Julkaistaan vain sähköisenä: nuorille aikuisille
Tunnetko itsesi yksinäiseksi? Tässä on kolme vinkkiä, jotka auttavat minua
Kirjoittaja asuu Cuneossa Italiassa.
Se, että on kirkon jäsen Italiassa, voi tuntua yksinäiseltä, mutta olen oppinut, etten ole koskaan yksin.
Asun pienessä italialaisessa kaupungissa, missä seurakunnassani on vain neljä nuorta naimatonta aikuista.
Useimmat ihmiset täällä ovat katolisia, joten heidän yhteiset uskonkäsityksensä yhdistävät heitä. Tunnen usein Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenenä olevani ulkopuolinen.
On helppoa tuntea, että olen omillani, kun pyrin tulemaan enemmän Vapahtajan kaltaiseksi. Teen parhaani seuratakseni Häntä. Haluan ottaa vastaan presidentti Russell M. Nelsonin kutsut ”voittaa maailma”1 ja ”ajatella selestisesti”2, mutta joskus lannistun, kun minusta tuntuu, että olen uskossani yksin.
Kun yksinäisyys kuitenkin valtaa mielen, tietyt käytännöt auttavat minua kulkemaan eteenpäin uskon turvin. Tässä on kolme vinkkiä, jotka auttavat minua voittamaan tuon yksinäisyyden.
Tee pyhien kirjoitusten lukemisesta tapa
Kun tunnen itseni äärimmäisen yksinäiseksi, käytän hetken siihen, että korotan ääneni rukouksessa taivaallisen Isän puoleen. Kerron Hänelle, miltä minusta tuntuu, ja avaan sitten pyhät kirjoitukseni. Jotenkin löydän aina totuudet, jotka minun on tarpeen kuulla juuri sillä hetkellä.
Vaikka jakeissa ei aina kuvaillakaan täsmällisiä olosuhteitani, niiden totuudet täyttävät sydämeni toivolla ja lohdulla. Yksinäisyys haihtuu, kun minulla on hiljaisia hetkiä pohtia Kristuksesta todistavien muinaisten profeettojen sanoja.
Ne muistuttavat minua jatkuvasti siitä, että minua rakastetaan, että Jumala on tietoinen olosuhteistani ja että kaikki järjestyy.
Se, että omaksun tavan lukea pyhiä kirjoituksia ja rukoilla jatkuvasti silloinkin kun se on vaikeaa, auttaa minua tuntemaan oloni onnellisemmaksi ja varmemmaksi, ja tunnen olevani paremmin yhteydessä Henkeen.
Jos kutsumme Vapahtajan elämäämme tutkimalla pyhiä kirjoituksia, Hän on aina lähellämme muistuttamassa meitä siitä, keitä me olemme, ja liittämässä meidät taivaalliseen Isään.
Muista Jeesuksen Kristuksen kaiken mahdollistava voima
Olen aina kääntynyt Jeesuksen Kristuksen puoleen kokeakseni anteeksiantoa ja rauhaa. Mutta olen myös oppinut ymmärtämään, että Hän voi antaa minulle tukea, kun tunnen olevani yksin.
Vanhin Jeffrey R. Holland selitti, että kun Vapahtaja kärsi Getsemanen puutarhassa, ”Hän huusi äärimmäisessä yksinäisyydessään: ’Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?’ [Matt. 27:46, korostus lisätty.]”
Vanhin Holland jatkoi: ”Henkilökohtaisesti uskon tosiaankin, että koko Kristuksen kuolevaisuuden palvelutyön aikana Isä ei kenties koskaan ollut lähempänä Poikaansa kuin noina kärsimyksen tuskallisina viimeisinä hetkinä. Silti, jotta Hänen Poikansa äärimmäinen uhri voisi olla yhtä täydellinen kuin se oli vapaaehtoinen ja yksinäinen, Isä otti hetkeksi Jeesukselta Henkensä lohdun, henkilökohtaisen läsnäolonsa tuoman tuen. – – Tämän täydellisen Pojan, joka ei ollut koskaan puhunut pahaa, ei tehnyt pahaa eikä koskenut mihinkään saastaiseen, oli tiedettävä, miltä muusta ihmiskunnasta tuntuisi – meistä, kaikista meistä – kun me syyllistyisimme sellaisiin synteihin.”3
Tämän vuoksi Hän osaa auttaa meitä (ks. Alma 7:11–12). Hän tietää täsmälleen, miltä meistä tuntuu.
Jeesus Kristus kulki sitä polkua yksin, jotta meidän ei tarvitse. Se, että opin Hänestä ja keskityn Hänen kaiken mahdollistavaan voimaansa, antaa minulle lohtua, toivoa ja voimaa ponnistella eteenpäin uskossa.
Ole lempeä itseäsi kohtaan
Kun tunnen itseni yksinäiseksi, ystävällisyydellä itseäni kohtaan on valtava vaikutus. Ravitsen mieltäni myönteisillä ajatuksilla, koska olen ymmärtänyt, että minä olen se henkilö, jonka kanssa tulen viettämään loppuelämäni! Minulla pitäisi siis olla hyvä suhde itseeni.
Yksinäisyys vain pahenee, ellemme ole ystävällisiä itsellemme.
Kohtelen itseäni kuin ystävää. Muistutan itseäni siitä, kuka olen ja että vaikka en olekaan täydellinen, voin aina tehdä parannuksen ja yrittää edelleen seurata Kristusta. Vanhin Gary E. Stevenson kutsui meitä hiljattain ”[pysähtymään], kun katsot itseäsi peilistä. Ajattele mielessäsi tai sano ääneen, jos haluat: ’Vau, katsohan minua! Olen upea! Olen Jumalan lapsi! Hän tuntee minut! Hän rakastaa minua! Minulle on annettu lahja – olen saanut lahjaksi Pyhän Hengen jatkuvan kumppanuuden!’”4
Siispä teen niin. Katson peiliin ja sanon itselleni nämä asiat. Ja sitten nauran, koska tunnen itseni typeräksi, mutta tunnen myös olevani itsevarmempi, rakastetumpi ja enemmän yhteydessä Henkeen.
Kun olet oma ystäväsi, et koskaan tunne olevasi ilman ystävää.
Et ole koskaan yksin
Toisinaan minusta tuntuu, että olen ainoa, joka kohtaa tiettyjä haasteita. Mutta muistutan itselleni, että eri puolilla maailmaa on hyvin monia nuoria aikuisia, jotka ovat samassa tilanteessa kuin minä. Vaikka en tietäisikään, keitä he ovat, hekin pyrkivät olemaan Kristuksen rinnalla.
Minä en ole yksin.
Vanhin Alan T. Phillips seitsemänkymmenen koorumista sanoi hiljattain: ”Monet tuntevat olevansa lannistuneita, yksin, syrjässä tai uupuneita. – – Tieto siitä, että me kaikki olemme Jumalan lapsia ja Hänen iankaikkisen perheensä jäseniä, palauttaa yhteenkuulumisen ja tarkoituksellisuuden tunteen.”5
Taivaallinen Isä rakastaa meitä. Hän on antanut meille välineet, jotka yhdistävät meidät Häneen, Hänen Poikaansa ja toisiimme. Meidän täytyy vain muistaa käyttää niitä.
Hän tuntee sinut. Hän on sinun kanssasi. Älä menetä toivoa. Täytä elämäsi Hengellä ja muista, että Jumalan lapsena sinä kuulut Hänen iankaikkiseen perheeseensä.
Et ole koskaan yksin.