Totuuden opettamista rakkauden kielellä
Seminaarien ja instituuttien (S&I) vuosittainen koulutuslähetys 2021
Tiistai 19. tammikuuta 2021
Sisaret ja veljet, tämä on ollut erinomainen tilaisuus kuunnella ja oppia! En tiedä, kuinka moni teistä on liittynyt kokoukseen, mutta saanen ilmaista syvän kiitollisuuteni jokaiselle teistä lähes 56 000 kutsutusta seminaarin- ja instituutinopettajasta ja yli 2 200:sta, jotka kirkon koululaitos on palkannut opettamaan tätä hyvin tärkeää ryhmää – nousevaa sukupolvea! Omistautuneen palvelemisenne ja sankarillisten ponnistelujenne ansiosta monet kallisarvoisista nuoristamme ja nuorista aikuisistamme tekevät valinnan olla uskollisia ja pysyä liittopolulla. Hengelliset ohjeet ja kokemukset, joita annatte, ovat ratkaisevan tärkeitä heidän todistuksensa vahvistumiselle. Ja erityisesti kiitän teitä tunnustusta vaille jääneitä sankareita: näiden opettajien puolisoita. Ilman teidän vakaata emotionaalista, hengellistä ja perhepiirissä antamaanne tukea tämä hanke ei onnistuisi. Valtava kiitos siis teille jokaiselle aivan sydämeni pohjasta!
Upouuden vuoden alkaessa – jonka me kaikki toivomme tuovan optimismin henkäyksen tai ehkäpä pelkästään helpotuksen huokauksen edellisestä – on hyvä hetki tarkastella tuorein silmin sitä, mitä teemme. Tietenkin me kaikki haluamme olla ammattitaitoisia työssämme, mutta ennen kaikkea meillä on kaipaus olla myönteisenä vaikutuksena oppilaidemme elämässä.
Kun teette työtä nousevan sukupolven kanssa, te haluatte auttaa oppilaitanne ymmärtämään jumalallisen alkuperänsä, tarkoituksensa kuolevaisuudessa ja sen, keitä heistä voi tulla. Syvin toiveenne on auttaa heitä kohoamaan jumalallisiin mahdollisuuksiinsa. Seminaarien ja instituuttien virallisesti ilmaistuun tarkoitukseen sisältyy se, että autamme oppilaita oppimaan Jeesuksen Kristuksen opetuksia ja sovitusta ja turvaamaan niihin sekä valmistamaan heitä temppelissä saataviin pappeuden toimituksiin ja iankaikkiseen elämään. Kun teette työtä täyttääksenne nämä tarkoitukset, te varustatte heidät selviytymään vastustajan palavista nuolista1 sekä vahvistatte heitä olemaan uskollisia myöhempien aikojen pyhiä, jotka odottavat innolla Vapahtajan tulemista. Te autatte heitä valmistautumaan tuleviin tehtäviinsä perheessä, kirkossa ja yhteiskunnassa vanhurskaina johtajina ja esimerkkeinä hyvään.
Kun mietin, mistä aiheista saattaisi tänään olla apua, ajattelin sitä valtavaa siunausta, että seminaarin opetusohjelma on sovitettu yhteen Tule ja seuraa minua -ohjelman kanssa, ja sitä voimaa, joka se voi olla nuorille ja heidän perheilleen. Ajattelin nuoria aikuisia, jotka asuvat poissa kotoa, ja kuinka ”kotiin keskittyvä” tapa tutkia evankeliumia instituutissa voi soveltua heihin. Ja ajattelin keinoja tehdä opetuksesta merkityksellistä nuorille ja nuorille aikuisille. Harkinnan jälkeen tulin siihen tulokseen, että tavoittelemalla henkilökohtaista ilmoitusta ja neuvottelemalla muiden opettajien ja johtajien kanssa te voitte löytää vastauksia siihen, kuinka ratkaista nuo ”kuinka”-kysymykset.
Sen sijaan haluaisin keskittyä muutamaan periaatteeseen. Periaatteet, joita haluaisin käsitellä, kuuluvat luokkaan ”Mitä toivon, että minä olisin tiennyt, kun olin seminaarinopettaja”. Palveleminen aamuseminaarin opettajana kuuden vuoden ajan oli upea tilaisuus ja siunaus. Seurakunnassa, jossa opetin, oli suuri joukko oppilaita, jotka kävivät kymmentä eri lukiota. He olivat hajallaan eri paikoissa mutta yhtä tovereina. Kunpa voisin sanoa, että olin huippuopettaja, mutta sen voin sanoa, että opin noiden vuosien aikana muutamia asioita ja haluaisin kertoa teille vain kahdesta niistä.
