”Tommyn erittäin huono päivä”, Ystävä, helmikuu 2024, sivut 4–5.
Tommyn erittäin huono päivä
”Minä taidan vain istua tässä, jotta mitään muuta pahaa ei tapahdu”, Tommy sanoi.
Tämä kertomus tapahtui Yhdysvalloissa.
Tommy istui kotinsa portailla ja huokaisi. Miten hirveä päivä!
Sinä aamuna hän oli kaatanut aamiaisensa päälleen. Ainoat puhtaat housut, jotka hän löysi, olivat liian pienet. Hän myöhästyi koulusta. Hänen opettajansa pyysi häntä jäämään sisälle välitunnilla, koska hän oli unohtanut kirjansa. Sitten matkalla koulusta kotiin hän kompastui jalkakäytävällä ja loukkasi polvensa. Kun hän meni ulos leikkimään, hänen pyörästään oli puhjennut rengas. Kaikki oli mennyt pieleen!
”Minä taidan vain istua tässä, jotta mitään muuta pahaa ei tapahdu”, Tommy sanoi. Hänestä kuitenkin tuntui sitä pahemmalta, mitä kauemmin hän istui siinä.
Sitten Tommy kuuli lähistöltä rapinaa. Hän kohotti katseensa ja näki Johnsonin sedän haravoimassa lehtiä pihallaan. Johnsonin setä asui yksin viereisessä talossa.
Tommy ei pitänyt lainkaan lehtien haravoinnista. Hän katseli, kun Johnsonin setä yritti koota lehdet ja laittaa ne isoon säkkiin. Hän ei kuitenkaan saanut säkkiin kuin muutamia lehtiä. Lehdet putoilivat jatkuvasti takaisin maahan.
Johnsonin sedällä on suuria vaikeuksia, Tommy ajatteli. Kun isä haravoi lehtiä, Tommy auttoi häntä pitelemällä säkkiä auki. Työtä oli todella vaikea tehdä yksin.
Miksei kukaan auta häntä? Tommy ihmetteli.
Sitten Tommy tajusi jotakin. Hän voisi auttaa!
Tommy hyppäsi portailta ja käveli Johnsonin sedän luo. ”Minä voin pitää pussia auki.”
”Ai, no kiitos oikein paljon”, sanoi Johnsonin setä. ”Selkäni ei enää taivu kuten ennen.”
Tommy piteli säkkiä ja auttoi myös seuraavan säkin täyttämisessä. Sitten hän nappasi käteensä haravan ja auttoi jäljellä olevien lehtien haravoinnissa.
Kun he työskentelivät yhdessä, Johnsonin setä kertoi vitsejä ja hauskoja tarinoita. Tommy nauroi, kunnes hänen vatsaansa sattui. Pian hän oli jo unohtanut aamiaisen kaatumisen, välitunnin puuttumisen ja polvensa satuttamisen.
Kun äiti kutsui hänet päivälliselle, Tommy tajusi, että he olivat haravoineet koko pihan. Ja se oli ollut hauskaa!
”Kiitos avustasi”, Johnsonin setä sanoi.
”Eipä kestä.” Tommy vilkutti hyvästiksi. ”Nähdään taas!”
Tommy meni kotiinsa ja istuutui isän viereen päivällispöytään.
”Miten päiväsi sujui?” isä kysyi häneltä.
Tommy hymyili leveästi. ”Oli paras päivä ikinä!”
Kuvitus Julia Bereciartu