Nuorille aikuisille
3 toimintatapaa suunnistamiseen elämän muutoksissa
Muutokset elämässä saattavat aiheuttaa paljon stressiä ja ahdistusta, mutta olen huomannut, että nämä kolme toimintatapaa voivat olla avuksi.
Ne ovat yksi merkittävimmistä työvälineistä, mitä on koskaan luotu. Ne ovat nopeammat ja tehokkaammat kuin mikään tietokone, ja ne muuttuvat sen pohjalta, mitä ne oppivat maailmasta. Ne ovat jokaisen käytettävissä riippumatta vauraudesta tai asemasta, eikä niitä voi ostaa kaupasta tai verkossa. Ne ovat monimutkaisemmat kuin tiedämmekään, ja minulla on sinulle oikein hyvä uutinen:
Sinulla on ne. Taivaallinen Isä on antanut ne sinulle. Kyse on sinun aivoistasi.
Ihmisen aivot ovat ihmeelliset. Mieti esimerkiksi hampaidesi harjaamista. Minulla on pieniä lapsia, joita yritän yhä opettaa harjaamaan hampaansa säännöllisesti, mutta itse hallitsen sen taidon. Teen sen ilman että kukaan muistuttaa minua, koska aivoni ovat ohjelmoineet sen osaksi päivärutiiniani. Kun harjaan hampaita, minun ei tarvitse googlettaa, kumpaan päähän harjaa laitan hammastahnaa – aivoni laittavat sen automaattisesti harjaspäähän. Osaan harjata hampaitani kuunnellessani podcastia, neuvotellessani lasteni kanssa tai lukiessani kirjaa, koska aivoni tietävät automaattisesti, mitä tehdä.
Tämä kyky toimia automaattiohjauksella palvelee meitä oikein hyvin suurimman osan aikaa, mutta entä kun käymme läpi muutoksia, jotka ovat osa tätä elämää? Toisinaan me koemme muutoksia, joita emme ole suunnitelleet, kuten avioeron tai jonkun omaisen kuoleman, mutta silloinkin kun elämä on kunnossa, me kohtaamme silti elämässä muutoksia, kuten uusi paikkakunta, uusi työpaikka, valmistuminen yliopistosta, naimisiin meneminen, lasten saaminen ja niin edelleen.
Totuus on, että aivomme eivät pidä muutoksesta. Muutoksen käsittely vaatii paljon energiaa, koska emme voi toimia yhtä alitajuntaisesti kuin mihin olemme tottuneet. Kun tähän yhdistää tunteet, joita muutokseen usein liittyy, tilanne voi toisinaan tuntua kestämättömältä.
Onneksi voimme hyödyntää sitä, mitä tiedämme aivoista, ja sen avulla vähentää ahdistusta ja lannistumisen tunteita. Vuosien varrella olen havainnut kolme toimintatapaa, jotka auttavat ihmisiä suunnistamaan ahdistuksessa ja muutoksissa.
Toimintatapa 1: Kavenna näkökulmaasi.
Muutos tarkoittaa tuntematonta. Joskus aivot häkeltyvät, jos on liian monia tuntemattomia muuttujia. Ne pelkäävät tuntematonta, koska ne uskovat, että edessä voi olla vaara.
Kiitos, aivot, että pidätte meidät hengissä.
Olen huomannut, että paras tapa suunnistaa muutoksissa on kaventaa näkökulma siihen, minkä tietää. Mitä emotionaalisempi ja suurempi muutos on, sitä kapeammaksi sinun täytyy kaventaa näkökulmasi. Jos odottamatta menetät työpaikan, aivosi saattavat haluta selvittää kaikenlaisia asioita. Kuinka maksat laskusi? Kuinka löydät uuden työpaikan? Milloin löydät sen? Miten kivulias se prosessi tulee olemaan? Mitä ihmiset ajattelevat?
Moniin näistä kysymyksistä meillä ei ole vastauksia heti, mutta ei meillä tarvitsekaan olla. Mitä seuraavaksi? Pärjäätkö loppuviikon? Se on kaikki, mitä sinun oikeastaan tarvitsee tietää tällä hetkellä.
Toisinaan kun tunnemme syvää emotionaalista tuskaa, meidän pitää vain keskittyä yhteen päivään kerrallaan. Mitä laitat aamupalaksi? Aloitetaan siitä.
Kavenna näkökulmaasi, jotta tunnet rauhaa, ja silloin löydät vastauksia. Herra opastaa sinua, jos etsit Häntä ja luotat Häneen. ”Ole nöyrä, niin Herra, sinun Jumalasi, johdattaa sinua kädestä ja antaa sinulle vastauksen rukouksiisi” (OL 112:10).
