Pyrimme tulemaan
Seminaarien ja instituuttien vuosittainen koulutuslähetys 2020
Tiistai 9. kesäkuuta 2020
Vanhin Ulisses Soares: Rakkaat veljeni ja sisareni, missä tahansa olettekin – vaimolleni ja minulle on todella kunnia olla kanssanne tänään. Tuon teille kaikille ensimmäisen presidenttikunnan ja kahdentoista koorumin rakkaat terveiset. Presidentti Nelson lähettää teille henkilökohtaisesti parhaat terveisensä. Hän pyytää meitä aina välittämään parhaat terveisensä ja rakkautensa niille, joita tapaamme. Hän todella arvostaa palvelemistanne Jumalan lasten hyväksi.
Rakkaat työtoverini, haluaisin aluksi ilmaista omakohtaisen ja syvän kiitollisuuteni merkittävästä palvelutyöstänne seminaareissa ja instituuteissa. Teillä on etuoikeus opettaa ja auttaa nousevaa sukupolvea kulkemaan Vapahtajan jalanjäljissä kohti iankaikkisuutta. Te opetatte Jumalan jaloimpia henkiä, jotka on varattu tulemaan maan päälle tässä vaiheessa historiaa. Rakas profeettamme, presidentti Nelson, nimittää näitä jaloja henkiä Jumalan parhaaksi joukkueeksi, parhaiksi pelaajiksi, sankareiksi, jotka pääsevät osallistumaan tähän viimeiseen, suureen kokoamiseen – Israelin kokoamiseen.1 Tämä upea joukkue pystyy saavuttamaan mahdottoman ja omalta osaltaan muovaamaan koko ihmiskunnan kohtaloa.2
Rakas vaimoni Rosana on kanssani tässä erityisessä kokouksessa tänään. Hän on ollut elämäni valo viimeisten 39 vuoden ajan. Hyvyytensä ja loistavan esimerkkinsä ansiosta hän on perheemme liikkeellepaneva voima auttaen meitä jokaista tulemaan enemmän Kristuksen kaltaiseksi. Rosanaa ja minua on siunattu, kun olemme toteuttaneet opetuksia, joita saimme nuorina omistautuneilta seminaarin- ja instituutinopettajilta. Heidän uskollisella palvelullaan oli valtava vaikutus elämäämme, kun otimme ensi askeliamme Jeesuksen Kristuksen evankeliumissa. Nämä omistautuneet opettajat auttoivat meitä muovaamaan elämäämme Jeesuksen Kristuksen evankeliumin totuuksien mukaisesti ja opastivat meitä, kun pyrimme kulkemaan polkua takaisin taivaallisen Isämme luo. Haluan kutsua rakkaan vaimoni kertomaan, kuinka seminaari ja instituutti siunasivat häntä, kun hän oli uusi käännynnäinen ja pyrki omaksumaan Kristuksen kaltaisia ominaisuuksia. Voisitko nyt tulla kertomaan, kultaseni?
Sisar Rosana Soares: Kiitos, rakkaani, että pyysit minua lausumaan todistukseni.
Kun ensi kertaa kuulin kirkosta, olin suunnilleen yhdeksänvuotias. Kahdeksan vuoden ajan pyysin isältä lupaa mennä kasteelle, mutta hän sanoi aina ei. Hän sanoi, että olin liian nuori tekemään niin tärkeää päätöstä ja minun piti todistaa, että todella halusin sitä.
Vaikken ollutkaan kirkon jäsen, suoritin neljä vuotta päivittäisseminaarissa. Seminaariluokkaa opetettiin kirkolla joka päivä aamukuudelta. Isä päästi minut sinne vain sillä ehdolla, että opettaja hakisi minut. Onneksi minulla oli suurenmoinen opettaja, joka tuli hakemaan minut joka aamu puoli kuudelta. Isä herätti minut joka aamu viideltä, pukeuduin ja odotin opettajaa. Minua aina nukutti kovasti ja sanoin itselleni: ”Ethän vain tule. Ethän vain tule”, mutta aina hän tuli. Onneksi hän tuli aina.
Tunnen olevani siunattu ja kiitollinen tunnollisesta opettajastani, joka olisi voinut helposti antaa periksi minun suhteeni. Mutta hän ei tehnyt niin.
