”Viimein ymmärrän, mitä tarkoittaa se, että on Jumalan rakastama”, Liahona, syyskuu 2023.
Nuorille aikuisille
Viimein ymmärrän, mitä tarkoittaa se, että on Jumalan rakastama
Olin kadottanut näkyvistäni voiman, jota jumalallisen identiteettini tunteminen tuo.
Kuvitus Alecia Schubert
Ollessani nuori perheemme muutti Unkarista Saksaan. Olin innoissani muutosta sinne, mutta tuo aika osoittautuikin elämäni vaikeimmiksi yhdeksäksi vuodeksi.
Minun oli vaikea oppia saksaa, ja olen aina ollut varsin herkkä, ja kumpikin seikka on tehnyt minusta helpon kiusaamisen kohteen. Omanarvontuntoni oikeasti romahti. Ajan mittaan minusta tuntui, ettei minua rakastettu eikä minulla ollut juurikaan toivoa tulevaisuuden suhteen. Mietin, olisiko maailma parempi ilman minua, ja minulla oli joskus jopa itsemurha-ajatuksia.
Mutta jotenkin kaikesta kärsimyksestä huolimatta tiesin, että minulle oli annettu elämäni jostakin syystä, vaikka en täysin ymmärtänytkään, mikä se oli. Tiesin, että voisin löytää Vapahtajan valon synkimpinäkin aikoina (ks. Et. 12:4). Kun maailma tuntui kääntyvän minua vastaan, tiesin, mistä löytäisin Hänet ja mitä Hän voisi tehdä hyväkseni, jos etsisin Häntä pyhien kirjoitusten ja rukouksen avulla ja tekisin parhaani ollakseni Hänen opetuslapsensa. Hänen evankeliuminsa mukaan eläminen oli se, mikä antoi minulle minkäänlaista rauhaa ja auttoi minua jatkamaan eteenpäin tänä kauheana aikana.
Totuus, jonka olin kadottanut näkyvistäni
Viimein perheeni ja minä muutimme takaisin Unkariin. Olin valmistunut lukiosta, ja vaikka kiusaaminen olikin taakse jäänyttä, itsetuntoni oli yhä heikko. Seuraukset, joita koitui siitä, että minua oli kohdeltu niin huonosti, vaikuttivat minuun vahvasti, ja toisinaan epäilin yhä omanarvontuntoani.
Ja nuorena aikuisena halusin todella olla itsevarma tehdessäni isoja päätöksiä elämässä ja päättäessäni, mitä halusin saavuttaa elämässä.
Kamppaillessani tämän asian kanssa tunsin innoitusta osallistua nuorten naimattomien aikuisten konferenssiin Itä-Euroopassa. Tarvitsin elämääni hengellistä ohjausta, joka auttaisi minua syventämään omanarvontuntoani, ja rukoilin, että löytäisin sieltä vastauksia.
Eräänä iltana konferenssissa käsivarsieni iho nousi kananlihalle, kun takkavalkeaillan puhuja alkoi puhua siitä, kuinka häntä oli kiusattu lapsena. Hän puhui siitä, kuinka hän oli kerran tuntenut itsensä arvottomaksi ja näkymättömäksi. Aloin heti itkeä.
Hän kuvaili juuri sitä, mitä olin kokenut.
Puhuja jatkoi ja kertoi totuudesta, josta hän oli pitänyt kiinni haasteidensa aikana – totuudesta, jonka minä olin kadottanut näkyvistäni:
”Minä olen Jumalan lapsi.”
Jumalallisen identiteettini hyväksymistä
Kun takkavalkeailta oli ohi, kyyneliä virtasi yhä kasvoillani. Puhuja huomasi sen ja tuli kietomaan käsivartensa ympärilleni. Hän kertoi minulle, ettei hän yleensä tule puhumaan takkavalkeailloissa, mutta hän tunsi innoitusta, että oli yksi henkilö, jonka piti kuulla hänen sanomansa suoraan.
Minä olin se henkilö.
Tämä kokemus osoitti minulle, kuinka täysin tietoinen taivaallinen Isä on lapsistaan ja että Hän tietää tarkalleen, kuinka tavoittaa meidät, jotta voimme tuntea edes pilkahduksen Hänen täydellisestä isänrakkaudestaan. Hän tiesi, että minun piti kuulla tämän puhujan sanoma, ja Hän oli ohjannut minua olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Olen tuntenut koko elämäni ajan ilmauksen ”Oon lapsi Jumalan”, mutta sen totuus kosketti sieluani täysin vasta silloin. Ymmärsin todella, mitä tarkoittaa se, että on täydellisen Jumalan lapsi – Jumalan, joka rakastaa meitä niin paljon, että oli halukas uhraamaan oman Poikansa, jotta me voimme elää jälleen ja tulla lunastetuiksi synneistämme. Hän rakastaa minua niin paljon, että vaikka Hän ei aina voikaan suojella minua tuskalta, Hän on kanssani siinä ja voi auttaa minua nousemaan sen yläpuolelle, kasvamaan siitä ja palaamaan Hänen luokseen.
Hän rakastaa minua nyt, ja Hän rakasti minua äärettömästi vuosina, jolloin minua kiusattiin ja minusta tuntui, ettei kukaan muu rakasta minua. Tiedän nyt, että koska tiesin tämän totuuden syvällä sisimmässäni, päätin jatkaa eteenpäin.
Presidentti Russell M. Nelson on äskettäin opettanut voimasta, joka tulee tuntiessamme jumalallisen identiteettimme. Hän sanoi: ”Rakkaat ystäväni, te olette kirjaimellisesti Jumalan henkilapsia. – – Mutta onko tuo iankaikkinen totuus painunut sydämeenne? – –
Voitte olla varmoja tästä: teidän mahdollisuutenne ovat jumalalliset. Kun etsitte uutterasti, Jumala antaa teille pilkahduksia siitä, mitä teistä voi tulla.”1
Nyt kun huomaan kyseenalaistavani arvoni, muistutan aina itseäni siitä, että olen Jumalan lapsi ja että elämäni on lahja Häneltä.
Muista, että olet Jumalan lapsi. Äläkä koskaan unohda sitä tukea antavaa, elämää muuttavaa ja poikkeuksellista hengellistä voimaa, joka tulee tuon totuuden hyväksymisestä.
Kirjoittaja asuu Szegedissä Unkarissa.