Makein tavoite
David malttoi tuskin odottaa, että hän pääsisi jonain päivänä Dubain temppeliin.
Hän puristi hieman liimaa sokeripalaan. Sitten hän asetti sen huolellisesti paikoilleen.
”Vau!” äiti sanoi. ”Sokeripalatemppelisi näyttää upealta.”
”Kiitos!” David sanoi. ”Se on Dubain temppeli. En malta odottaa, että oikea temppeli valmistuu.”
David oli ollut innoissaan siitä asti, kun presidentti Nelson oli ilmoittanut uuden temppelin rakentamisesta maahan, jossa David asui. Yhdistyneissä arabiemiirikunnissa on joitakin maailman korkeimmista rakennuksista. Siellä ei kuitenkaan ollut temppeliä – vielä. Uusi temppeli olisi ensimmäinen koko Lähi-idässä.
David asetteli viimeisen sokeripalan temppeliinsä. ”No niin”, hän sanoi, ”valmista tuli.”
Äiti kumartui katsomaan tarkemmin. ”Se on hieno! Minne laitamme sen?”
David pohti hetken. ”Sopisiko minun huoneeseeni? Junien viereen.” David rakasti junia. Hän halusi jonakin päivänä olla veturinkuljettaja.
”Hyvä ajatus”, äiti sanoi.
David kantoi sokeripalatemppelin varovasti huoneeseensa. Hän asetti sen hellävaroen pienoisjuniensa viereen. Hän malttoi tuskin odottaa, että pääsisi esittelemään sitä siskoilleen ja isälleen.
Seuraavana päivänä Davidin täti Ana tuli käymään. He puhuivat asioista, joita David odotti kaikkein eniten. Silloin hänen mieleensä tuli ajatus.
”Haluatko tietää, mistä olen eniten innoissani?”David kysyi.
”Totta kai!” Ana-täti sanoi.
”Meidän perheen kirkko rakentaa temppeliä Dubaihin!”
Ana-täti hymyili. ”Se kuulostaa hyvin erityiseltä.”
”Sitä se onkin!” David sanoi. ”Tällä hetkellä meidän kirkolla ei ole lähellä temppeliä, joten me käydään temppelissä Sveitsissä tai Saksassa. Minusta on kiva, että me saadaan temppeli lähemmäksi. Olen asettanut itselleni tavoitteen valmistautua menemään sinne.”
”Onpa hienoa!” Ana-täti sanoi. ”Miten aiot valmistautua?”
”Rukoilen ja luen pyhiä kirjoituksia”, David sanoi. ”Ja yritän seurata Jeesusta Kristusta. Ja sitten olen valmis menemään temppeliin!”
”Sepä hienoa”, Ana-täti sanoi. ”Olen varma, että teet lujasti töitä saavuttaaksesi tavoitteesi.”
”Niin teen!” David nyökkäsi iloisesti. Tuntui hyvältä kertoa jostakin hänelle niin tärkeästä asiasta.
Sinä iltana David kysyi, voisiko hän siirtää sokeripalatemppelinsä keittiöön.
”Haluan asettaa sen sellaiseen paikkaan, mistä sen näkee kaiken aikaa. Haluan, että se muistuttaa minua valmistautumisestani temppeliä varten.”
”Hyvä idea”, isä sanoi. ”Luulen, että temppelisi näkeminen päivittäin auttaisi myös minua.”
Isä auttoi Davidia siirtämään sokeripalatemppelin keittiöön.
”Näyttää hyvältä”, Davidin sisko Kaitlynn sanoi.
”Kun oikea Dubain temppeli on valmis, voinko kutsua ystäviäni katsomaan sitä?” David kysyi.
Äiti nyökkäsi. ”Sehän on hieno idea!”
”Entä Ana-tädin?”
”Tietysti”, isä sanoi.
David hymyili. Hän oli jo nyt hyvin kiitollinen Dubain temppelistä!
Kuvitus Mark Robison