Julkaistaan vain sähköisenä: nuorille aikuisille
4 keinoa päästä käyttämään myönteisen kommunikoinnin voimaa
Kyse on muustakin kuin että vain hymyilee tai sanoo mukavia asioita – kyse on siitä, että auttaa muita tuntemaan Jumalan rakkautta.
Vaikka satunnaiset tuttavat luulevatkin usein, että olen iloinen ihminen, en ole koskaan pitänyt itseäni häikäisevänä auringonsäteenä. Itse asiassa vanhempieni olohuoneen seinällä on melko suuri muistutus minun toisinaan vähemmän iloisesta luonteestani.
Yhtenä kesänä ollessani lapsi isovanhempani tulivat käymään, ja me käytimme tilaisuutta hyväksi sopiaksemme perhekuvien otosta. Minä olin täysin valmis vaaleanpunaisessa, ruudullisessa puuvillamekossani ja siihen sopivassa lierihatussa, mutta tilanne sai ikävän käänteen, kun minä en saanut samanlaista tuolia kuin ne, joilla monet perheenjäsenet istuivat.
Turhautuneena olin kulmat tiiviisti kurtussa koko kuvauksen ajan tärvellen muutoin miellyttävän kokemuksen perheeni kanssa ja synnyttäen vuosikymmenien vitsin ”äksystä mekosta”.
Vaikka voin nauraa sille nyt, tuo perhekuva on minulle jatkuva muistutus myönteisyyden voimasta. Myönteisyys ilmeisesti tekee elämästä nautittavampaa – sillä kukapa tuntisi aitoa mielihyvää siitä, että on koko ajan vihainen? Puhumattakaan siitä, että myönteisyys on pitkään yhdistetty moniin terveyttä hyödyntäviin asioihin kuten vähempään stressiin, alhaisempaan riskiin saada sydänsairaus ja jopa pidempään elämään.1
Mutta myönteisyys vaikuttaa muuhunkin kuin henkilöön, joka on myönteinen. Myönteisyytemme (tai sen puute) voi vaikuttaa jokaiseen ihmiseen, jonka kanssa olemme tekemisissä. Meitä on käsketty olemaan iloisella, rohkealla mielellä (ks. OL 61:36; 78:18), ja kun teemme niin kommunikoidessamme, niin me itse – ja ympärillämme olevat – voimme tuntea runsaammin taivaallisen Isämme ja Vapahtajamme rakkautta.
Tässä on muutamia keinoja, joilla voimme hyödyntää myönteisen kommunikoinnin voimaa.
1. Noudata Vapahtajan mallia kommunikoinnissa.
Parhaimpana esimerkkinä myönteisestä kommunikoinnista me voimme katsoa Vapahtajaan, joka osoitti rakkautensa muita kohtaan viestimällä heidän kanssaan ystävällisesti, myötätuntoisesti ja ymmärtäen.
Vanhin L. Lionel Kendrick, täysinpalvellut johtavana auktoriteettina toiminut seitsenkymmen, on opettanut: ”Kristuksen kaltainen puhe on rakkautta eikä vihaa, totuutta eikä valhetta, myötätuntoa eikä kiistaa, kunnioitusta eikä pilkkaa, neuvoa eikä arvostelua, ojentamista eikä tuomitsemista. Se ilmaistaan selkeästi eikä epäselvästi. Se voi olla hellää tai se voi olla ankaraa, mutta sen on aina oltava hillittyä.”2
Selvästikin se, kuinkame sanomme jotakin, on aivan yhtä tärkeää kuin mitä me sanomme3, kuten sain oppia piano-oppilaana. Otettuani pianotunteja lähes koko ikäni olen saanut kokea monia opetustyylejä. Vaikka voisi olla masentavaa saada opeteltavaksi loputon luettelo musiikkikappaleita, minulla oli onnekseni opettajia, jotka olivat poikkeuksellisia tarjotessaan ojennusta motivoivalla ja myötätuntoisella tavalla, ja minä opin ystävällisesti sanotun sanan valtavan voiman.
2. Pyri valoisaan asenteeseen.
Ymmärsimmepä sitä tai emme, niin asenteemme voi vaikuttaa siihen, kuinka kommunikoimme muiden kanssa – ja moniin muihin puoliin elämässämme. Presidentti Thomas S. Monson (1927–2018) on sanonut: ”Niin moni asia elämässä riippuu asenteestamme. Sillä, miten päätämme nähdä asiat ja suhtautua muihin, on todella suuri merkitys. Se, että teemme parhaamme ja sitten päätämme olla onnellisia olosuhteissamme, olivatpa ne millaisia tahansa, voi tuoda rauhaa ja tyytyväisyyttä.”4
Yksi tapa vaalia myönteistä asennetta on kutsua Hengen vaikutus elämäämme. Me voimme tehdä sen korvaamalla epäilyksen ja pelon uskolla (ks. OL 6:36), käyttämällä parannuksen lahjaa, pyrkimällä aktiivisesti vahvistamaan todistustamme ja yrittämällä tunnistaa Herran käden vaikutus elämässämme. Olen myös huomannut, että kun varaan aikaa (ja noudatan suunnitelmaani) pyhien kirjoitusten tutkimiseen, tunnen olevani myönteisempi koko päivän ajan. Kaikki nämä asiat auttavat meitä tuntemaan Pyhää Henkeä runsaammin ja johtavat siihen, että tunnemme enemmän toivoa.
