Valon etsimistä pimeyden keskellä
Olin kauhuissani enkä tiennyt, kuinka jatkaa matkaa, mutta taivaallinen Isä tiesi, mitä tarvitsin.
Muutama vuosi sitten matkustin ystävieni kanssa Irlantiin. Siellä ollessamme minä olin ryhmämme kuljettaja. Aluksi luulin, että olisi hermoja raastavaa ajaa vieraassa maassa eri puolella tietä, joten yllätyin siitä, että ajaminen sujui kuin luonnostaan. Kertaakaan matkan aikana en pelännyt ajaessani pitkin kapeita, kuoppaisia ja kiemuraisia teitä.
Kunnes tuli päivä, jolloin meidän oli tarkoitus palata kotiin.
Lentomme kotiin oli lähdössä hyvin varhain aamulla, joten kuusi ystävääni ja minä pakkauduimme unisina autoomme aamuneljältä. Noin tunnin ajon jälkeen olin ainoana hereillä. Oli hiljaista, sateista ja täysin pimeää, ja tunsin pakahduttavan pelontunteen valtaavan mieleni, koska en ajaessani voinut nähdä paljonkaan edessäni olevasta tiestä. Olin erittäin tietoinen siitä, että käsissäni oli kuuden kallisarvoisen ihmisen henki. Halusin ajaa tien sivuun odottamaan sään selkenemistä, mutten voinut, ettemme myöhästyisi lennoltamme.
Valon löytäminen
Kun pelkoni paheni, tein sen ainoan asian, mikä tuli mieleeni – minä rukoilin.
Kerroin taivaalliselle Isälle, kuinka peloissani olin, ja pyysin Häntä auttamaan meitä pääsemään turvallisesti lentokentälle. Sade kuitenkin jatkui yhtä rankkana.
Juuri kun olin purskahtamaisillani kyyneliin ja tunsin, etten voisi jatkaa yhtään pidempään, kokonainen rivi lyhtypylväitä näytti ilmestyvän kuin tyhjästä antamaan minulle valoa. Ajattelin heti Vapahtajaani ja sitä, kuinka paljon valoa Hän on tuonut elämääni. Tiesin yhtään epäilemättä, että Hän ja taivaallinen Isä olivat tietoisia minusta, sillä tunsin Heidän lempeät armotekonsa päälläni.
He tiesivät pelkoni ja pyyhkivät ne pois muutamassa sekunnissa valon avulla.
Uudistunutta luottamusta täynnä jatkoin ajamista. Tuntui kuitenkin siltä, että vain sekunteja myöhemmin olin taas pimeydessä valon himmetessä takanani. Onneksi tuo lyhtypylväistä saamani hiven luottamusta tukenani pimeys ei enää tuntunut niin kuluttavalta.
Tästä tuli malli loppumatkan ajaksi. Aina kun olin pakahduttavan pelon vallassa parahtamaisillani taivaalliselle Isälleni, etten pärjää, ilmestyi valo, joka salli minun jatkaa. Viimein pääsimme lentokentälle.
Me voimme aina kääntyä Kristuksen puoleen
Tämä kokemus muistuttaa minua matkastamme läpi elämän. Me kohtaamme toisinaan omia henkilökohtaisia sateitamme, pimeyttä, pelkoa, tuntemattomia polkuja ja yksinäisyyttä. On aikoja, jolloin meistä tuntuu, ettemme pysty jatkamaan, ettei valo ulotu meihin, ettemme ole kykeneviä tai ettei kukaan ymmärrä sitä pimeyttä, jossa koemme olevamme. Haluan kuitenkin esittää teille henkilökohtaisen todistukseni siitä, että on olemassa joku, joka ymmärtää.
Jeesus Kristus. ”Maailman valo ja elämä” (3. Nefi 9:18). Hän, joka kärsi meidän jokaisen puolesta henkilökohtaisesti. Hän tuntee sinut, ja Hän tuntee pelkosi. Ja Hänen kätensä ovat ojentuneina, valmiina auttamaan sinua.
Aina kun huomaamme olevamme pimeydessä, olivatpa syynä omat valintamme tai muiden valinnat tai yksinkertaisesti olosuhteet, joihin emme voi vaikuttaa, voimme edelleen päättää kääntyä Hänen puoleensa. Ja Hän antaa meille valoa. Vaikka tuo valo ei aina tule saman tien, kuten tapahtui ajaessani Irlannin halki, Jeesus Kristus on aina kanssamme ja antaa meille tarvitsemamme voiman jatkaaksemme eteenpäin kohti sitä valoa.
Synkimmällä hetkelläni sain tilaisuuden turvata toivoon ja uskoon. Minulle muistutettiin, etten ollut yksin ja että Hänen kanssaan voisin selviytyä kaikesta eteeni tulevasta. Vanhin Timothy J. Dyches seitsemänkymmenen koorumista on todistanut huhtikuun 2021 yleiskonferenssissa: ”Kun vahvistamme uskoamme Kristukseen, me saamme lisääntyvässä määrin valoa, kunnes se karkottaa kaiken pimeyden, jota saattaa kerääntyä ympärillemme.”1
Kehotan sinua syventämään uskoasi ja turvaamaan Vapahtajaan. Hän on paikalla lähettämässä valoa elämääsi tarvitsemassasi muodossa. Hän voi karkottaa kaiken mahdollisen ympärilläsi olevan pimeyden. Kuten vanhin Jeffrey R. Holland kahdentoista apostolin koorumista on muistuttanut meitä: ”Teidän ei ole mahdollista vajota niin alas, etteikö Kristuksen sovituksen ääretön valo loistaisi sinne.”2
Meidän täytyy vain kääntyä Hänen puoleensa.