30 vuotta myöhemmin minulla oli tilaisuus opettaa seminaaria tyttärellemme kotona. Hän ei voinut sinä vuonna lukujärjestyksensä vuoksi osallistua seminaariin kirkolla. Hän oli eläväinen eikä jaksanut istua 45:tä minuuttia, varsinkaan minun toimiessani opettajana. Niinpä päätin valmistaa ainutlaatuisia oppiaiheita ja kohdella häntä kuin hän olisi paras seminaarioppilas, vaikka hän oli ainoa oppilas. Vuoden lopussa hän oli iloinen ja tunsi taivaallisen Isän rakkautta itseään kohtaan. Minäkin tunsin sitä.
Veljet ja sisaret, tyttäremme tavoin minä tiedän, että Jumalan sana voi vaikuttaa ratkaisevasti mieleemme, asenteeseemme ja siihen, kuinka suhtaudumme itseemme ja muihin.
Haluaisin päättää presidentti Henry B. Eyringin kauniisiin sanoihin:
”Te suurenmoiset opettajat olette jo kovasti ponnistelleet ja uhrautuneet valmistautuessanne opettamaan sanaa, opettaessanne ja huolehtiessanne oppilaista. – – Nyt voitte lisätä uskonne siihen, että useammat oppilaistamme tekevät valintoja, jotka johtavat aitoon kääntymykseen.”3
Todistan tästä Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.
Vanhin Soares: Kiitos, kultaseni, ihanista sanoistasi. Eikö hän olekin ihana?
Toivon, ettette aliarvioi kykyänne vaikuttaa ja taivutella nuoriamme tavoittelemaan elämässään vanhurskautta. Kuten presidentti Packerilla oli tapana sanoa, he varttuvat vihollisen alueella. Kun opetatte heitä omistautuneesti, he voivat kasvaa uskossa ja kuuliaisuudessa ja tulla hengellisesti kestäviksi. He oppivat käsittelemään kiusauksia ja voittamaan ne.
Rakkaat veljeni ja sisareni, seminaari- ja instituuttiohjelmat ovat kaksi niistä merkittävimmistä tekijöistä, jotka vaikuttavat kirkon vakauteen ja voimaan. Vakuutan teille, että Herra täyttää työtään ja kirkkauttaan – toteuttaa ihmisen kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän4 – Hänelle ja Hänen lapsilleen tekemänne tärkeän palvelun kautta. Sen vuoksi päätavoitteena teillä ja minulla täytyy aina olla taivaallisen Isämme lasten pelastus ja korotus.
Hienossa käsikirjassa seminaarien ja uskontoinstituuttien opettajille ja johtajille Evankeliumin opettaminen ja oppiminen on tämä vaikuttava lausunto: ”Päämääränämme on auttaa nuoria sekä nuoria aikuisia ymmärtämään Jeesuksen Kristuksen opetuksia ja sovitusta sekä turvaamaan niihin, tulemaan kelvollisiksi saamaan temppelin siunaukset sekä valmistautumaan itse ja valmistamaan perhettään ja muita iankaikkiseen elämään taivaallisen Isänsä luona.”5
Tämä tehtävä käy yksiin sen kanssa, mitä sanotaan julkaisussa Yleiskäsikirja: Palveleminen Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa: ”Seminaarit ja uskontoinstituutit tukee vanhempia ja kirkon johtohenkilöitä näiden auttaessa nuoria ja nuoria aikuisia kasvattamaan uskoaan Jeesukseen Kristukseen ja Hänen palautettuun evankeliumiinsa.”6
Yksi suurimpia haasteita niille meistä, jotka ovat mukana tässä verrattomassa sielujen pelastamisen työssä, on pyrkimys kehittyä eli kasvaa ja muuttua sellaiseksi opetuslapseksi, jollainen Herra odottaa meidän olevan. Silloin Herra suo meidän vaikuttaa niiden elämään, joita opetamme, kun he kulkevat pitkin iankaikkiseen elämään johtavaa polkua. Tämä kehittyminen liittyy yhteen niistä kolmesta osatekijästä, kuinka saavuttaa Hänen tarkoituksensa, kuten kuvaillaan käsikirjassa Evankeliumin opettaminen ja oppiminen: ”Elämme Jeesuksen Kristuksen evankeliumin mukaan ja pyrimme Hengen kumppanuuteen. Käytöksemme ja ihmissuhteemme ovat esimerkillisiä kotona, luokassa ja yhteiskunnassa. Pyrimme jatkuvasti parantamaan suoritustamme, tietämystämme, asennettamme ja luonnettamme.”7
Apostoli Paavali neuvoi meille, kuinka tärkeää on saavuttaa sama kypsyys kuin Kristuksella. Kirjeessään efesolaisille hän sanoi:
”Hän antoi seurakunnalle sekä apostolit että profeetat ja evankeliumin julistajat, sekä paimenet että opettajat,
varustaakseen kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen.
