet meitä valmistautumaan näihin aikoihin ja elämään ja palvelemaan entistä korkeammilla ja pyhemmillä tavoilla³. Nämä viimeaikaiset muutokset eivät ole sattumaa – kaikkitietävä ja rakastava Jumala on laatinut ne.

Kun pidämme nämä asiat mielessä, voimme kaaoksesta huolimatta paneutua uudelleen evankeliumin ytimeen, johon kuuluu usko Herraan Jeesukseen Kristukseen.

Kuinka me sitten voimme harjoittaa tuota uskoa? Herra on alusta asti antanut opetuslastensa selviytyä haasteista ilman, että heillä olisi kaikkia vastauksia. Uskomme syvenee, kun meidän täytyy harjoittaa tahdonvapautta ja jatkaa eteenpäin epävarmuudesta huolimatta. Vanhin Neil L. Andersen kahdentoista apostolin koorumista on sanonut saman asian seuraavasti: ”Sinä et tiedä kaikkea, mutta sinä tiedät tarpeeksi!”⁴

Kertomus siitä, kun Nefi ja hänen veljensä yrittivät saada pronssilevyt, on tästä mainio esimerkki. He tiesivät, mitä heidän täytyi tehdä: hakea levyt! Heillä oli myös hyvä käsitys siitä, miksi niin täytyi tehdä. He vain eivät tienneet, miten se tehtäisiin. Kahden epäonnistuneen yrityksen (ks. 1. Nefi 3:10–27) jälkeen Nefi ei voinut enää turvautua omiin kykyihinsä. Hän ei kuitenkaan luovuttanut vaan yritti vielä kerran. Pane merkille, kuinka Nefin sanat sopivat suoraan tämänhetkiseen tilanteeseemme:

”Henki johdatti minua edeltä käsin tietämättäni, mitä minun pitäisi tehdä.

Kuitenkin minä kuljin eteenpäin.” (1. Nefi 4:6–7.)

Vaikka elämässämme on paljon epävarmuutta, Jumala johdattaa ja muovaa meitä, jos vain kuljemme eteenpäin Nefin tavoin, luotamme Jumalaan, seuraamme Hänen profeettojaan ja keskitymme uskoon. Jossain vaiheessa tätä tapahtumasarjaa konstikas epävarmuutemme muuttuu perustavanlaatuiseksi varmuudeksi.

Ottaessamme tulevaisuuden vastaan syventäkäämme uskoamme Jeesukseen Kristukseen, luottamustamme Hänen palvelijoihinsa sekä toisiamme kohtaan tuntemaamme rakkautta. Tästä maailmanlaajuisesta ahdingon ja vaikeuksien ajasta voi muotoutua pyhä perusta, joka auttaa meitä lähemmäksi Häntä. Tällöin Hänen suloinen rauhansa täyttää sielumme sekasorron keskelläkin, ja me löydämme tarvitsemamme voiman ja vastaukset.