Sukututkimustyö – voiman lähde
Me voimme saada todella paljon voimaa, kun opimme esivanhemmistamme.
Yksityiskohta Annie Henrie Naderin teoksesta Sydänten kääntyminen
Äidinäitini asui kotimme vierashuoneessa elämänsä viimeiset kuukaudet. Vielä tänäkin päivänä, 18 vuotta hänen kuolemansa jälkeen, kutsumme tuota vierashuonetta ”mummin huoneeksi”.
Noin vuosi sitten näin erityisen todentuntuisen unen, jossa kävelin mummin huoneen ohi ja hän oli siellä. Hän tuli antamaan minulle ison halauksen, ja kyyneleet silmissään hän sanoi minulle hymyillen: ”Kiitos, että rakastat esivanhempiasi. En osaa sanoakaan, kuinka paljon se meille merkitsee.”
Tämä uni muutti minua.
Miksi meidän pitäisi tuntea esivanhempiemme kertomukset?
Presidentti Russell M. Nelson sanoi maailmanlaajuisessa hartaustilaisuudessa nuorille aikuisille toukokuussa 2022:
”Jokainen vanhurskas valinta, jonka teette täällä, tuottaa valtavia osinkoja nykyään. Mutta vanhurskaat valinnat kuolevaisuudessa tuottavat käsittämättömiä osinkoja iankaikkisesti. Jos päätätte solmia liittoja Jumalan kanssa ja olette uskollisia niille liitoille, teille luvataan, että teille ’annetaan lisää kirkkautta [teidän päänne] päälle aina ja ikuisesti’ [Abr. 3:26].
Näiden totuuksien pitäisi herättää teidät tuntemaan FOMOa – eli paitsi jäämisen pelkoa. Teillä on mahdollisuus päästä selestiseen valtakuntaan. Suurimman paitsi jäämisen pelon tulisi kohdistua siihen, ettei pääse selestiseen valtakuntaan vaan tyytyy vähäisempään valtakuntaan, koska täällä maan päällä olette päättäneet elää vain vähäisemmän valtakunnan lakien mukaan.”1
Kuvittele, miltä esivanhemmistasi mahtaa tuntua tulla muistetuiksi Herran huoneessa, kun heidän jälkeläisensä toimivat sijaisina ja tarjoavat heille nöyrästi lupauksen kirkkaudesta ja vapauden siitä FOMOsta, jota presidentti Nelson kuvaili. Meistä tulee pelastajia Siionin vuorella, kun suoritamme sijaistoimituksia edesmenneiden esivanhempiemme puolesta (ks. Ob. 1:21, ks. myös OL 103:9).
Haluaisin esittää, että eräällä toisella tavalla meidän esivanhempamme auttavat pelastamaan meidät. Meidän esivanhempamme ovat yhdessä Jumalan kanssa auttaneet tarjoamaan tämän elämän, jota me tänä päivänä elämme.
Tiedätkö sinä niistä uhrauksista, joita esivanhempasi ovat tehneet ja jotka ovat vaikuttaneet siihen, missä olet nykyään? Oletko käyttänyt aikaa tutustuaksesi omiin esivanhempiisi? Tiedätkö, mitä yhteisiä ominaisuuksia tai kokemuksia sinulla on heidän kanssaan? Kuinka tämän tietäminen voisi olla hyödyksi elämässäsi?
Se, että sain tietää esiäidistäni Mary Jane Cutcliffista, osoitti minulle, kuinka suuri vaikutus esivanhemmillamme onkaan meidän elämäämme. Mary Jane oli yksi ensimmäisistä esivanhemmistani, jotka kastettiin kirkkoon vuonna 1857 Liverpoolissa Englannissa. Hän liittyi kirkkoon saatuaan syvällisen hengellisen kokemuksen. Hänen tavattoman suuresta uskostaan kuuleminen on innoittanut minua toimimaan uskossa ja luottamaan Hengen minulle ilmoittamiin totuuksiin.
Toinen esimerkki voimallisista esivanhempien kertomuksista on sotapäällikkö Moroni, joka repäisi vaatteensa ja teki sen kappaleesta vapauden tunnuksen (ks. Alma 46:11–25). Tämä kappale hänen vaatteestaan oli vertauskuva kansan yhteisestä esivanhemmasta Joosefista, ”jonka puvun hänen veljensä repivät moniksi kappaleiksi” (Alma 46:23), kun hänet myytiin Egyptiin ja hän voitti uskomattoman sarjan haasteita.
Sen lisäksi että sotapäällikkö Moroni tiesi tämän voimallisen kertomuksen esivanhemmastaan, hän pystyi soveltamaan sitä omaan elämäänsä ja innoittamaan muita muistamaan Joosefin kertomuksen sekä osoittamaan uskoa ja toivoa voittaakseen omat haasteensa. Tieto esivanhempiemme kertomuksista voi saada aikaan saman omalla kohdallamme.
Sukututkimuksen voima
Vanhin Rafael E. Pino seitsemänkymmenen koorumista on hiljattain sanonut, että ”usein tapahtuva osallistuminen temppeli- ja sukututkimustyöhön – – on keino yhdistää ja sinetöidä perheitä iankaikkisuudeksi [ks. OL 128:15].”2 Esivanhempamme voivat antaa meille esimerkkejä siitä, kuinka seurata ja kasvattaa haluamme olla ikuisesti yhdessä perheemme kanssa.
Väitin, että isoäidistäni näkemäni unen jälkeen olen muuttunut. Ja se väite on totta. Uppouduttuani sukututkimustyöhön mielessäni on tapahtunut muutos. Olen alkanut uutterammin tutustua sukuni jäseniin verhon kummallakin puolella.
Presidentti Nelson mainitsi, että äärimmäinen paitsi jäämisen pelko on jääminen vaille selestistä valtakuntaa. Rakkauteni Jumalaa kohtaan on aina ollut vaikuttimeni palata asumaan Hänen luokseen selestiseen valtakuntaan. Ja vahvistamalla rakkauttani esivanhempiani kohtaan motivaationi on kasvanut entisestään. Tiedän, että Jumala rakastaa jokaista lastaan. Hän ei halua kenenkään meistä jäävän vaille iankaikkista perhettä ja selestisen kirkkauden iloa. Olen kiitollinen Hänen suunnitelmastaan, jonka ansiosta voin palata Hänen luokseen ja perheeni luo.
Juuri nyt en pysty käsittämään, mitä kaikkea rakkauteni tai sukututkimustyöni merkitsee esivanhemmilleni (kuten mummini mainitsi unessani), mutta tiedän, että meidän ihmissuhteemme ovat iankaikkisia ja että me tunnemme rakkautta toisiamme kohtaan. Väliverho on ohenemassa, eikä se eräänä päivänä enää erota meitä rakkaistamme. Maltan tuskin odottaa, että tapaan heidät jälleen sinä päivänä.