Kun me kaikki sitten pääsemme yhteen ja samaan uskoon ja Jumalan Pojan tuntemiseen ja niin saavutamme aikuisuuden, Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden.”8
Meille ensiarvoinen kysymys voi olla se, kuinka voimme palvelemisellamme saavuttaa Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden, kun pyrimme auttamaan muita tekemään samoin. Jeesuksen Kristuksen evankeliumi tarjoaa siinä suhteessa apua. Pohtikaamme yhdessä joitakin periaatteita samalla kun pyrimme käsittelemään tätä kysymystä.
Ensimmäisenä ja perustavana periaatteena on aina seurata Mestaria Jeesusta Kristusta. Se, että vilpittömästi heijastamme Jeesusta Kristusta asenteissamme, sanoissamme ja teoissamme, lisää kykyämme vaikuttaa ja taivutella muita valmistautumaan ja tulemaan kelvollisiksi iankaikkiseen elämään taivaallisen Isän luona. Niin tehdessämme voimme auttaa nuoriamme oppimaan rakastamaan Herraa, sillä se, mitä he rakastavat, määrää sen, mitä he tavoittelevat. Se, mitä he tavoittelevat, määrää sen, mitä he ajattelevat ja tekevät. Se, mitä he ajattelevat ja tekevät, määrää sen, mitä heistä tulee.
Me edustamme Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoa maailmassa. Kaikki, mitä teemme ja sanomme, heijastaa kuvaa kirkosta, sen totuuksista ja viime kädessä Vapahtajasta. Kun pyrimme paremmin ymmärtämään evankeliumia ja saattamaan elämämme sopusointuun sen kanssa, niin sitä enemmän haluamme ponnistella tullaksemme Jeesuksen Kristuksen kaltaisiksi. Presidentti Dallin H. Oaks sanoi kerran:
”Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on suunnitelma, jonka avulla me voimme tulla sellaisiksi kuin Jumalan lasten pitäisi tulla. Tämä tahraton ja täydellinen tila on tulosta sinnikkäästä sarjasta liittoja, toimituksia ja tekoja, jatkuvia oikeita valintoja ja jatkuvaa parannusta.”9
Keskustelin äskettäin muutamien seminaarin ja instituutin luokkatoverieni kanssa. He ovat Brasiliasta, jossa vartuin. Minuun teki vaikutuksen se, mitä he sanoivat Kristuksen kaltaisesta vaikutuksesta, joka heidän opettajillaan oli heihin heidän elämänsä ratkaisevan tärkeiden päätösten aikana. Kuunnellaanpa, mitä jotkut heistä sanoivat.
Sisar Barreto: Palataanpa siis nuoruuteen. Olen varma, että kaikilla valinnoillani ja kaikella, mitä toivoin ja mistä haaveilin, oli luja perustus tutkiessani evankeliumia. Erityisen hyvin muistan seminaarin. Olin hyvin nuori – seminaari alkoi täällä Brasiliassa – ja muistan yhä hyvät, omistautuneet opettajani ja aloin rakastaa Vapahtajaa. Luulen, että seminaarioppilaana saamani todistus on kehittynyt ja kasvanut paljon, ja olen tällainen kuin olen niiden aikojen ansiosta – opetusten, opettajien ja tekemieni päätösten ansiosta.
Sisar Silva: Luulen, että siihen aikaan minulle tärkeää oli opettajani. Olin silloin uusi käännynnäinen, ja hän auttoi minua paljon ymmärtämään periaatteita, soveltamaan niitä elämääni ja tavoittelemaan Jeesuksen Kristuksen ominaisuuksia, kuten kärsivällisyyttä, tiedossa kasvamista ja kuuliaisuutta eläviä profeettoja kohtaan. Kaikki tämä auttoi minua kehittämään kykyä kuulla Pyhää Henkeä, Hengen kuiskauksia. Tämä oli minulle tärkeää, koska olin uusi käännynnäinen. Opettaja oli tärkeä. Hänellä oli paljon tietoa, ja hän auttoi myös monia oppilaita saamaan sitä tietoa. Hän vastasi kysymyksiimme ja niin edelleen. Tämä auttoi minua saamaan todistuksen ja pysymään vahvana evankeliumissa.
