Nuorille aikuisille
Perfektionismi – ”Etsi erot” -tehtävän myrkyllinen versio
Kirjoittaja asuu Tasmaniassa Australiassa.
On hetkiä, jolloin me kaikki tunnemme riittämättömyyttä. Mutta meidän pitää varmistaa, että arvioimme itseämme oikein.
Kuvitus Kelsey Garrity Riley
Kun olin nuorempi, ratkaisin mielelläni paikallisen sanomalehtemme julkaisemia ”Etsi erot” -tehtäviä. Kaksi vierekkäin asetettua miltei identtistä kuvaa tarjosivat haasteen löytää kuvien väliset vähäiset erot. Jos keskittyi kyllin tarkasti kuvan erillisiin yksityiskohtiin, pystyi hyvinkin löytämään useimmat ellei jopa kaikki erot. Tämän tehtävän tarkoituksena ei ollut ihailla kuvia tai täydentää toinen kuva valmiiksi. Tarkoituksena oli huomata jokainen puutteellisuus ensimmäisen kuvan epätäydellisessä kopiossa.
Nuorten aikuisten yleisenä haasteena on tunne siitä, ettemme yllä sille tasolle, jossa kuvittelemme, että meidän pitäisi olla. Yhä enenevässä määrin vertaamme itseämme muihin ja näemme yhden aloittavan menestyvää uraa, toisen saavuttavan täydellisiä arvosanoja opinnoissaan, kolmannen ympärillään iso joukko ystäviä ja neljännen, jota pidämme itseämme ystävällisempänä, viisaampana, anteliaampana ja hyväntahtoisempana. Ja he ovat luultavasti myös meitä nuorempia! On epäilemättä helppoa vertailla itseämme ja ympärillämme olevia ihmisiä ja etsiä eroja, ja poikkeuksetta onnistumme luomaan pitkän luettelon syitä, joiden vuoksi muut ovat ”parempia” kuin me.
Tällainen ajattelutapa on erityisen vaarallinen, jos uskomme, että omaa arvoamme määrittävät meidän saavutuksemme, ominaisuutemme tai maallisen vaurautemme kartuttaminen. Erojen etsiminen tuo sitä paitsi harvoin esiin vahvuuksia ja Kristuksen kaltaisia ominaisuuksia, joita olemme omaksuneet elämäämme, ja se jättää pois sen perustotuuden, että meillä kaikilla on mahdollisuus tulla täydellisiksi kuten Kristus… jonakin päivänä. Kun Vapahtaja julisti: ”[Olkaa] täydellisiä, niin kuin minä olen tai teidän taivaallinen Isänne on täydellinen” (3. Nefi 12:48), uskon Hänen pyrkineen kohottamaan näkemystämme ja antamaan meille toivoa – ovathan Hänen kehotuksensa sekä kutsu parannukseen että ilmaus Hänen luottamuksestaan meihin ja siihen, että voimme saavuttaa sen, mitä Hän pyytää meitä tekemään. Meidän suurena haasteenamme on kohota luonnollisen ihmisen kateuden, kaunan, epätoivon ja epäilyksen taipumusten yläpuolelle ja valita nöyryys, parannus, usko ja toivo.
Vanhurskas nyt, täydellinen myöhemmin
Vastustajan kaupitteleman kielteisen ”perfektionismin” voittamiseen sisältyy se, että ymmärtää, mitä täydellisyys todella on. Pitäessään puheen täydellisyydestä presidentti Russell M. Nelson selitti, että alkuperäinen kreikankielinen sana, jonka vastineena jakeessa Matt. 5:48 on käytetty sanaa täydellinen, tarkoittaa ’valmista’.1 Kukaan meistä ei tule ”valmiiksi” tässä kuolevaisessa elämässä. Valmiiksi tuleminen tapahtuu iankaikkisuuksissa.