Ensimmäinen oppimani periaate on antaa oppilaille hengellistä ”ruokaa”. Nuoret ja nuoret aikuiset näinä viimeisinä aikoina tarvitsevat evankeliumin hengellistä ”ruokaa” voidakseen vastata vaikeisiin kysymyksiin, joita herää, ja saadakseen apua kestämään paineita, jotka voivat vetää heitä pois liittopolulta. He pystyvät ottamaan sen vastaan. He tarvitsevat sitä! Meidän täytyy varata aikaa rukoilemiseen ja valmistautumiseen – ei pelkästään oppiaineiston kohdalla, vaan varata aikaa myös siihen, että opimme tuntemaan oppilaat, jotta voimme ymmärtää, mitä he tarvitsevat, ja sitten voimme tietää, mitä käyttää siitä, mitä olemme valmistelleet. Me pystymme vastaamaan kutsuun: ”Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa.”2 Saanen esittää joitakin esimerkkejä.
Kun opiskelin seminaarissa teini-ikäisenä Yhdysvaltain itärannikolla, seurakunnan jäsenet asuivat hajallaan suurella maantieteellisellä alueella. Suuressa lukiossa, jota kävin, oli omien siskojeni lisäksi vain kaksi muuta oppilasta, jotka olivat kirkon jäseniä. Yhteiskunnan kielteiset vaikutukset olivat merkittäviä. Se oli myrskyisten ja erimielisyyttä aiheuttavien tapahtumien aikaa, johon sisältyi levottomuuksia kaupungeissa. Niitä pahensivat auktoriteettihahmoja koskevat ristiriidat, laajalle levinneet rotumellakat, sodat toisella puolella maapalloa sekä sodanvastaiset mielenosoitukset kotimaassa. ”Vapaaseen rakkauteen” perustuva elämäntapa sekä marihuanan ja mieleen vaikuttavien huumeiden runsas käyttö loivat ympäristön, joka ylisti individualismia ja rehenteli moraalinormien hylkäämisellä. Poliittiset salamurhat ja laajat erimielisyydet näkemyksissä siitä, kuinka hallituksen tulee toimia, erottelivat ihmisiä kiihkeästi kilpaileviin mielipideryhmittymiin. Sekasortoinen vuosikymmen päättyi viimein hyvään vireeseen, kun ensimmäinen ihminen laskeutui kuun pinnalle.3 Kuulostaako mikään tästä samankaltaiselta yhteiskunnalliselta elinpiiriltä, joka nuorillamme ja nuorilla aikuisillamme on nykyään edessään?
Minulle lukioaika aloitti huomioiden ja valintojen tekemisen laajemmasta maailmasta kuin kotini ja perheeni. Tutustuin moniin maailmallisiin ajattelutapoihin ja aloin kyseenalaistaa totuuden kaikesta, mitä uskolliset vanhempani ja kirkon opettajat olivat minulle lapsuudessani opettaneet. Ensimmäinen seminaarinopettajani oli sisar Thomander, harmaahiuksinen, asiallinen nainen, jolla oli erittäin laaja kokemus kirkossa ja syvä todistus evankeliumista. Hän haastoi meidät lukemaan sinä vuonna Mormonin kirjan kokonaan ja tulemaan joka päivä valmistautuneina keskustelemaan siitä, mitä olimme lukeneet.
Sisar Thomanderin syvällinen, innoitettu opin opettaminen vaikutti todistukseeni suuresti. Tiesin epäilyksettä, että hän tiesi kirkon olevan totta, koska hän oli aina valmistautunut hyvin selittämään lukemiamme jakeita selkeästi, ja hän todisti noista totuuksista. Oli ilmeistä, että hän käytti aikaa valmistautumiseen tuodakseen esiin sen, mikä hänen mielestään olisi vaikuttavinta. En muista mitään pelejä, juhlia tai herkkuja, mutta sen muistan, että meitä haastettiin hengellisesti, kohotettiin hengellisesti ja ravittiin hengellisesti joka päivä. Eivät kaikki oppitunnit olleet ilotulitusta ja vihellyksiä, mutta jokainen päivä oli vahvistava ja rauhoittava, kun hän vastasi kärsivällisesti ja rohkaisevasti oppilaiden esittämiin vilpittömiin kysymyksiin. Hänen suora kutsunsa ja korkeat odotuksensa tekivät elämääni vaikutuksen, joka on mittaamaton. Sisar Thomander on yksi niistä, jotka haluan nähdä ja joita haluan kiittää, kun pääsen toiselle puolelle verhoa!
