Jätimme perinteet ja turvasimme Herraan

Samukelisiwe ja Phindile Mkhize

Lobolaa koskeva profeetallinen neuvo sai meidät ymmälle tulevaisuudesta.

Nuorena aikuisena oleminen on voimaannuttavaa aikaa elämässä. Olemme kaksi siskosta, jotka suunnistavat opetuslapseudessa Etelä-Afrikassa, ja meillä on jatkuvasti kokemuksia, jotka lujittavat uskoamme ja innostavat meitä tulevaisuuden suhteen. Mutta toisinaan tämä aika elämässä voi olla hämmentävää, kun teemme päätöksiä koulutuksesta, työpaikoista ja etenkin siitä, kenen kanssa mennä naimisiin.

Tai meidän tapauksessamme miettiessämme sitä, miltä naimisiinmeno edes näyttää meidän kohdallamme.

Odottamaton muutos

Etelä-Afrikassa on muinainen käytäntö nimeltä lobola, joka tunnetaan yleisesti nimellä ”morsiamen hinta” ja jota yhä edelleen noudatetaan joissakin Afrikan maissa. ”[Lobola] on arvostuksen osoitus sulhasen perheeltä morsiamen perheelle. Entisaikoina sulhasen perhe antoi morsiamen perheelle jotakin heille hyvin arvokasta.”¹

Perinteisesti morsiamen perheelle annettiin usein karjaa (jota pidetään pyhänä monissa afrikkalaisissa kulttuureissa) kuvaamaan näiden kahden perheen välille muodostuvaa hengellistä yhteyttä. Mutta nykyään lobola maksetaan useammin suurina rahasummina. Tähän hintaan vaikuttavat nykyisin morsiamen koulutus, työpaikka ja yhteiskunnallinen asema.²

Lobolan maksamisen tarkoitus on osoittaa, kuinka arvokas morsian on sekä hänen perheelleen että miehelle, jonka kanssa hän aikoo solmia avioliiton. Se on vertauskuva perheiden välisestä liitosta. Niinpä koko elämämme ajan olimme aina pyrkineet olemaan kunnioitettavia, menestyviä, älykkäitä naisia. Halusimme tehdä perheemme ylpeäksi ja maksaa heille takaisin sen, että he olivat kasvattaneet meidät hyvin.

Mutta vuonna 2014, kun olimme kumpikin parissakymmenissä, presidentti Dieter F. Uchtdorf, joka palveli silloin toisena neuvonantajana ensimmäisessä presidenttikunnassa, tuli puhumaan jäsenille Afrikassa. Tunsimme hänen puhuessaan puhdasta rakkautta, jota Jumala tuntee meitä jokaista kohtaan. Puheensa aikana hän kuitenkin opetti, ettei lobolaperinne ollut enää evankeliumin mukainen. Hän kehotti luopumaan tästä käytännöstä sanoen: ”[Morsiamen hinnan] seuraukset ovat moninaisia ja johtavat käytökseen, joka ei sovi Jeesuksen Kristuksen kirkon jäsenelle. – – Herran tapa on todellinen polku perheiden tuomiseksi yhteen ikuisesti.”³

Koko kulttuurimme osallistuu tähän perinteeseen, ja mekin odotimme olevamme osa sitä, joten olimme ymmällämme hänen sanomansa jälkeen.

Ensimmäiset ajatuksemme olivat humoristisia: ”Emme tehneet näin kovasti töitä ollaksemme saamatta yhtään lehmää!”

Mutta olimme todellakin hämmentyneitä. Jos taivaallinen Isä ei halunnut meidän enää noudattavan tätä perinnettä, niin kun useimmat ihmiset kulttuurissamme kieltäytyvät avioliitosta ilman lobolaa, kuinka voisimme seurata taivaallista Isää ja Jeesusta Kristusta sekä kunnioittaa kulttuuriamme ja perhettämme? Evankeliumi tuntui jo ennestään omituiselta perheemme jäsenistä, jotka eivät kuulu kirkkoon, mutta nyt heidän olisi entistä vaikeampaa ymmärtää sitä.

Kun näimme joidenkin jäsenten jättävän kirkon, koska he eivät pystyneet ymmärtämään tätä elävän profeetan opetusta, ymmärsimme, että meidän piti viedä kysymyksemme taivaallisen Isän eteen.

Vastausten etsimistä

Liittyessämme Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoon teini-iässä lupasimme toinen toisellemme auttaa aina toisiamme pysymään lähellä Herraa, tapahtuipa mitä tahansa. Päätimme, että minne elämä meidät veisikin, me pitäisimme aina kiinni uskostamme, koska olimme nähneet, kuinka evankeliumin mukaan eläminen johtaa todelliseen iloon.

Niinpä kun meidän oli vaikea ymmärtää vanhin Uchtdorfin sanomaa, muistimme tuon lupauksen. Meitä muistutettiin siitä, miten tärkeää on asettaa etusijalle suhde taivaalliseen Isään ja Jeesukseen Kristukseen sekä luottaa Heidän lupaamiinsa siunauksiin. Me kumpikin keskityimme syventämään uskoamme Heihin vahvistaaksemme tuota luottamusta.

Kun minä (Phindi) rukoilin taivaalliselta Isältä johdatusta seurustelua ja avioliittoa koskeviin asioihin, mieleeni tuli eräs ajatus. Herran apostolia innoitettiin tulemaan maahani puhumaan kulttuurillemme ominaisesta perinteestä, koska taivaallinen Isä tuntee meidät yksilöinä. Hän tietää, mikä saattaa rajoittaa meitä, ja mitä tulee liittopolkuun, Hänellä on mielessään meidän parhaamme.