Vanhin Gonçalves: Heti kun minut oli kastettu, kun ensi kertaa astuin kirkkoon, nuoret ja seminaarinopettaja ottivat minut mukaan. Opettaja kutsui minut oppitunneille. Oppikurssi oli jo alkanut, joten minun piti kiireesti suorittaa kokonaisuuksia saadakseni sen vuoden todistuksen. En oppinut mitään niitä suorittaessani, mutta opin osallistumaan ja opin, että osallistuminen on tärkeää. Ja se osallistuminen oli tärkeää, jotta tunsin halua oppia lisää pyhistä kirjoituksista, mitä en ollut ajatellut aiemmin ja mitä en vielä ymmärtänyt. Tuon alkuinnostuksen jälkeen osallistumisen ilo alkoi olla osa elämääni. Siitä tuli tavallista, ja halusin tietää lisää pyhistä kirjoituksista ja toteuttaa käytännössä asioita, jotka tuntuivat tosilta ja siunasivat niin suuresti nuorten elämää, että se näkyi heidän teoissaan. Muistan kyllä tämän. Niiden nuorten teot saivat minut näkemään jotakin, mikä on totta.
Vanhin Soares: Apostoli Paavalin kirje Timoteukselle muistuttaa meitä siitä tärkeästä neuvosta, joka meidän tulee ottaa varteen, jotta voimme todella vaikuttaa muihin hyvällä tavalla: ”Näytä sinä [uskovista] hyvää esimerkkiä puheissasi ja elämäntavoissasi, rakkaudessa, uskossa ja puhtaudessa.”10
Toinen periaate, jonka haluaisin mainita, on totuuden opettaminen rohkeasti ja selkeästi. Teidät ja minut on kutsuttu opettamaan Jeesuksen Kristuksen evankeliumia. Meidän ei pidä opettaa omia ajatuksiamme tai filosofioitamme – ei edes pyhien kirjoitusten ohella. Evankeliumi on ”Jumalan voima ja se tuo pelastuksen”11, ja me pelastumme ainoastaan Jeesuksen Kristuksen ja Hänen evankeliuminsa avulla. Pyhän Hengen johdatuksella ja avulla meidän tulee opettaa evankeliumin periaatteita sellaisina kuin niitä opetetaan kirkon pyhissä kirjoissa sekä nykyajan profeettojen ja apostolien sanoissa. Meidän tulee olla totuuden välineitä ja opettaa sitä niin selkeästi, ettei periaatteita voi sekoittaa maailman filosofioihin. On hienoa lukea, kuinka Alma kuvailee Jumalan sanan voimaa ihmisten sydämessä ja kuinka se luonnostaan vahvistaa uskoa. Luetaanpa yhdessä Alma 32:42:
”Ja uutteruutenne ja uskonne ja kärsivällisyytenne ansiosta ravitessanne sanaa, jotta se juurtuisi teissä, katso, lopulta te saatte poimia sen hedelmää, joka on mitä kallisarvoisinta, joka on makeampaa kuin kaikki, mikä on makeaa, ja joka on valkoisempaa kuin kaikki, mikä on valkoista, niin, ja puhtaampaa kuin kaikki, mikä on puhdasta; ja te saatte kestitä itseänne tällä hedelmällä kylliksenne, niin ettei teidän ole nälkä eikä jano.”
Veljet ja sisaret, tämä hieno pyhien kirjoitusten kohta havainnollistaa sen totuuden voimaa, joka voi tulla nuortemme sydämeen ja saada heidät tekemään hyvää elämässään. Muistakaa, että vaikuttava opettaminen on aivan olennaista kirkon johtamisessa. Iankaikkinen elämä saadaan ainoastaan, kun ihmisiä opetetaan niin vaikuttavasti, että he muuttavat elämäänsä ja alkavat elää kurinalaisesti. Heitä ei voi pakottaa vanhurskauteen eikä taivaaseen. Heitä täytyy johdattaa, ja se tarkoittaa tehokasta opettamista.12
Viime huhtikuun yleiskonferenssissa presidentti Russell M. Nelson kertoi asiakirjasta ”Jeesuksen Kristuksen evankeliumin täyteyden palautus – kaksisataavuotisjulistus maailmalle”. Puheensa lopussa hän antoi koko kirkolle tehtävän tutkia julistusta, pohtia sen totuuksia ja miettiä niiden vaikutusta elämäämme. Luulen, että meidän tehtävämme menee vielä pidemmälle. Te ja minä kuulumme siihen joukkoon, jotka ovat saaneet tehtävän välittää tämän julistuksen innoitetut totuudet nuortemme ja nuorten aikuistemme sydämiin. Tavallaan seminaarin- ja instituutinopettajat ovat 15 profeetan, näkijän ja ilmoituksensaajan lisänä tehtävässään julistaa näitä totuuksia nuorille, jotka valmistautuvat matkalleen hyvin hämmentävässä maailmassa. Teillä ja minulla on ratkaisevan tärkeä vastuu tehdä tämän julistuksen siunaukset todellisiksi heidän elämässään. Me kaikki tiedämme, että elämme haasteellisia aikoja. Maailma on unohtamassa taivaallisen Isän ja Jeesuksen Kristuksen merkityksen elämässään ja kadottamassa näkemyksen Heidän jumalallisesta luonteestaan. Yhä useammat maailman filosofiat vievät Jeesuksen Kristuksen evankeliumin pyhien, ehdottomien totuuksien paikan ihmisten sydämessä. Teillä ja minulla on hieno mahdollisuus olla välineinä Herran käsissä siunataksemme nuoriamme ja tuodaksemme heidän sydämeensä totuuksia, jotka tässä julistuksessa julistetaan selkeinä ja voimallisina.