Toimintatapa 2: Keskity tulevaan, älä menneeseen.
Aivot palaavat mielellään menneeseen, koska sieltä voi hakea muistoja, mutta tulevaisuutesi on erilainen kuin menneisyytesi, ja se on hyvä asia. On helppoa märehtiä sitä, mikä meni vikaan, tai muistella ”vanhoja hyviä aikoja” tämän päivän kustannuksella, mutta se ei ole hyödyllistä.
Kun sain ensimmäisen vauvani, olin iki-ihastunut siihen, että tämä pikku ihminen oli kodissamme, enkä ollut uskoa, miten paljon rakastin häntä. Mutta minua myös lannisti se, miten paljon hän vaati huolenpitoa, sekä se, etten pystynyt elämään yhtä vapaasti kuin aiemmin. Ajattelin jatkuvasti, miten elämä oli ennen yksinkertaisempaa. Ajattelin, miten ennen pystyin käymään suihkussa ja laittamaan hiukseni joka aamu. Ajattelin, miten paljon enemmän pidin omasta kehostani. Ajattelin, miten olin aiemmin levänneempi ja niin ollen hauskempaa seuraa. Minusta tuntui kamalalta, kun keskityin menneeseen tällä tavoin.
Lopulta käsitin, etten voisi löytää vastauksia menneestä. Minun täytyi keskittyä tulevaan. Minun täytyi alkaa nähdä itseni tekemässä asioita, joita halusin elämässäni, mutta vauvan kanssa. Minun täytyi luoda yhteys henkilöön, jollaiseksi halusin tulla, ei henkilöön, joka olin aiemmin. Tämä ei ole aina helppoa, mutta se on mahdollista, jos on halukas tarttumaan mahdollisuuteen.
Herra on sanonut meille:
”Te olette pieniä lapsia, ettekä te ole vielä ymmärtäneet, kuinka suuria siunauksia Isällä on käsissään ja valmistettuna teille;
ettekä te voi kestää kaikkea nyt; olkaa kuitenkin rohkealla mielellä, sillä minä johdatan teitä. Valtakunta on teidän, ja sen siunaukset ovat teidän, ja iankaikkisuuden rikkaudet ovat teidän.” (OL 78:17–18.)
Toimintatapa 3: Osoita myötätuntoa itseäsi kohtaan.
Muutos voi saada parhaatkin meistä pyörälle päästä. Saatat tuntea monenlaisia tunteita. Myrkyllisimpiä ajatuksia, mitä voimme sanoa itsellemme, ovat tällaiset: ”Kunpa en kokisi asioita niin tunteella, minun pitäisi pärjätä tässä paremmin” tai ”olen niin pahoillani, etten ole vahvempi”.
Sen toivominen, ettei kokisi asioita niin tunteella, ei tee muutoksesta helpompaa. Se vain lisää häpeää tai syyllisyyttä kaikkien muiden haasteiden päälle, joita jo kohtaat. Ratkaisuna on myötätunto itseä kohtaan.
Myötätunto sanoo: ”Tietenkin tämä on haasteellista! On ymmärrettävää joutua ponnistelemaan” ja ”Pidän sinusta joka tapauksessa”. Sano näitä asioita itsellesi. Älä lisää tuntemaasi tuskaa ajattelemalla, ettei sinun pitäisi tuntea tuskaa.
Taivaallinen Isä lähetti meidät tänne maan päälle auttaakseen meitä tulemaan enemmän Hänen kaltaisikseen, mikä – voin vain kuvitella – tarkoittaa, että tarvitsemme valtavan määrän kasvua. Jos haluan kasvattaa lihaksiani, minun täytyy nostaa raskaita painoja. Niiden painojen vastus kuormittaa lihaksiani juuri kylliksi, jotta ne siitä toipuessaan olisivat entistä vahvempia.
Myös henkemme on tämän kaltainen. Me tarvitsemme tietyn määrän vastusta, jotta me sen avulla voimme tulla aiempaa vahvemmiksi.
Herra on selittänyt asian näin: ”Minun kansaani on koeteltava kaikessa, jotta se olisi valmis ottamaan vastaan sen kirkkauden, joka minulla on sitä varten, nimittäin Siionin kirkkauden; ja se, joka ei kestä kuritusta, ei ole arvollinen minun valtakuntaani” (OL 136:31).
Muutos on yksi tapa, jolla tämä elämä muovaa meitä, jotta meistä voi tulla enemmän taivaallisen Isämme kaltaisia. Ole muutosten hetkinä ystävällinen itsellesi. Tämä ihmisenä oleminen on toisinaan vaikeaa.