Cagayanissa Filippiineillä

Magandang araw! Kamusta?
(Se tarkoittaa ”Hyvää päivää! Miten voit?” tagalogin kielellä.)

Minun nimeni on Agravaine L.

Olen pienestä Cagayanin kaupungista Filippiineiltä. Asun isoisoäitini, isoisoisäni, isoäitini, äitini ja kahden siskoni kanssa. Niin, meillä on tosiaan iso perhe! Se on melko yleistä täällä Filippiineillä. Filippiiniläiset tunnetaan vahvoista perhesiteistä. Se on minusta parhainta täällä asumisessa. Trooppinen sää on vain lisäetu!

Lempiharrastuksiani ovat aikakauslehtien lukeminen sekä podcastien ja kohottavan musiikin kuunteleminen. Kirjoitan myös mielelläni kirjeitä tulevalle itselleni, aviomiehelleni ja lapsilleni!

Tutkimista ja kertomista

Eniten pidän jäsenyydessäni Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa tiedosta, että olen Kristuksen tosi kirkossa. Minusta on ihanaa käydä temppelissä, kertoa evankeliumista ja käydä seminaaria ystävieni kanssa. Opin todella paljon kaikista näistä kokemuksista.

Toisinaan minulla on ongelmia kestämisessä loppuun asti. Mutta teen parhaani tutkiakseni pyhiä kirjoituksia joka ilta. Tule ja seuraa minua -ohjelma auttaa minua paljon henkilökohtaisessa tutkimisessani! Luen myös mielelläni kirkon lehdistä kertomuksia muista nuorista. Käytän Evankeliumiaiheinen kirjasto -sovellusta, jotta minulla voi olla kohottavia sanomia taskussani, olinpa missä tahansa.

Useimmat ystävistäni koulussa ovat kirkon jäseniä. Ennen ajattelin sen tarkoittavan, ettei minulla ole mitään mahdollisuuksia kertoa evankeliumista. Mutta olen oppinut, ettei evankeliumista kertomisen tarvitse koskea ihmisiä, joilla on eri uskonto. Kerron mielelläni todistuksestani parhaalle ystävälleni koulussa, ja hänkin on jäsen!

Lepopäivä

Kotimme on kaukana kirkkorakennuksesta, joten siskoni ja minun on suunniteltava etukäteen, kuinka pääsemme kokouksiimme ajoissa (tai toivottavasti etuajassa)!

Me heräämme kello 4 ja kävelemme tätini talolle, joka on matkan varrella kirkkorakennukseen. Me vaihdamme kävelyvaatteemme mekkoon. Sitten kävelemme taas puoli tuntia päästäksemme kirkkorakennukseen (tai toisinaan 25 minuuttia, jos kävelemme oikein nopeasti). Koska valmistaudumme sunnuntaihin etukäteen, emme ole koskaan myöhässä! Tai emme melkein koskaan. Tiestä tulee tosi mutainen, kun sataa. Kerran satoi niin paljon, että juutuin mutaan enkä päässyt liikkumaan!

Mutta kaikki on sen arvoista, kun pääsemme kirkkoon. Tunnen rauhaa ja iloa puhumalla evankeliumista ja levittämällä ilosanomaa Vapahtajastamme. Lausun mielelläni todistukseni joka paasto- ja todistuskokouksessa! Pyhäkoululuokkani oppitunnit ovat myös erinomainen paikka kertoa oivalluksiani Jeesuksen Kristuksen evankeliumista ja myös oppia muilta.