Saanen näyttää teille muita kommentteja, joita hyvät ystäväni esittivät siitä, kuinka selkeästi ja rohkeasti opetettu totuus on todella juurruttanut heidät Jeesuksen Kristuksen evankeliumiin.
Vanhin Silva: Minulla ensimmäisenä tulee mieleen opettajien esimerkki, koska tähän lähteeseen me käännymme ja haluamme olla heidän kaltaisiaan. Olin aina ajatellut: ”Voiko minulla olla jonakin päivänä sellainen perhe? Voinko minä jonakin päivänä tehdä niitä asioita?” Osa opin vaikutuksesta eli siitä, mitä opetetaan, tulee pääasiassa esimerkin kautta. Meidän pitää siis omaksua oppi ja soveltaa sitä omaan tilanteeseemme ja olosuhteisiimme. Olen yrittänyt tehdä tätä parhaan kykyni mukaan, niin että tosiaan voisin olla joka päivä parempi ja voisin tehdä parhaita valintoja – kuten tässä asiassa, kun tein parhaan valintani valitessani vaimoni, mikä on myös ollut avuksi.
Sisar Barreto: Pidin aina opettajiani esimerkkeinä. Muistan yhä erityisesti yhden. Hän oli hyvin nuori, ei vielä naimisissa. Tämä sisar oli kotiin palannut lähetyssaarnaaja. Kun hän opetti meitä, katsoin häntä ja ajattelin: ”Haluan olla enemmän hänen kaltaisensa”, koska hän oli Vapahtajan kaltainen. Hän rakasti meitä paljon, ja aina kun hän opetti meitä, tunsin hänen rakkautensa ja omistautumisensa. Yksi asia on ollut tärkeä elämässäni. En ole käännynnäinen, mutta olen kokenut oman kääntymyksen. Synnyin kirkon piirissä, joten minun kertomukseni on hieman erilainen. En muista, että minulla olisi koskaan ollut epäilyksiä kirkon tai evankeliumin suhteen. Kaikki oli minulle hyvin luonnollista. Mutta olen varma, että tulee aika, jolloin täytyy tietää itse, ja juuri niin tapahtui minulle seminaarissa ja instituutissa, varsinkin seminaarissa. Kun muistelen sitä tärkeää aikaa, kun minun piti päättää, miksi olen kirkossa – tiedänkö, että kirkko on totta, onko minulla todistus evankeliumista ja Jeesuksesta Kristuksesta. Niiden aikojen ansiosta olen tässä.
Sisar Gonçalves: Meillä on opettajia ja johtajia, jotka eivät tietenkään ole täydellisiä, mutta kuvittelemme itsemme heidän kaltaisikseen, että saamme samanlaisen perheen ja seuraamme heidän esimerkkiään, saamme saman ymmärryksen, saman tiedon. Useat johtajat tekivät minuun vaikutuksen ja olivat esimerkkinä, joten päätin: ”Haluan tulla heidän kaltaisekseen.” Se sai minut aina pyrkimään tekemään viisaita valintoja elämässäni. Etenin askel askeleelta. Kuten vanhin Bednar on sanonut, kääntymys ei tapahdu heti, vaan askel askeleelta sydämen, ajatusten ja käytöksen muutoksena, ja se keskittyy aina Jumalan tahtoon. Jumalan tahto siis ensimmäiseksi. Sitten nämä opettajat auttoivat minua ymmärtämään pyhiä kirjoituksia, rakastamaan niitä. Siitä tuli osa elämääni. Pyrin tekemään viisaita valintoja Jumalan tahdon mukaan.