Tietenkään myönteisenä oleminen ei tarkoita kaikkien kielteisten tuntemusten tukahduttamista. Olen joskus langennut siihen ansaan, että olen luullut minulta puuttuvan uskoa, jos ilmaisen huolenaiheita tai surun tunteita. Mutta kuten sisar Sharon Eubank, ensimmäinen neuvonantaja Apuyhdistyksen ylimmässä johtokunnassa, on selittänyt: ”Onnellisuus ei tarkoita sitä, että läiskäisemme kasvoillemme tekohymyn riippumatta siitä, mitä tapahtuu. Mutta se kylläkin tarkoittaa sitä, että pidämme Jumalan lait sekä vahvistamme ja kohotamme muita. Kun vahvistamme muita, kun kohotamme muiden taakkoja, se siunaa elämäämme tavoilla, joita koettelemuksemme eivät voi viedä pois.”5 Vaikka me kaikki koemme kielteisiä tuntemuksia koko elämämme ajan, me voimme kokea suurempaa onnea, kun vältämme hautomasta surujamme ja pyrimme kohottamaan muita.
3. Pohdi ihmissuhteiden osuutta.
Optimismi ei ehkä ole mitattavissa, mutta tietyt kriteerit voivat auttaa meitä arvioimaan, kuinka myönteisiä olemme vuorovaikutuksessamme. Psykologi John Gottman on tutkinut vuosikymmenten ajan sitä, mistä terve ihmissuhde muodostuu. Tarkkailtuaan tuhansia pareja hän muodosti kaavan, joka voi osaltaan ennustaa, pysyykö pari yhdessä vai eroaa tulevina vuosina yli 90 prosentin tarkkuudella.6
Hänen tärkein havaintonsa? Konfliktin hetkinä onnelliset parit noudattavat yleensä suhdetta vähintään viisi myönteistä vuorovaikutusta jokaista kielteistä vuorovaikutusta kohden. Myönteisiä vuorovaikutusta voisivat olla kohteliaisuuden sanominen, myötätunnon osoittaminen ja toisen henkilön näkökannan arvostaminen, kun taas kielteistä vuorovaikutusta voi olla silmien pyörittäminen, puolusteleminen tai vähättely ja arvosteleminen.7
Vaikka Gottmanin tutkimus keskittyi romanttisiin pareihin, hänen päätelmiään voi soveltaa kaikentyyppisiin ihmissuhteisiin, ja ne korostavat kielteisyyden haitallisia vaikutuksia.
Pyhissä kirjoituksissa meille opetetaan: ”Älkää päästäkö suustanne sopimatonta puhetta, vaan puhukaa sitä, mikä kulloinkin on hyvää ja hyödyllistä ja kuulijoille iloksi” (Ef. 4:29). Emme kenties aina ole samaa mieltä toistemme kanssa, mutta voimme olla eri mieltä olematta tylyjä. Ja kun pyrimme olemaan rohkaisevia – jopa konfliktin kohdatessa – me voimme keventää kuormia ja tehdä tilaa suuremmalle ilolle.
4. Näytä hyvää esimerkkiä uskovasta.
Nyt hymyilen perhekuvissa (silloinkin kun minun pitää seistä), ja olen alkanut ymmärtää, kuinka oma asenteeni voi vaikuttaa ympärilläni oleviin joko hyvässä tai pahassa.
Vaikka olen kaikkea muuta kuin täydellinen, yritän erityisesti osallistua, kun keskustelen jonkun kanssa, ilmaista arvostavani miestäni ja muita rakkaita ja viime kädessä näyttää hyvää esimerkkiä puheissani ja elämäntavoissani (ks. 1. Tim. 4:12).
Se on yhdistelmä näitä pieniä asioita – kuuntelevaa korvaa, myönteistä vahvistusta, vilpitöntä anteeksipyyntöä – joilla on usein suurin vaikutus. Nämä pienet asiat, jotka auttavat meitä noudattamaan Vapahtajan esimerkkiä, sallivat meidän osoittaa Jumalan rakkautta muille.
Ja kun osoitamme Hänen rakkauttaan muille, me tunnemme sitä itsekin.