Ystävien kesken
Puolustakaa sitä, mihin uskotte
Vanhin James R. Rasband
seitsemänkymmenen koorumista
Haastattelusta Sydney Squiresin kanssa.
Varttuessani äitini kertoi minulle evankeliumista. Hän puhui siitä joka päivä, ei vain sunnuntaisin. Hän rakasti Vanhan testamentin kertomuksia.
Lempikertomukseni kertoi Daavidista ja Goljatista. Daavid oli vain nuori paimen. Goljat oli valtavankokoinen ja vahva sotilas. Kun Daavid lähti taistelemaan Goljatia vastaan, Daavidilla ei ollut yllään minkäänlaista taisteluvarustusta. Hänen ainoa aseensa oli linko, jolla singotaan pieniä kiviä.
Mutta Daavid puolusti sitä, mihin hän uskoi. Hän ei ollut yksin. Jumalan voima oli hänen kanssaan. Hän kukisti Goljatin.
Äitini kertoi minulle mielellään, mitä Daavid sanoi Goljatille: ”Sinä tulet minua vastaan mukanasi miekka, tappara ja keihäs, mutta minä tulen sinua vastaan Herran Sebaotin nimessä” (1. Samuel 17:45). Tiesin, että äitini luotti siihen, että Jumala olisi kanssamme. Jumala auttaisi meitä silloinkin kun kohtaisimme Goljatin kokoisia haasteita.
Tämä oli minulle tärkeä opetus. Varttuessani olin usein ainoa kirkon jäsen koulussa, urheilujoukkueessani tai ystävieni parissa. Uskonkäsitysteni vuoksi puhuin ja toimin eri tavalla kuin monet ystävistäni. Tämä johti ystävieni kanssa moniin keskusteluihin kirkosta. Läheiset ystäväni kunnioittivat minua. Toisinaan minua kiusattiin. Mutta en ikinä hävennyt uskonkäsityksiäni. Olin ylpeä saadessani puolustaa jotakin.
Kun elämme evankeliumin mukaan, olemme erilaisia. Apostoli Pietari sanoi meidän olevan erityisiä (ks. 1. Pietari. 2:9). Se onkin totta. Meidän ei tarvitse kantaa huolta erilaisuudestamme, kun puolustamme sitä, mihin uskomme.
Kuvitus Jared Beckstrand