Onko palvelemisellani todella väliä?

Paige Bryson

Kun toimimme uskossa ja rakastaen, jokaisella teollamme on vaikutusta.

Me puhumme kirkossa paljon palvelutyöstä. Monta kertaa se, mitä olen ymmärtänyt palvelutyöstä, voidaan tiivistää ilmaukseen ”etsi tarve, täytä tarve.” Sellaiset kertomukset pääsevät yleiskonferenssipuheisiin. Sellaiset kertomukset päätyvät tunnetuiksi esimerkeiksi palvelutyöstä. Ja vaikka näitä kertomuksia tapahtuu, ne eivät ole ainoita mahdollisuuksia palvella. Kokemukseni mukaan ne eivät edes ole yleisimpiä tapoja palvella.

Usein kun kysymme niiltä, joita palvelemme, mitä he tarvitsevat, he vastaavat, etteivät tarvitse mitään; kaikki on hyvin. Sellaiselle, joka yrittää aidosti täyttää palvelutehtävänsä, se voi olla lannistava vastaus. Ajan myötä heistä voi alkaa tuntua, ettei ole mitään, mitä he voivat tehdä palvellakseen sitä henkilöä.

Mitä jos ajattelisimme muutakin kuin vain tarpeiden täyttämistä huolehtiaksemme todella muista Jeesuksen Kristuksen tavoin? Mitä jos palvelisimme yksinkertaisesti noudattamalla niitä lempeitä ja runsaita Hengen kehotuksia, jotka koskevat niitä, joita palvelemme? Vanhin Gerrit W. Gong kahdentoista apostolin koorumista on ilmaissut sen täydellisesti: ”Joka päivä lukuisin tavoin me kaikki tarvitsemme ja voimme tarjota rakastavaa palvelua ja tukea pienillä, yksinkertaisilla, voimallisilla, elämää muuttavilla tavoilla.”¹

Kun kirkon johtajat kannustavat meitä löytämään pieniä ja yksinkertaisia tapoja palvella, mikä estää meitä tekemästä niin? No, joskus meidän omat ajatuksemme voivat olla esteenä. Yksi asioista, joka on estänyt pyrkimyksiäni palvella, on epäily siitä, onko ponnisteluillani väliä. Onko palveluponnisteluillamme väliä, jos ne eivät ole erityisiä, konkreettisia tekoja kuten aterian tai kyydin tarjoaminen?

Kyllä on.

Onko palveluponnisteluillamme väliä, jos ne eivät saa tunnustusta tai jos niihin ei vastata?

Kyllä on.

Aina kun noudatamme Hengen kehotusta toimimalla, ruokimme Kristuksen lampaita.

Kuten sisar Jean B. Bingham, Apuyhdistyksen ylijohtaja, on sanonut: ”Joskus ajattelemme, että meidän on tehtävä jotakin suurta ja sankarillista, jotta se ’laskettaisiin’ lähimmäistemme palvelemiseksi. Silti yksinkertaisilla palveluksilla voi olla syvällinen vaikutus muihin – sekä itseemme.”²

Palvelutyö alkaa yksinkertaisella halulla palvella muita, ja siihen kuuluu usein pienten hengellisten kehotusten noudattaminen. Me voimme aina rukoilla apua tietääksemme, kuinka parhaiten palvella ihmisiä, mutta tässä on muutamia tapoja, joilla voimme parantaa lähipiiriimme kuuluvien päivää:

Jaa jokin podcast.
Vie hänelle lounas työpaikalle.
Kutsu hänet viettämään aikaa itsesi ja ystäviesi kanssa.
Lainaa hänelle lempikirjasi.
Perusta ateriapiiri, lukupiiri tai jokin muu yhteen kokoontuminen.
Osallistu hänen suunnittelemaansa toimintaan.
Seuraa häntä sosiaalisessa mediassa ja viestitä myönteisiä asioita.
Osallistu hänen opettamaansa kirkon luokkaan valmistautuneena.

Luettelo ei tietenkään ole täydellinen – on olemassa lukemattomia tapoja palvella, etenkin kun pyrimme saamaan ilmoitusta ymmärtääksemme niiden tarpeita, joita palvelemme. Voimme rukoilla Henkeä innoittamaan meitä ajatuksilla siitä, kuinka voimme huolehtia yksittäisistä henkilöistä, olipa sitten kyse ystävystymisestä, ykseyden vaalimisesta tai yhteenkuuluvuuden lisäämisestä.

Kun pyrimme aktiivisesti palvelemaan muita, muistakaamme myös antaa muiden palvella meitä. Älä ole se, joka jatkaa ”en tarvitse mitään; kaikki on hyvin”-ajattelutapaa. Anna palvelutyöveljien tai -sisarten oppia tuntemaan sinut ja yritä myös tutustua heihin. Huomioi odottamattomia tapoja, joilla sinua on palveltu. Laajenna käsitystäsi palvelutyöstä ja muista, että kun toimit uskossa ja rakastaen, ponnisteluillasi on väliä.