Kun täydellisyys tuntuu musertavalta, voimme ottaa askelia tiellä kohti täydellisyyttä: esimerkiksi kun maksamme täydet kymmenykset, voimme pitää kymmenyksiä koskevan käskyn täydellisesti. Kun rukoilemme päivittäin, voimme huomata olevamme täydellisiä valinnassamme rukoilla joka päivä. Tiellä kohti täydellisyyttä (josta käytetään myös nimitystä liittopolku) jokaisen askeleen on tarkoitus tuoda meille iloa. Säännölliset henkilökohtaiset arvioinnit vahvistavat meille, että edistymme ja että Isämme on mielissään hengellisestä kasvustamme elämässämme.
Vanhurskaus ja täydellisyys eivät ole synonyymeja. Täydellisyys on seuraus, kun taas vanhurskaus on uskon ja parannuksen malli, jonka valitsemme joka päivä. Jos päämääränä on täydellisyys, niin avaimena ovat meidän liittomme ja askelina matkalla on vanhurskaus. Jos tämä on meidän näkökulmamme täydellisyyteen, voimme toivoa tulevaisuudelta hyviä asioita, kun kärsivällisesti ja itsepintaisesti luomme elämäämme vanhurskaita malleja.
Ole varautunut epäonnistumiseen, rakasta parannusta
Hiljattain pohdiskelin seitsemänkymmenen koorumin jäsenen, vanhin Lynn G. Robbinsin lausumia sanoja: ”Parannus ei ole Hänen [Jumalan] varasuunnitelmansa, jos sattuisimme epäonnistumaan. Parannus on Hänen suunnitelmansa Hänen tietäessään meidän epäonnistuvan.”2 Tämä elämä on koetusaikaa, joka meille on annettu valmistautuaksemme iankaikkisuutta varten. Parannus valmistaa meitä muuttumaan siinä, millaisina näemme itsemme, ja tuo meitä lähemmäksi Jumalaa ja Vapahtajaa. Meidän tulee varautua siihen, että epäonnistumme tai teemme virheitä, todennäköisesti päivittäin. Sen ei pitäisi olla yllättävää, eikä sen pitäisi saada meitä epätoivoisiksi. Itse asiassa meidän pitäisi olla tyytyväisiä, kun huomaamme omia puutteitamme tai virheitämme, sillä meillä on mahdollisuus ryhtyä Kristuksen kumppaniksi ja muuttaa heikkoutemme vahvuuksiksi.
Niinpä vaikka tavoitteena on täydellisyys, niin tiehen, jonka valitsemme, sisältyy parannuksen tekemistä ja kulkemista eteenpäin joka päivä hymy kasvoillamme ja kiitollisuus sydämessämme.
Turvaa Kristukseen
Vanhin Neal A. Maxwell (1926–2004) kahdentoista apostolin koorumista sanoi: ”Meistä tulee lopulta sellaisia ja me saamme iankaikkisuudessa sitä, mitä me hellittämättä pitkään haluamme.”3 Päivittäiset valintamme määräävät sen, mitä meistä tulee. Jos hartaana halunamme on tulla Vapahtajan kaltaisiksi ja kannustimenamme on rakkaus Häntä kohtaan, se halu kuvastuu meidän valinnoistamme ja me muutumme.
Kun eteemme tulee esteitä, kun teemme virheitä ja kun lankeamme kiusaukseen, me voimme vastata siihen kääntymällä pois Kristuksesta tai voimme turvata Kristukseen osoittaen uskoa, toivoa ja kärsivällisyyttä, särkynein sydämin ja murtunein mielin. Ratkaisu eli vastaus vaikeisiin olosuhteisiimme löytyy aina Kristuksesta ja Hänen evankeliumistaan. Kun turvaamme Kristukseen, Hän opettaa meitä ja muuttaa meidät.