Vertaan sitä vuotta yhteen toiseen, jolloin olin vanhempien oppilaiden luokassa. Seminaarinopettaja oli hauska ja ystävällinen, mutta kummallista kyllä, en juurikaan tuntenut todellista yhteyttä. Viikot kuluivat hänen opettaessaan aineistoa hyvin huolettomalla tavalla. Oli ilmeistä, etteivät oppilaat ottaneet häntä vakavasti: vanhemmat tytöt lakkasivat kynsiään istuessaan takarivissä, kun taas pojat pilailivat keskenään, ja me muut lähettelimme viihdykkeeksi viestejä toisillemme. Vaikka olimme melko varmoja siitä, että hänellä oli todistus evankeliumista, koska hän oli palvellut lähetystyössä, me opimme olemaan esittämättä opillisia kysymyksiä, koska hänen vastauksensa olivat usein pintapuolisia tai epämääräisiä emmekä olleet varmoja, vastaisiko tai pystyisikö hän vastaamaan niihin. Seminaari palveli tärkeää sosiaalista tarkoitusta, mutta se ei ollut hengellinen kokemus.
Teille on tuttu Paavalin kysymys Ensimmäisessä korinttilaiskirjeessä: ”Jos sotatorvesta lähtee epäselvä ääni, kuka valmistautuu taisteluun?”4 Evankeliumin opettajina nousevalle sukupolvelle meidän täytyy lähettää sotatorvesta selvä ääni. Vanhan testamentin aikoina sotatorvi oli shofar, oinaan sarvi, jossa on yksinkertainen ääni, eikä siitä voi erehtyä. Sitä käytettiin kutsumaan Herran kansa koolle jumalanpalvelukseen, varoittamaan tulevasta vaarasta ja viestittämään ohjeita sotien aikana. Muinaisissa taisteluissa sodan meteli ja hälinä aiheuttivat kaaosta. Ellei johtaja pystyisi selkeästi viestimään sotilaiden kanssa, sotajoukkoa kohtaisi varma häviö. Siksi tarvittiin sotatorven selvää ääntä. Jokainen sotilas koulutettiin tunnistamaan ääni niin että jopa sekasorron hetkinä jokainen tietäisi, pitikö edetä vai perääntyä, hyökätä vasempaan sivustaan vai oikeaan.5
Sisar Thomander oli minulle sellainen sotatorvi. Meidän täytyy olla noita sotatorvia, noita iankaikkisen totuuden vahvistavia luotettuja ääniä nopeasti muuttuvien, alati vaihtuvien maailman arvojen edessä. Meidän täytyy kertoa oppilaillemme totuus ja auttaa heitä ymmärtämään sekä miksi että mitä. Me voimme tehdä sen ”lempeydessä ja sävyisyydessä”6, mutta se meidän täytyy tehdä. Kuten yksi seminaarinopettaja asian ilmaisi: ”Me emme huudata torvea jonkun toisen korvaan emmekä me tahdittomasti tuo julki sen sanomaa, vaan kutsun tulee olla lempeä, luotettava ja varma ääni.”7 Opettaessani omia seminaariluokkiani opin, että kyllä, nuoret nauttivat hauskoista oppimistoiminnoista ja tarvitsivat sosiaalista yhteydenpitoa ikätoveriensa kanssa, mutta he myös kaipasivat todellisia vastauksia evankeliumin kysymyksiin ja käytännön ideoita siihen, kuinka soveltaa evankeliumin periaatteita omaan elämäänsä.
Toinen periaate, jonka huomasin keskeiseksi, on luoda yhteys välittämällä oppilaista aidosti. Kuinka me luomme yhteyden oppilaisiimme siten, että se on sopivaa ja merkityksellistä? Kieli voi tietenkin vaikuttaa siihen. Jos esimerkiksi yritän puhua kektšiä oppilaille, jotka ymmärtävät vain tagalogia, en onnistu välittämään heille sanomaa. Onneksi on kaksi kansainvälistä kieltä, joita kaikki nuoret ja nuoret aikuiset ymmärtävät: Hengen kieli ja rakkauden kieli.