Vanhin Soares: Seuraava periaate, jonka haluaisin mainita tänään, on tehtävämme opettaa oppilaitamme Hengen avulla. Te ja minä olemme Herran työssä. Me olemme Hänen edustajiaan, ja meillä on valtuus ja tehtävä edustaa Häntä ja toimia Hänen puolestaan. Hänen edustajinaan me olemme oikeutettuja saamaan Häneltä apua. Meidän toki odotetaan valmistautuvan uutterasti kuhunkin oppiaiheeseen, hallitsevan erilaisia opetusmenetelmiä ja oppivan, kuinka auttaa oppilaitamme käyttämään tahdonvapautta vanhurskaudessa. On kuitenkin selvää, että saadaksemme opettamiseemme Herralta apua Pyhän Hengen kautta meidän tulee elää niin, että olemme kelvollisia saamaan sitä apua.
Puhuessaan kirkon opettajille ensimmäinen presidenttikunta sanoi: ”Tärkein osa palvelutyötänne tulee olemaan oma päivittäinen hengellinen valmistautumisenne, johon kuuluu rukous, pyhien kirjoitusten tutkiminen ja kuuliaisuus käskyille. Kannustamme teitä pyhittäytymään evankeliumin mukaiselle elämälle määrätietoisemmin kuin koskaan aiemmin.”13 Sitten pyydämme apua Herralta, ja Hän siunaa meitä Hengellään niin, että tiedämme, mitä tehdä. Muistakaa aina, että Hengen avulla opettaminen auttaa meitä opettamaan oppilaita siten, että he voivat paremmin ymmärtää evankeliumin periaatteita ja sitten motivoitua noudattamaan niitä omassa elämässään: ”Sen tähden se, joka saarnaa, ja se, joka ottaa vastaan, ymmärtävät toisiansa, ja molemmat rakentuvat ja riemuitsevat yhdessä.”14 Lienee tarpeetonta sanoa, mutta vakuutan teille, että oppilaamme voivat ottaa vastaan iankaikkista totuutta Hengen avulla vain silloin kun sitä opetetaan Hengen avulla.
Pidän tavasta, jolla Nefi selitti tämän kauniin ajatuksen: ”Ja nyt minä, Nefi, en voi kirjoittaa kaikkea sitä, mitä kansani keskuudessa opetettiin; enkä minä ole voimallinen kirjoittamisessa kuten puhumisessa; sillä kun ihminen puhuu Pyhän Hengen voimalla, Pyhän Hengen voima vie sen ihmislasten sydämiin.”15 Miten tärkeä rooli Hengellä onkaan opettamisessamme – viedä totuus ihmislasten sydämiin!
Rakkaat veljeni ja sisareni, voimme olla kaunopuheisia ja hyviä puhujia, mutta ilman Henkeä meidän kyvyillämme ei ole mitään vaikutusta. Presidentti Russell M. Nelson opetti hiljattain, että ”koskaan ei ole ollut välttämättömämpää tietää, kuinka Henki puhuu [meille], kuin juuri nyt”. Hän lisäsi, että ”jumaluudessa Pyhä Henki on sanansaattaja. Hän tuo [mieleemme] ajatuksia, joita Isä ja Poika haluavat [meidän] saavan. Hän on Lohduttaja. Hän tuo [sydämeemme] rauhan tunteen. Hän todistaa totuudesta ja vahvistaa sen, mikä on totta, kun [kuulemme] ja [luemme] Herran sanaa.”16
Neljäs periaate, jonka haluaisin mainita, on opettaminen sydämestä. On opettajia, jotka osaavat sommitella tyylikkäitä ja hienostuneita lauseita, ovat vaikuttavia ja heitä on mukava kuunnella. Mutta opettajat, joilla on mukaansatempaavia ajatuksia, jotka puhuvat suoraan sydämeen – he todella innoittavat meitä toimimaan oppimamme mukaan. Kaikki eivät ehkä ole yhtä hioutuneita puhujia, mutta kun oppilaat kuuntelevat heitä, he avaavat oppilaiden silmät parempaan ymmärrykseen. Nämä opettajat voivat kylvää oppilaiden sydämeen ja mieleen halun, joka saa heidät etsimään hyvyyttä ja tavoittelemaan korotusta. Opettajat, jotka ovat eniten vaikuttaneet elämääni, ovat opettaneet minua sydämestään. He eivät ole olleet taitavimpia opetusmenetelmissä, mutta he ovat osanneet puhua sydämestä sydämeen. Heidän vaikutuksensa ei ole niinkään perustunut siihen, että he kaavamaisesti noudattavat valmiita oppiaihesuunnitelmia tai opettamisen teorioita, vaan pikemminkin aitoon huolenpitoon, vilpittömyyteen, voimalliseen haluun ja vakaumukseen. Kuten amerikkalainen kirjailija ja opettaja Parker Palmer on sanonut: ”Hyvällä opettajalla on kyky luoda yhteys. – – Hyvän opettajan luoma yhteys ei tule hänen käyttämästään menetelmästä vaan hänen sydämestään – tarkoittaen sydäntä sen muinaisessa merkityksessä eli paikkaa, missä äly, tunne, henki ja tahto yhdistyvät ihmisessä.”17