Monet elämän haasteista voidaan jakaa kahteen ryhmään: niihin, jotka voitamme tässä elämässä, ja niihin, jotka voitamme seuraavassa, kenties vammaisuus, masennus ja ahdistus tai jatkuva kiusaus. Kristuksella on voima tehdä meistä ehyitä. Hänellä on voima muuttaa meidät. Kun valitsemme nöyryyden, me hyväksymme Herran ajoituksen ja Hänen tahtonsa, ja jos me aktiivisesti etsimme Hänen apuaan ja johdatustaan, me saamme voimaa, jumalallista kannustusta ja rauhaa.
Varo ylpeyttä
Vastustaja ei koskaan tarjoa haasteisiimme hyviä ratkaisuja. Kun huomaamme epäonnistumisiamme ja heikkouksiamme, hän kannustaa meitä piilottamaan ne muilta, koska haluamme vaikuttaa mahdollisimman virheettömiltä. Tämä on eräs ylpeyden muoto. Kristus tarjoaa haasteisiimme aina hyviä ratkaisuja. Tämä ei kuitenkaan tee Hänen tarjoamistaan ratkaisuista helppoja. Esimerkiksi Herra kutsuu meitä luottamaan Häneen, kun kerromme evankeliumista, kun taas Saatana sanoo meille, ettei meidän pidä kertoa evankeliumista, koska emme ole kaunopuheisia. Mutta Herra lupaa, että Hän antaa meille ”tuossa silmänräpäyksessä”, mitä meidän tulee sanoa (OL 100:6). Vastustaja tosiaankin ruokkii epäilyksiämme, kun taas Herra ruokkii uskoamme.
Sen sijaan että käytämme aikaamme vertailemiseen, erojen etsimiseen ja heikkouksien piilottelemiseen, Kristus haluaa meidän turvaavan Häneen ja ryhtyvän muuttamaan heikkouksia. Ylpeys on pohjimmiltaan kilpailevaa. Elämää ei kuitenkaan koskaan suunniteltu kilpailuksi. Kun valitsemme Kristuksen esikuvaksemme, ystäväksemme ja tukijaksemme, me voimme unohtaa vahingolliset vertailumme ja tuntea rauhaa tiellä kohti täydellisyyttä.
Muista, että elämässä me kaikki kohtaamme epätäydellisyyden haasteen ja siihen liittyvät heikkoudet. Jos näemme muiden kamppailevan, voimme olla myönteisenä voimana nostamassa heitä ylöspäin. Jos näemme muiden onnistuvan, voimme antaa aitoa kiitosta ja kehuja. Mutta emme koskaan hyödy siitä, että yritämme määrittää, kestääkö meidän vanhurskautemme tai menestyksemme suotuisalla tavalla vertailun jonkun muun kanssa vai ei. Muut eivät ehkä näe arvoamme, mutta Jumala näkee. Hänelle me olemme äärettömän arvokkaita. Tulemme aina olemaan Hänen lapsiaan. Hän rakastaa meitä ilman ehtoja, ja Hän on mielissään meidän vanhurskaista pyrkimyksistämme tulla Hänen kaltaisikseen.
Jeesus Kristus ei ole meidän elämässämme sivustakatsoja. Hän on läsnä, Hän on tietoinen meistä ja Hän pyrkii pelastamaan meidät ja johtamaan meidät takaisin selestiseen kotiin. Hänen voimassaan me voimme tehdä kaiken, ja Hänen kauttaan mikään ei ole mahdotonta. Tässä elämässä, jota määrittää epätäydellisyys, Herra on meidän toivomme ja esikuvamme eikä Hän tuomitse meitä vertaamalla meitä veljiimme ja sisariimme. Hän näkee meidän sydämemme ja antaa tuulta purjeisiimme tällä matkallamme kohti täydellisyyttä. Toimikaamme uskossa, tehkäämme parannusta ja turvatkaamme Kristukseen saaden toivoa Hänen lupauksestaan, että lopulta me voimme ”olla täydellisiä Kristuksessa” (Moroni 10:32).