Uusi koulu, uusi ystävä
Miten Ada voisi saada ystäviä, kun hän ei osannut kiinaa?
”Minua pelottaa”, Ada sanoi. Oli hänen ensimmäinen koulupäivänsä Taiwanissa. Mutta hän ei puhunut kiinaa kuten muut oppilaat. Kuinka hän voisi saada ystäviä? Kenen kanssa hän leikkisi välitunneilla?
Äiti halasi Adaa lujasti. ”Jännittäminen on ihan normaalia.”
Ada kurtisti kulmiaan. ”En tiedä, kuinka voin saada täältä ystäviä.”
Äiti halasi häntä uudestaan. ”Jos sinua alkaa jännittää, ehkä voit ajatella jotakin Alkeisyhdistyksen laulua. Olisiko siitä apua?”
Ada nyökkäsi. Sitten hän käveli äidin kanssa luokkaansa. Adan opettaja oli häntä vastassa. ”Ni hao!” opettaja sanoi. Ada yritti hymyillä. Hän ei tiennyt, mitä opettajan sanat tarkoittivat.
Ada hyvästeli äidin. Hän etsi vapaan pulpetin ja istuutui.
Hän katseli muita lapsia. Jotkut heistä juttelivat keskenään. Toiset istuivat hiljaa kuten Ada. Adaa jännitti. Tuntui kuin mehiläiset olisivat pörränneet hänen vatsassaan.
Sitten Ada näki yhden tytön itkevän. Ada halusi auttaa häntä. Mutta kuinka hän voisi auttaa tyttöä, kun hän ei osannut puhua kiinaa? Mitä jos tyttö ei halunnut apua?
Mutta sitten Ada teki, mitä äiti oli neuvonut. Hän ajatteli lempilaulunsa sanoja Alkeisyhdistyksestä: ”Jeesuksen lailla suo rakkautta.” Ada tiesi, että Pyhä Henki pyysi häntä auttamaan.
Ada istui tytön viereen. Hän kietoi kätensä tämän ympärille. Sitten hän taputti tyttöä selkään, kuten äiti teki, kun Ada oli surullinen. Tyttö lakkasi itkemästä! Hän halasi Adaa takaisin.
Ada osoitti itseään. ”Ada.”
Tyttö osoitti itseään. ”Mei”, hän sanoi.
Ada hymyili. Hän istui Mein vieressä koko loppupäivän. Vaikka he eivät puhuneet samaa kieltä, heillä oli hauskaa yhdessä. He söivät lounaansa yhdessä. He leikkivät yhdessä välitunnilla. Mei myös auttoi Adaa oppimaan uusia sanoja kiinaksi!
Ada malttoi tuskin odottaa, että pääsisi kertomaan äidille uudesta ystävästään. Hän tiesi, että jos hän seuraisi Jeesusta, hänen ei tarvitsisi pelätä mitään.
Kuvitus Shawna J. C. Tenney