Lamppu, joka valaisee askeleeni

Muinaisten israelilaisten arkinen esine voi opettaa meille, kuinka Herra johdattaa meitä.

Faktoja

Vanhan testamentin aikoina ihmiset käyttivät öljylamppuja kantaakseen valoa mukanaan pimeässä. Useimmissa näistä lampuista oli kolme perusominaisuutta:

1. Savinen astia, jossa oli oliiviöljyä; tavallisesti niin pieni, että se mahtui ihmisen kämmenelle
2. Pellavainen sydänlanka, joka sytytettiin, kun siihen oli imeytynyt öljyä
3. Sydänlankaa pitelevä nokka tai suu

Yksinkertaiset öljylamput, joissa oli vain yksi sydänlanka, valaisivat vain noin metrin päähän. Jos käveli sellaisen kanssa, se antoi juuri sen verran valoa, että pystyi näkemään askeleen päähän voidakseen liikkua varovasti pimeässä.

Mitä me voimme oppia

Herran sana voi valaista tietämme sen pimeyden ja hämmennyksen läpi, joka ympäröi meitä maailmassa.

Herra on pyytänyt, ettemme peitä valoamme vaan kannamme evankeliumin valoa mukanamme, jotta muutkin voivat nähdä sen (ks. Matt. 5:14–16).

Meidän tehtävämme on huolehtia siitä, että lamppumme ovat täynnä öljyä (ks. Matt. 25:1–13). Me teemme sen rukoilemalla, tutkimalla pyhiä kirjoituksia, palvelemalla, seuraamalla profeettaa sekä muilla uskon ja omistautumisen teoilla (ks. Spencer W. Kimball, Faith Precedes the Miracle, 1972, s. 256).

Jos osoitamme uskoa, Herra valaisee toisinaan polkuamme juuri sen verran, että voimme ottaa vielä yhden askeleen (ks. Boyd K. Packer, ”Herran lamppu”, Valkeus, heinäkuu 1983, s. 27).