Ensimmäisen niistä, Hengen kielen, tunnistavat kaikki, jotka etsivät totuutta. Kuten vanhin Joseph B. Wirthlin on opettanut: ”Kirkossa ei ole kielimuureja. On olemassa valtaisa voima, joka ylittää pelkästään sanoin välitettyjen sanomien voiman, ja se on sanomien voima, jotka Henki viestii sydämeemme – – kielestä tai murteesta riippumatta. Se on yleismaailmallinen sanansaattaja jokaiselle sopusoinnussa olevalle sydämelle.”8
Henki viestii sydämestä sydämeen. Paavali muistuttikin pyhiä Roomassa: ”Henki itse todistaa yhdessä meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia.”9 Kun tavoittelemme Pyhän Hengen kehotuksia, kuuntelemme ja noudatamme niitä, me saamme innoitusta siitä, kuinka puhua oppilaillemme Hengen välityksellä tavalla, jonka he ymmärtävät. Valmistautuminen hyvin ja sen opetusaineiston käyttäminen, jota innoitetut kirjoittajat ovat suunnitelleet, auttavat meitä pysymään juurtuneina perusoppiin, jolla tiedämme olevan eniten voimaa muuttaa sydäntä ja elämää. Tärkeintä on tavoitella henkilökohtaista ilmoitusta siitä, mitä käsitellä ja kuinka käsitellä sitä, mitä olette valmistelleet. Hengen kieli viestii paljon enemmän kuin se, mitä te voitte sanoa.
Toinen kieli, joka auttaa teitä luomaan yhteyden oppilaisiin, on rakkauden kieli. Rakkaus, koska se myös on jumalallista alkuperää, puhuu niinikään sydämestä sydämeen. Apostoli Johannes, Vapahtajan silminnäkijä, esitti tämän yksinkertaisen totuuden: ”Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä.”10 Sama pätee ihmisten välisiin suhteisiin. Olette kuulleet sanottavan: ”Ihmiset eivät välitä siitä, kuinka paljon tiedät, ennen kuin he tietävät, kuinka paljon välität.”11 Opettajina pitkäaikaiseen vaikutukseemme vaikuttaa suoraan se Kristuksen kaltainen rakkaus, jota tunnemme oppilaitamme kohtaan.
Tunnette luultavasti käsitteen ”rakkauden kielet”12. Ne ovat tapoja ilmaista rakkautta, jonka muut ymmärtävät ja hyväksyvät persoonallisuudestaan ja aiempien kokemustensa vaikutuksesta riippuen. Eri ihmiset vastaavat helpommin yhdentyyppiseen rakkauden kieleen kuin muihin, mutta kaikki oppilaat tunnistavat aidon välittämisenne ainakin yhdellä kolmesta tavasta, joista kerron teille tänään.
Yksi rakkauden kielen tyyppi on vahvistamisen sanat. Ne ovat ilmauksia, jotka kannustavat ja kohottavat, kuten ”Sinä pystyt siihen” tai ”Sinä todellakin edistyt” tai ”Olen ylpeä siitä, miten uutterasti työskentelet”. Nämä sanat viestivät oppilaalle, että häntä arvostetaan ja hän on kykenevä. Se, miten Vapahtaja lempeästi vahvisti George Milleriä, kuten Oppiin ja liittoihin on tallennettu, on loistava esimerkki tämäntyyppisestä rakkauden kielestä. Kuvattuaan Georgea mieheksi, joka on ”vailla vilppiä”, Jeesus Kristus jatkoi sanomalla hänestä, että ”häneen voi luottaa hänen sydämensä vilpittömyyden vuoksi; ja sen rakkauden tähden, jota hänellä on minun todistustani kohtaan, minä, Herra, rakastan häntä”13. Useimmat meistä eivät muistaisi tämän varhaisen käännynnäisen nimeä, mutta voin vain kuvitella, miten nuo vahvistamisen sanat ovat varmasti voimistaneet Georgen todistusta palautetusta evankeliumista sekä hänen rakkauttaan Vapahtajaansa kohtaan.
