”Aamukuuden lähetyssaarnaaja”, Nuorten voimaksi, kesäkuu 2021, s. 6–7.
Tule ja seuraa minua
Aamukuuden lähetyssaarnaaja
Aioin juuri kertoa ystävälleni, miksi minun täytyi lopettaa viestittely siltä illalta, kun tunsin Hengen kehotuksen.
Varttuessani halusin aina olla jäsenlähetyssaarnaaja. Tiesin, kuinka tärkeää on kertoa evankeliumista ihmisille, jotka eivät kuulu kirkkoomme. Minä jopa rukoilin tilaisuuksia siihen. Mutta yksikään tuntemistani ihmisistä, jotka eivät kuuluneet Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoon, ei ollut kiinnostunut. Se muuttui, kun menin lukioon ja tapasin Robbien.*
Robbiesta ja minusta tuli ystäviä, kun esiinnyimme paikallisen teatterin musikaalissa. Pidimme sen jälkeenkin yhteyttä ja vietimme joskus aikaa yhdessä.
Eräänä iltana viestittelimme keskenämme. Koska seuraavana aamuna olisi aamuseminaari, minun oli lopetettava, jotta pääsisin nukkumaan.
”Oli kiva jutella, mutta minun on herättävä aikaisin!” viestitin.
”Kuinka aikaisin?” Robbie kysyi.
”Puoli kuudelta”, vastasin. En ollut varma, pitäisikö minun selittää miksi, mutta tunsin Hengen innoittavan minua kertomaan siitä.
”Minulla on aamuseminaari kuudelta”, sanoin. ”Se on kirkossani pidettävä luokka, jossa tutkimme pyhiä kirjoituksia ja opimme Jumalasta ennen koulutunteja. Minusta tuntuu aina tosi hyvältä luokan jälkeen.”
Tunsin sen jälkeen toisenkin kehotuksen. ”Voisit joskus tulla mukaan”, sanoin.
Robbie oli innoissaan, kun selitin, mikä seminaari on. ”Kuulostaa hienolta! Voisin tulla pyörällä. Tulen ehkä huomenna.”
Ensin ajattelin, että Robbie vitsaili. Mutta seuraavana aamuna, kun isäni ja minä ajoimme parkkipaikalle vähän ennen kuutta, Robbie oli pyörineen odottamassa kirkon edessä. Olin ällistynyt.
Sinä päivänä opimme luokassamme temppeleistä, sillä tutkimme Vanhaa testamenttia. Robbie oli haltioissaan koko oppitunnin ajan – hän piti kovasti kaikista kuvista ja siitä, kuinka hän oppi kaikilta oppilailta, millä tavoin temppelit yhdistävät meidät Jumalaan ja perheeseemme.
Opettaja ja muut oppilaat toivottivat Robbien tervetulleeksi, vaikka eivät olleet saaneet tietää hänen tulostaan etukäteen. Robbie jatkoi seminaariin tulemista kouluvuoden loppuun asti. Hän tuli myös pariin nuorten toimintaan. Hän ystävystyi muiden seurakuntani ja vaarnani nuorten kanssa. Kouluvuoden lopulla Robbie tuli kanssamme takkavalkeailtaan, joka pidettiin seminaarivuoden päätökseksi.
Sinä kesänä perheeni muutti toisen seurakunnan alueelle, mutta koulun alettua Robbie jatkoi seminaarissa käymistä ja koko luokka toivotti hänet tervetulleeksi takaisin.
Robbie ei liittynyt kirkkoon, mutta puhui aina kanssani hyvästä kokemuksestaan, kun näimme toisiamme myöhemmin.
Kokemukseni Robbien kutsumisesta seminaariin opetti minulle, että evankeliumista kertominen tarkoittaa muutakin kuin sitä, että pyydämme ystäviämme tapaamaan lähetyssaarnaajat. Itse asiassa he eivät ehkä koskaan liity kirkkoon. Kertominen voi olla niinkin yksinkertaista kuin siitä kertomista, mitä kaikkea elämääsi kirkon jäsenenä kuuluu. Sitten, jos he ovat kiinnostuneita, voit kutsua heitäkin kokeilemaan sitä.
Jos etsit tilaisuuksia kertoa evankeliumista, voisit aloittaa siitä, missä olet ja mitä olet jo tekemässä. On monia yksinkertaisia tapoja ilmaista uskosi ja todistuksesi kertomalla asioista, joita teet päästäksesi lähemmäksi Kristusta. Luota Henkeen, niin Hän kyllä auttaa sinua.