Herramme Jeesus Kristus oli täydellinen esimerkki tästä periaatteesta. Hän jätti fyysisiä jalanjälkiään rantahiekkaan, mutta opetustensa hengelliset jäljet Hän jätti kaikkien niiden sydämeen ja elämään, joita Hän opetti. Hän opasti oman aikansa opetuslapsiaan – ja meille Hän lausuu samat sanat: ”Seuraa sinä minua.”18
Kuunnellaanpa luokkatoverieni ja ystävieni viimeiset kommentit. En ole tainnut vielä esitellä heitä teille. Nämä kolme avioparia ovat Glaucia ja Reinaldo Barreto, Lucelia ja Mauro Gonçalves sekä Celia Maria ja Ramilfo Silva. Olen tuntenut useimmat näistä suurenmoisista ihmisistä lapsuudesta asti. Olen seurannut heitä heidän elämänsä aikana ja oppinut heidän vanhurskaasta esimerkistään. He ovat olleet uskollisia, kestäviä ja omistautuneita Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäseniä, jotka ovat kasvattaneet perheensä evankeliumissa ja ovat palvelleet koko sydämestään niissä tehtävissä, joihin Herra on heidät kutsunut.
Vanhin Barreto: Seminaarin- ja instituutinopettajat sekä seminaarin ja instituutin koordinaattorit ja johtajat olivat erittäin hyviä esimerkkejä elämässäni. Olemme olleet hyviä ystäviä siitä ajasta lähtien. En voi olla kyllin kiitollinen heistä ja heidän esimerkistään elämässäni. He olivat myös hyviä ystäviä. Tunsin, että heidän kanssaan voin puhua mistä tahansa. He opettivat minulle evankeliumia, mutta heidän esimerkkinsä oli suurenmoinen. He vaikuttivat minuun kovasti.
Sisar Gonçalves: Olen hyvin kiitollinen evankeliumista ja siitä, että olen voinut kasvattaa perheeni sen piirissä ja että nyt voin nähdä hedelmää kaikesta siitä työstä nuorena. Muistan kerran, kun olin temppelin edessä, kun se vihittiin, ja minulla oli etuoikeus laulaa presidentti Kimballin kanssa. Sisar Lobo oli laulunjohtajamme. Vain harvat pääsivät selestiseen huoneeseen. Tunsin temppelin sisällä, että kaikki, mitä olin oppinut nuorena, oli sen arvoista ja että todella halusin jatkaa kohti iankaikkisuutta. Kaikella elämässä on päämäärä, ja minun päämääräni on pystyä palaamaan taivaallisen Isän luo yhdessä perheeni ja ystävieni kanssa.
Vanhin Silva: Ennen kaikkea tunnen kiitollisuutta uskollisille opettajille, jotka vapaaehtoisesti omistivat ja edelleen omistavat aikaansa valmistautuakseen opettamaan. En voi mitata sitä hyvää vaikutusta, joka opettajilla voi olla ja on oppilaisiinsa. Toisinaan me huomaamme sen vasta vuosia myöhemmin. Mutta he todella päättävät tehdä oikein ja pysyä polulla. Ja olen todella kiitollinen tästä. Minulla on todistus, että Joseph Smith oli Jumalan profeetta. Minulla on ollut kokemuksia, joita en voi kieltää, että Joseph Smith on Jumalan profeetta. Mormonin kirja on Jumalan sanaa. Tänä päivänä meillä on profeetta, joka opastaa meitä ja joka saa ilmoitusta, ja tiedän, että Jeesus Kristus todella johtaa kirkkoa. Nämä ovat ajatuksiani. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.
Vanhin Soares: Kiitos, rakkaat ystäväni. Herra siunatkoon teitä, kun edelleen olette hyvänä esimerkkinä siitä, mitä olette oppineet nuorina, ja kun edelleen täsmennätte Jeesuksen Kristuksen evankeliumia muiden sydämissä.
