Julkaistaan vain sähköisenä: nuorille aikuisille
Avun saaminen mielenterveysongelmiin
Olin kauhuissani, kun aloin kokea ahdistusta, mutta sitten käännyin Herran puoleen – ja Hän auttoi minua löytämään avun ja resurssit, jotka tarvitsin päästäkseni alkuun parantumisessa.
Muutama vuosi sitten ollessani eräänä päivänä palaamassa junalla töistä kotiin aloin tuntea voimakasta uupumusta. Mieleni täyttyi piinaavista ja pelottavista ajatuksista. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun mieleeni tuli sellaisia ajatuksia, mutta ne olivat alkaneet yleistyä, ja tällä kertaa olin peloissani.
Yhtäkkiä tunsin voimakasta kipua rinnassani, ja minun oli vaikea hengittää. Aloin mennä paniikkiin. Sydämeni hakkasi. Kun saavuin kotini lähellä olevalle juna-asemalle, istuin penkille enkä pystynyt ottamaan enää askeltakaan.
Pian minua vietiin ambulanssilla sairaalaan, ja olin varma, että kuolisin.
Häpeän tunne
Muutamia kuukausia aiemmin elämäni tapahtumat olivat käyneet ylivoimaisiksi kestää, ja mielenterveyteni oli alkanut kärsiä. Olin tuntenut masennusta ja suuressa määrin itseinhoa. Olin käynyt terapeutilla, mutta tiesin, että tarvitsin enemmän apua. En kuitenkaan saanut aikaiseksi varata lääkäriaikaa. En halunnut tulla tuomituksi tai leimautua heikoksi, ja kokemani hävetti minua.
Tunsin tällä tavoin, koska Japanissa ihmiset eivät yleensä puhu mielenterveyteen ja tunteisiin liittyvistä ongelmista, eivät ainakaan oman perhepiirin ulkopuolella.
Sairaalassa lääkärit kertoivat, että en ollut kuolemassa – olin vain saanut paniikkikohtauksen. Niinpä minut lähetettiin kotiin, kun tilani oli jälleen vakaa.
Seuraavana päivänä kärsin kuitenkin edelleen sydämentykytyksestä. Tiesin sen olevan yhteydessä rakoilevaan mielenterveyteeni, joten keräsin rohkeutta ja varasin ajan psykiatrille.
Minulla diagnosoitiin yleinen ahdistuneisuushäiriö, ja lääkäri määräsi minulle ahdistukseen lääkityksen.
Rehellisesti sanoen diagnoosin hyväksyminen oli aluksi vaikeaa. Samalla olin kuitenkin myös helpottunut, kun lääkäri kertoi, ettei kyse ollut heikkoudesta vaan terveydentilasta, joka tarvitsi hoitoa.
Kurotus kohti taivaallista Isää ja Vapahtajaa
Ajattelin paranevani nopeasti, mutta näin ei käynyt. Parempien jaksojen ja masennuskausien vuorottelu oli turhauttavaa.
Eräänä erityisen vaikeana päivänä päätin kääntyä Herran puoleen. Niin tehdessäni aloin nähdä parantumisprosessini tilaisuutena nöyrtyä ja avata mieleni mielenterveysongelmien todellisuudelle, harjoittaa hyväksyntää ja kärsivällisyyttä ja luottaa vahvemmin taivaalliseen Isään ja Vapahtajaan.
Koska uskoin, että He voisivat parantaa minut, aloin rukoilla uutterasti voimaa ja johdatusta resurssien pariin, jotka voisivat auttaa minua. Tunsin myös innoitusta pyytää palvelutyöveljiltäni pappeuden siunausta erityisen vaikeina päivinä. Vaikka en parantunut heti kokonaan, pystyin aina pappeuden siunauksen saadessani tuntemaan sydämessäni rauhaa, johdatusta ja toivoa.
Tunsin todella sen ”Jumalan välittömän hyvyyden”, josta vanhin Kyle S. McKay seitsemänkymmenen koorumista kerran puhui. ”Silloinkin kun kärsivällisesti odotamme Herralta apua”, hän sanoi, ”on tiettyjä siunauksia, joita meille tulee välittömästi.”1
Kohti parantumista
En olisi ikinä uskonut, että saattaisin kärsiä mielenterveysongelmista. Tämän kokemuksen myötä olen kuitenkin jälleen oppinut, että Herra on tietoinen meistä jokaisesta.
Näin tämän itse, kun päätin jäädä tilapäisesti pois töistä, jotta mieleni saisi aikaa parantua. Kun puhuin esimieheni kanssa, yllätyin siitä, kuinka paljon myötätuntoa ja ymmärrystä hän osoitti minua kohtaan. Hän myös kertoi, että hänellä on terapeutin pätevyys.
Minusta tuntui, etten ollut päätynyt tämän miehen alaiseksi sattumalta, varsinkin kun mielenterveydestä ei puhuta avoimesti Japanissa. Tulin paljon aiempaa tietoisemmaksi taivaallisen Isän armosta ja vaikutuksesta elämämme yksityiskohtiin.
Kuka tahansa voi kärsiä mielenterveysongelmista, eikä niissä ole mitään hävettävää. Niitä on hoidettava samalla tavalla kuin muitakin terveydentiloja tai sairauksia.2 Nyt kun ne ovat osa elämääni, tunnen myötätuntoa ja rakkautta niitä kohtaan, joilla on samanlaisia vaikeuksia.
Olen huomannut, että vaikka monet ihmiset ympärilläni eivät ymmärrä mielenterveyden haasteita, Vapahtaja ymmärtää. Hän on myös lopulta valmistanut minulle tien voittaa tämän haasteen. Hänen kanssaan elämämme vaikeimmatkin jaksot voivat olla hyväksi meille ja hengelliselle kasvullemme (ks. Room. 8:28).
Paranemiseni on edelleen kesken, mutta olen havainnut, että koetukseni voivat auttaa minua tunnistamaan taivaallisen Isän ja Jeesuksen Kristuksen rakkauden meitä jokaista kohtaan. Tiedän, että kun luotamme taivaalliseen Isäämme ja Vapahtajaamme, He tukevat meitä aina vaikeuksissamme ja auttavat meitä löytämään edelleen toivoa ja parantumista.