Pohdin vilpittömästi tätä totuutta ja ymmärsin, ettei taivaallinen Isä todellakaan halua, että maailmalliset perinteet rajoittavat iankaikkista avioliittoamme ja perhettämme. Tämän ajatteleminen auttoi minua näkemään, kuinka lobola on usein vääristynyttä, etenkin kun korkea hinta estää joitakin aviopareja solmimasta avioliittoa lainkaan. Aloin oivaltaa, että voisin luottaa taivaalliseen Isään ja Jeesukseen Kristukseen enemmän kuin omaan tietooni, vaikka se olisikin vaikeaa.

Minä (Samu) käännyin pyhien kirjoitusten puoleen löytääkseni vastauksia tulevaisuutta koskeviin huoliini. Olen aina uskonut, että tässä evankeliumissa on tilaa kysymyksille ja että se kannustaa meitä hankkimaan tietoa ja tavoittelemaan henkilökohtaista ilmoitusta. Niinpä tutkin Mormonin kirjaa enemmän kuin koskaan aiemmin. Ajan mittaan tunsin tuon kirjan totuuksien vahvistavan, että voisin luottaa nykyajan profeettojen sanoihin. Tunsin sydämeni muuttuvan ja suhteeni taivaalliseen Isään ja Jeesukseen Kristukseen syvenevän.

Kun olin edelleen huolissani siitä, miltä tulevaisuuteni näyttäisi seurustelun ja avioliiton suhteen, muistin Nefin esittämän totuuden, ”ettei Herra anna ihmislapsille mitään käskyjä valmistamatta heille keinoa toteuttaa sitä, mitä hän käskee heidän tehdä” (1. Nefi 3:7). Ja sen myötä tiedän, että voin luottaa Häneen ja tuntea toivoa Hänen lupauksistaan.

Kuten presidentti Russell M. Nelson on opettanut, elämässä on kyse siitä, että opimme ”antamaan Jumalan vallita”⁴ ja ”voitamme maailman”⁵. Tämän tietäminen auttoi meitä vähitellen syventämään luottamustamme taivaalliseen Isään. Vaikka emme tiedäkään, kuinka avioliitto järjestyy kohdallamme, me tiedämme, että kun pidämme liittomme ja keskitymme suhteeseemme Häneen ja Jeesukseen Kristukseen, meitä siunataan ihmeillä luopuessamme tästä perinteestä.

Kaikkein tärkein suhde

Ihmissuhteet ja seurustelu voivat olla vaikeita ja epävarmoja kaikille, jotka tavoittelevat temppeliavioliittoa missä päin maailmaa tahansa. Kun kaipaamme iankaikkista kumppania, tulevaisuus voi toisinaan huolestuttaa meitä. Usko vain kun sanomme – me kohtaamme itsekin monia epävarmuuksia siitä, kuinka elämä järjestyy, kun suurin osa kulttuuristamme ei suostu harkitsemaan avioliittoa ilman lobolan maksamista.

Mutta vaikka olosuhteet ovat meitä vastaan (ja mitkä olosuhteet, kulttuuriset esteet tai haasteet sinulla saattavatkaan olla seurustelua ja avioliittoa vastaan), me todella uskomme, että taivaallinen Isä auttaa meitä kaikkia edelleen suunnistamaan ja täyttämään vanhurskaat halumme, kun turvaamme Häneen. Kun keskitymme suhteeseemme Häneen ja Jeesukseen Kristukseen, kaikki muu tulevaisuuden suhteen on vähemmän pelottavaa ja toivontäyteisempää.

Toisinaan meistä tuntuu, että jäämme jotakin vaille, ja mietimme, olisiko helpompaa yksinkertaisesti antaa periksi maailman tavoille, odotuksille ja mittapuille. Mutta kun pohdimme niitä siunauksia ja iloa, joita Herra on varannut meille Kristuksen opetuslapsille, me ymmärrämme, ettemme jää mitään vaille. Me olemme rakastavan taivaallisen Isän käsissä, joka johdattaa meidät uskomattomiin siunauksiin.

Sillä välin teemme edelleen parhaamme edistyäksemme hengellisesti ja ajallisesti. Me rakennamme hyviä suhteita ystäviin, perheeseen ja toisiimme. Suhteet rakkaimpiimme – ja etenkin taivaalliseen Isään ja Jeesukseen Kristukseen – auttavat aina meitä tuntemaan yhteyttä ja rakkautta sekä antavat meille voimaa jatkaa liittopolulla.

Jotkin vanhurskaat toiveet saattavat tuntua mahdottomilta, kun suunnistamme nuoren aikuisen elämän ylä- ja alamäissä. Mutta kun elämme edelleen liittojemme mukaan ja etsimme Herraa, me pidämme kiinni toivosta solmia temppeliavioliitto. Siihen asti, kuten presidentti Nelson opetti, me voimme aina tavoitella ja odottaa ihmeitä⁶. Me todellakin koemme Jeesuksen Kristuksen evankeliumin mukaisen elämän tuovan iloa, siunauksia ja niin, ihmeitä.

Toivomme sinun tietävän, että ihmeitä ja siunauksia on varattuna myös sinulle.

Kirjoittajat asuvat Gautengissa Etelä-Afrikassa.

Viitteet