Jotkin tehokkaimmista sanoista ovat ”kiitos” ja muut arvostuksen osoitukset. Nuorten ja nuorten aikuisten tarkkaavaisena ja rakastavana opettajana te voitte panna merkille yksinkertaisia asioita, joita oppilas tekee hyväksenne tai muiden hyväksi luokassa, tai kuunnella hyviä asioita, joita kuulette heidän tekevän koulussa tai paikkakunnalla, ja voitte ilmaista arvostuksenne. Viestin lähettäminen oppilaan vanhemmille jostakin myönteisestä, mitä olette havainneet heidän teini-ikäisessään, myös lisää nuoren saavutuksen tunnetta ja itsetuntoa. Kaikki tämäntyyppiset vahvistavat huomiot rakentavat ja vahvistavat ihmissuhteita lisäten aidon välittämisen tunnetta opettajan ja oppilaan välillä, mikä vuorostaan kasvattaa Hengen vaikutusta heidän elämässään.
Toinen rakkauden kieli on palvelemisen teot. Se, että on valmistautunut hengellisesti kohottavalla ja valaisevalla aineistolla joka päivä, on valtava palvelemisen ja rakkauden teko! Nuoret eivät ehkä aina päivittäin huomaa ajan ja ponnistelun lahjojanne, mutta ajan kuluessa heidän hengellinen herkkyytensä lisääntyy ja he ylistävät teitä siunatuiksi14, kuten minä ylistän sisar Thomanderia.
Saanen kertoa, kuinka kaksi opettajaa osoittavat rakkauttaan palvelemisen teoin. Eräs seminaarinopettaja Zimbabwessa kutsuttiin tehtävään juuri ennen kuin maailmanlaajuinen pandemia iski. Oppilaat odottivat joka päivä innoissaan tapaamisia ennen koulupäivän alkua ja olivat juuri tottuneet aikatauluun, kun heidän ei enää sallittu kokoontua yhteen. Opettajalla oli edessään ongelma: useimmilla oppilailla ei ollut internetyhteyttä kotona, joten verkko-oppitunnit eivät olleet mahdollisia. Niinpä varmistaakseen, että hänen oppilaansa saivat päivittäin hengellistä ruokaa, hän alkoi laatia oppiaiheita, joihin sisältyi pyhien kirjoitusten kohtia, ajatuksia herättäviä kysymyksiä, meemejä ja videoita, joita hän lähetti heille joka päivä WhatsAppilla, sosiaalisen median alustalla, joka oli kaikkien hänen oppilaidensa saatavilla. Hänen oppilaitaan ravitaan ”Jumalan hyvällä sanalla”15 myös tänä sosiaalisen etäisyyden aikana16. He ymmärtävät, että nämä palvelemisen teot ovat heidän opettajansa rakkauden ilmaus, ja he arvostavat niitä. He vastaavat omilla hengellisillä vaikutelmillaan ja odottavat innokkaasti päivittäistä pyhiin kirjoituksiin perustuvaa hengellisen ohjauksen ja kohotuksen annosta.
Eräällä opettajalla Norjassa on vastakkainen haaste. Hänen oppituntinsa ovat pelkästään verkossa, koska hänen oppilaansa ovat hajallaan ympäri maata. Missä hän sitten matkustaakin maailmassa tai mikä aika hänen senhetkisessä olinpaikassaan onkin, hän on valmistautunut opettamaan noita aamuseminaarin oppilaita rakastaen ja aidosti kiinnostuneena. Huolimatta maantieteellisistä etäisyyksistä hänen ja oppilaiden välillä – ja huolimatta siitä, että hän näkee heidät harvoin kasvokkain – hän tietää jotakin jokaisen persoonallisuudesta ja kiinnostuksen kohteista. Näkee hän sitten heidän kasvonsa kamerassa tai ei, hän toivottaa heidät tervetulleiksi ja pyytää heitä osallistumaan. Hän tarjoaa lämpöisen ja turvallisen paikan, jossa oppilaat voivat esittää kysymyksiä vailla pelkoa tai riittämättömyyden tunnetta. Hän antaa heille runsaan annoksen hengellistä ruokaa, jota täydentävät toistuvat tilaisuudet kuulla hänen todistuksensa evankeliumin periaatteista, ja hän kutsuu heitä kertomaan siitä, mitä hengellistä he itse ovat oppineet.17 Teidän laillanne nämä opettajat puhuvat rakkauden kieltä omistautuneen palvelemisen teoillaan.
