”En halua kasvaa isoksi!”
Tulevaisuus tuntui pelottavalta.
”Paljon onnea vaan!” kaikki lauloivat.
Chakell puhalsi kerralla sammuksiin kaikki kynttilät kakun päällä. Hän hymyili leveästi, kun hänen perheensä hurrasi.
Hän täytti tänään kymmenen vuotta, ja tästä syntymäpäivästä tulisi kaikkien aikojen paras!
”Sinä kasvat niin nopeasti”, äiti sanoi.
”Nyt iässäsi on jo kaksi numeroa!” isä sanoi kumealla äänellään.
”Pian sinä olet yhtä vanha kuin minä”, hänen isosiskonsa Chantele sanoi.
Chakellin hymy hyytyi hieman. ”No, en minä nyt niin vanha vielä ole!” hän sanoi. ”Minä olen vasta kymmenen.”
”Mutta ensi vuonna olet Nuorissa Naisissa ja sitten menet yläkouluun”, Chantele sanoi. ”Sitten opettelet ajamaan autoa ja pian oletkin aikuinen!”
Chakellin vatsassa tuntui yhtäkkiä hassulta. Hänen vatsansa oli ollut usein kipeä viime aikoina, etenkin kun hän oli huolissaan tulevaisuudesta.
Hän ei välittänyt vatsastaan ja hymyili. ”Nyt syödään kakkua!”
Myöhemmin samana iltana Chakell istui vuoteellaan ja selaili yhtä lempikirjaansa. Mutta hän ei pystynyt keskittymään siihen, mitä luki. Hänen vatsaansa väänsi edelleen.
Syntymäpäivät saivat Chakellin aina ajattelemaan isoksi kasvamista. Mitä vanhemmaksi hän tuli, sitä pelottavammalta tulevaisuus tuntui. Se, ettei tiennyt mitä tuleman piti, sai hänet hermostumaan!
Chakellin mieleen tulvi huolestuneita ajatuksia.
En ole lapsi enää ikinä uudelleen!
Entä jos en ole kyllin fiksu yläkouluun?
Entä jos en saa ystäviä?
Koko elämäni muuttuu!
Hänen poskilleen valui kuumia kyyneliä. Hän pyyhki silmänsä ja niiskutti.
Sitten hän kuuli ovelta hiljaisen koputuksen. ”Itketkö sinä?” äiti kysyi. Hän istahti Chakellin vuoteelle. ”Eikö sinulla ollut kiva syntymäpäivä?”
Chakell käpertyi äidin viereen, ja äiti halasi häntä.
”Syntymäpäivä oli tosi kiva”, hän sanoi nojaten äidin olkapäähän. ”Mutta en halua kasvaa isoksi! Minua pelottaa.”
Äiti silitti hänen hiuksiaan. ”Kasvaminen voi olla pelottavaa. Mutta se voi olla myös hauskaa!”
Chakell pyyhki kyyneleet silmistään. ”Se ei kuulosta kovin hauskalta”, hän sanoi. ”Se kuulostaa vain vaikealta.”
Äiti nyökkäsi. ”Joskus se voi olla vaikeaa”, hän sanoi. ”Mutta sinä voit olla urhea! Tiesitkö, että elämäsi on tarkoitus olla seikkailu? Taivaallinen Isä lähetti sinut tänne saamaan mahtavia kokemuksia.”
Chakell katsoi kirjaa, joka hänellä oli kädessään. Hänestä oli ihanaa lukea seikkailuista. Hän ei ollut aiemmin pitänyt elämää seikkailuna.
”Mutta kuinka voin olla urhea, kun en tiedä, mitä tapahtuu?”
”Siksi meillä on usko.” Äiti hymyili. ”Usko on sitä, että antaa taivaallisen Isän johtaa meitä ja tietää, että Hän auttaa meitä olemaan urheita. Hän on auttanut minua olemaan urhea monta kertaa, kun olen pelännyt uusia asioita. Ja Hän auttaa myös sinua.”
”Ihanko totta?”
”Kyllä”, äiti vastasi. ”Voit rukoilla ja pyytää apua milloin tahansa.”
Se sai Chakellin tuntemaan olonsa hieman paremmaksi. ”Hyvä on.”
Ennen nukkumaanmenoa Chakell polvistui rukoilemaan. ”Auta minua olemaan urhea”, hän kuiskasi. ”Auta minua olemaan pelkäämättä tulevaisuutta.”
Kun Chakell lopetti, hän tunsi tyynen ja rauhallisen tunteen. Tulevaisuus saattaa tuntua hieman pelottavalta. Mutta taivaallisen Isän avulla se voi olla myös ihmeellinen seikkailu!
Kuvitus Natalie Briscoe