Julkaistaan vain sähköisenä: nuorille aikuisille
Evankeliumista kertomisen kolme C:tä
Kirjoittaja asuu Brasiliassa.
Sinun ei tarvitse tuntea stressiä evankeliumista kertomisesta, kun sisäistät oman roolisi ja onnistumisesi lähteen.
On kulunut kymmenen vuotta siitä, kun minut kastettiin Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäseneksi. Viimeisen vuosikymmenen aikana minulla on ollut tilaisuus kertoa palautetusta evankeliumista monille ihmisille – useimmiten antamalla heille Mormonin kirjan. Tavoitteenani on antaa joka vuosi 20 kirjaa. Joinakin vuosina, kuten vuonna 2020, minua on siunattu niin, että olen ylittänyt tavoitteeni.
Olen usein kutsunut ystäviäni kirkossa minun laillani kertomaan evankeliumista. Kuitenkin melkein joka kerta, kun kutsun jonkun antamaan Mormonin kirjan ystävilleen ja perheelleen, saan heiltä tämän vastauksen: ”Mitä jos hän ei ota sanomaa vastaan?”
Kuultuani tämän saman huolen usein olen tullut siihen tulokseen, että toisinaan kirkon jäsenet ovat epävarmoja roolistaan evankeliumin kertomisessa. Mutta epävarmuuden tunteet voivat helposti hälvetä, jos muistamme sen, mistä minä käytän nimitystä ”evankeliumista kertomisen kolme C:tä”.
1. Kerro (portugaliksi Compartilhar)
Ensimmäinen ”C” määrittelee päämäärämme, joka on yksinkertaisesti kertoa. Tehtävänämme on kertoa siitä ilosta, jota tunnemme palautetun evankeliumin ansiosta! Monet olisivat aivan yhtä riemuissaan kuin mekin saadessaan tietää totuuksista, jotka on palautettu Jeesuksen Kristuksen kirkossa. Voimme kertoa evankeliumin meille tuomasta ilosta satunnaisissa keskusteluissa ja myös vain olemalla päivittäin esimerkkinä Kristuksen opetuslapsesta.
Presidentti M. Russell Ballard, kahdentoista apostolin koorumin virkaa toimittava presidentti, on todennut: ”Hyvin merkittävänä osoituksena meidän kääntymisestämme sekä siitä, mitä me ajattelemme evankeliumista elämässämme, on halukkuutemme kertoa siitä muille.”1 Todellinen kääntymys innoittaa meitä kertomaan. Voimme aina pyytää taivaallista Isää auttamaan meitä olemaan rohkeita ja halukkaita kertomaan evankeliumista läheisillemme. Ja kun pyrimme pitämään Hengen kanssamme, meitä johdetaan oikeaan suuntaan.
2. Kutsu (portugaliksi Convidar)
Toinen ”C” koskee ihmisten kutsumista. Kun meillä on tärkeä tapahtuma – syntymäpäiväjuhlat, häät, valmistujaiset – kutsumme muita osallistumaan, koska haluamme nauttia siitä yhdessä. Emme voi pakottaa ketään tulemaan (toivomme, että he tulevat!), mutta jos he eivät tule, olemme silti ystäviä. Ja tulevaisuudessa on muita tapahtumia, jotka voidaan kokea yhdessä. Se, että kutsumme ihmisiä kuulemaan evankeliumista, ei ole kovinkaan erilaista.
Niillä, joita jollakin tavoin kutsumme lukemaan Mormonin kirjaa, käymään kirkossa tai ottamaan vastaan Jeesuksen Kristuksen evankeliumin, on vapaus päättää, ottavatko he kutsumme vastaan vai eivät. Menestystämme ei kuitenkaan mitata heidän suhtautumisensa mukaan vaan sen mukaan, miten halukkaita olemme kutsumaan.
Kirjassa Saarnatkaa minun evankeliumiani sanotaan, että kokoaikaisten lähetyssaarnaajien tarkoituksena on ”kutsua muita tulemaan Kristuksen luokse”2. Kun pyrimme kertomaan evankeliumista, on hyödyllisempää keskittyä siihen, mitä voimme tehdä kutsuaksemme, kuin siihen, miten ihmiset suhtautuvat kutsuumme.
3. Vakuuta (portugaliksi Convencer)
Evankeliumista kertomisen kolmas ”C” on vakuuta. Toisin kuin kaksi ensimmäistä C:tä, tämä kolmas ei ole meidän vastuullamme. Vakuuttaminen on Pyhän Hengen vastuu (ks. Joh. 15:26; 2. Nefi 32:5; Moroni 10:5; OL 42:17; Moos. 1:24). Ihmiset, joille kerromme evankeliumista, tulevat todella vakuuttuneiksi totuudesta vain Pyhän Hengen vaikutuksesta – kunhan he ottavat totuuden vastaan sydämessään (ks. MK Jaak. 3:2).
Kun pyrimme säilyttämään elämässämme Pyhän Hengen jatkuvan kumppanuuden, Hän on kanssamme, kun kerromme evankeliumista ystävillemme ja sukulaisillemme ja todistamme sanomamme totuudesta.
On etuoikeus kertoa evankeliumista
Voimme kertoa evankeliumista ympäröivälle maailmalle monin tavoin, ja vaikka se voi olla pelottavaa, meidän ei tarvitse olla huolissamme, kun taivaallinen Isä on puolellamme.
Vanhin Dieter F. Uchtdorf kahdentoista apostolin koorumista on esittänyt yhteenvedon siitä, mistä monet meistä kantavat huolta:
”’Entä jos teen kaikkea tätä ja ihmiset suhtautuvat siihen huonosti? Entä jos he suhtautuvat kirkkoon arvostellen? Entä jos he eivät enää ole ystäviäni?’
Kyllä, niin voi käydä”, hän sanoi. ”Muinaisista ajoista asti Jeesuksen Kristuksen opetuslapsia on usein vainottu [ks. Joh. 15:18].
Muistakaa, että Herran tiet ovat tutkimattomat. Saattaa olla, että teidän Kristuksen kaltainen suhtautumisenne torjumiseen voi pehmittää paatuneen sydämen. – –
Taivaallinen Isä tuntee teidät. Herra rakastaa teitä. Jumala siunaa teitä. Tämä työ on Hänen asettamaansa. Te pystytte tähän. Me voimme kaikki tehdä tätä yhdessä.”3
Voimme aina pyytää taivaalliselta Isältä apua pyrkiessämme kokoamaan Israelia. Ja Vapahtajan ansiosta voimme aina pitää kiinni toivosta, että jonakin päivänä meidän kutsumme otetaan vastaan.