Viimeinen rakkauden kieli, josta puhun, on laadukkaan ajan antaminen. Se, että teette oppitunnista mahdollisimman kallisarvoisen – hengellisiin kokemuksiin perustuvan – on lahja, jonka arvo säilyy. Sen sijaan että tuhlaisitte aikaa peleihin, jotka ovat pelkästään sosiaalisia, tai käyttäisitte merkittävän ajan valmistautumisesta luodaksenne taidokkaan monisteen, joka saattaa jäädä lattialle, kun oppilaat lähtevät, teidän keskittynyt huomionne siihen, että saatte oppilaat mukaan oppimaan, kuinka tunnistaa Henki ja kuinka soveltaa evankeliumia omaan elämäänsä, tuottaa eniten tulosta. Kun annatte kysymyksiin merkityksellisiä, mietittyjä vastauksia, pyrkimyksenne viestivät rakkautta tavalla, josta ei voi erehtyä. Oppilaiden osuuden arvostaminen – että kuuntelette arvostavasti heidän huomioitaan ja kysymyksiään ja vastaatte niihin vahvistavalla kommentilla – auttaa heitä tietämään, että te välitätte heidän huolistaan ja tarpeistaan sen sijaan että keskittyisitte esittämään aineiston, joka teidän kerta kaikkiaan täytyy käydä sinä päivänä läpi. Kun olette halukkaita poikkeamaan aiheesta vastataksenne yllättävään kysymykseen tai toistatte sen yksinkertaisen vastauksen eri tavoin, kunnes käsite viimein ymmärretään, viestii, että haluatte vilpittömästi heidän edistyvän hengellisesti ja henkilökohtaisesti – toisin sanoen se viestii teidän Kristuksen kaltaista rakkauttanne.
Asiasta toiseen, seminaarinopettajana minulle yksi suurimpia siunauksia oli pystyä tutkimaan ja oppimaan evankeliumia kirkon koululaitoksen tarjoaman erinomaisen aineiston avulla. Tuon tutkimisen tarkoitus oli kuitenkin olla täysin valmistautunut antamaan oppilaille se, mitä he tarvitsivat, eikä pystyä innokkaasti selittämään omia henkilökohtaisia oivalluksiani. Teitä on siunattu ja siunataan edelleen tilaisuudella oppia ja opettaa evankeliumia seminaarissa ja instituutissa, mutta oppilaitanne siunataan vieläkin enemmän, kun keskitytte oman oppimisenne sijaan heidän oppimiseensa.
Yhdeltä aamuseminaarin opettajalta teille kaikille: ymmärrän, miten vaikeaa on tasapainoilla perheen, työn tai yhteiskunnallisten velvoitteiden tuomien tarpeiden kesken. Ymmärrän haasteen löytää riittävästi aikaa valmistautua – ja löytää riittävästi aikaa nukkua – kun tehtävänä on kaikkea muutakin! Todistan, että Herra auttaa teitä, kun pyydätte, etsitte ja kolkutatte. Kun rukoilette, tutkitte ja toimitte saamienne kehotusten mukaan, pystytte antamaan kallisarvoisille oppilaillenne evankeliumin ruokaa – hengellistä ravintoa, jota he tarvitsevat tullakseen johtajiksi, isiksi ja äideiksi, jollaisiksi he haluavat ja heidän täytyy tulla näinä viimeisinä aikoina. Pystytte viestimään heille totuutta Hengen kielen ja rakkauden kielen avulla. Pystytte luomaan yhteyden välittämällä aidosti, osoittaen rakkautta, jota taivaallinen Isä ja Jeesus Kristus tuntevat heitä kohtaan, vahvistavilla sanoillanne, palvelemisen teoillanne ja laadukkaalla ajalla, jota käytätte kuuntelemalla heidän tutkailevia kysymyksiään ja vastaamalla niihin.
Toivon teidän jatkavan totuuden opettamista ja rakkauden osoittamista tavoilla, jotka vahvistavat todistusta Jeesuksen Kristuksen evankeliumista nousevassa sukupolvessa. Harras rukoukseni ja kutsuni on, että pyritte valmistamaan heitä täyttämään jumalalliset mahdollisuutensa, kun he kokoavat Israelia tänä viimeisenä aikana. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.