Viimeinen ja hyvin tärkeä periaate, jonka haluan jakaa, on todistaminen siitä, minkä tiedämme olevan totta. Rakkaat toverini evankeliumissa, vahvan todistuksenne voima muuttaa oppilaidenne elämän ikuisesti. Juuri niin on tapahtunut meille jokaiselle tai esivanhemmillemme, kun olemme kuulleet lähetyssaarnaajien lausuvan todistuksensa. Pyhän Hengen voimalla saatu vahva todistus antaa voimallista tukea menestyksekkääseen elämään sekä rauhaa, lohtua ja varmuutta. Se synnyttää vakaumuksen siitä, että kun johdonmukaisesti noudattaa Vapahtajan opetuksia, elämä on ihanaa, tulevaisuus on turvattu ja me pystymme voittamaan tiellemme tulevat haasteet. Luja todistuksenne vahvistaa oppilaidenne uskoa ja auttaa heitä saamaan oman todistuksen evankeliumista. Heidän todistuksensa on oleva yksi niistä tukipilareista, jotka auttavat heitä huomaamaan Kristuksen jumalallisen sovitusuhrin voiman omassa elämässään. Vakuutan teille, että kun he toimivat todistuksensa mukaisesti vanhurskaudessa, niin heidän todistuksensa voi olla koko elämän ajan heille kilpenä vastustajan yrityksiltä heikentää heidän uskoaan ja juurruttaa heidän mieleensä epäuskoa. Tämä perustus antaa heille rohkeutta julistaa rohkeasti evankeliumin totuuksia maailmalle.
Alkeisyhdistyksen laulussa sanotaan: ”Isämme taivahan Hän elää, rakastaa. Se totta on, niin Pyhä Henki mulle todistaa, niin mulle todistaa.”19
Tässä hengessä haluaisin päättää puheeni tänään lausumalla teille oman todistukseni – todistuksen, joka on rakentunut rivi rivin päälle ja joka jatkaa kasvamista, kun tutkin jatkuvasti vilpittömin sydämin ymmärtääkseni täydellisemmin Jumalan sanaa. Tuon todistuksen siemenen kylvivät sydämeeni suurenmoiset lähetyssaarnaajat, jotka opettivat perhettäni, kun olin lapsi. Sitten sitä vaalivat uskolliset vanhempani, jotka opettivat minua esimerkillään ja omistautumisellaan Herralle. Lopulta tuon todistuksen siemen kukoisti, kun kuuntelin suurenmoisten seminaarinopettajieni opetuksia ja tunsin nuorena innoitusta toimia elämässäni niiden mukaisesti.
Tiedän, että Jeesus on Kristus. Tiedän, että Hän elää. Tiedän, että Hän kärsi syntieni vuoksi, nousi ylös kuolleista ja antoi minulle mahdollisuuden muuttaa käytöstäni. Tiedän, että Hän unohti itsensä minun vuokseni. Hän käänsi huomion pois omista toiveistaan ja teki täsmälleen sen, mitä Isä pyysi Häntä tekemään. Jopa sinä suuren kärsimyksen hetkenä Hän kielsi itsensä ja teki, mitä Isä halusi Hänen tekevän.
Tiedän, että taivaallinen Isämme elää ja kuuntelee rukouksiamme. Todistan teille, että Hän ymmärtää tuskaa. Tiedän, että tämä on Jeesuksen Kristuksen tosi kirkko maan päällä. Herra todellakin pani alulle evankeliuminsa ja pappeutensa palauttamisen profeetta Joseph Smithin kautta. Rakastan Vapahtajaani ja taivaallista Isääni, ja rakastan palvella Heitä. Olen pyrkinyt osoittamaan rakkauteni rakasta Herraani kohtaan koko elämäni ajan palvelemalla Jumalan lapsia. Rakkaat veljeni ja sisareni, kuinka kiitollinen olenkaan seminaarin- ja instituutinopettajistani, jotka uupumatta vaikuttivat minuun omistautuneella ja rakastavalla palvelullaan Herraa kohtaan. Kaikki alkoi sinä aikana, ja olen hyvin kiitollinen siitä.
Rakastan teitä, veljeni ja sisareni. Minusta on ollut mahtavaa olla kanssanne tänään. Kiitos vielä kerran kaikesta, mitä teette Herran ja Hänen kansansa hyväksi maan päällä. Sanon nämä asiat Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.