”Ihmeitä Tannassa”, Nuorten voimaksi, lokakuu 2023.
Ihmeitä Tannassa
Veden varaan joutunut avolavapakettiauto, pino kastepuhuttelulomakkeita ja omistautunut lähetyssaarnaajapari – kaikki olivat osa ihmeitä eteläisellä Tyynellämerellä.
Valokuvat Leslie Nilsson
Mark J. Messick, Port Vilan lähetyskentän johtaja Vanuatussa, sai Tannan saaren piirinjohtajalta puhelun, jossa tämä pyysi, että saarelle lähetettäisiin lähetyssaarnaajia. Heillä oli 80 ihmistä odottamassa puhuttelemista, niin että he voisivat kasteen kautta tulla Jeesuksen Kristuksen luo ja Hänen palautettuun kirkkoonsa!
Lähetysjohtaja Messick yritti lähettää apulaisensa pitämään puhuttelut. Heidän täytyi matkustaa Éfatén saarelta, jossa lähetystoimisto sijaitsee, Tannaan, joka on yli 210 kilometrin päässä. Heidän tielleen tuli kuitenkin useita suuria haasteita.
Viivästysten ei tarvitse viettää pois tieltä
Ensiksi Tannan aktiivinen tulivuori alkoi aktivoitua. Sitten pieni pyörremyrsky vahingoitti suurta osaa Tannasta. Ja lopulta koronavirus saapui Vanuatuun vuonna 2022, ja kaikki suljettiin. Ketään ei päästetty Éfatéen tai Tannaan tai pois sieltä.
Kuukausia myöhemmin, kun tilanne oli rauhoittunut, vanhin Brian Moses Nalin ja vanhin Silas Toa saapuivat Tannaan valmiina puhuttelemaan ihmisiä. Lähetysjohtaja Messick pelkäsi, että kastettavaksi haluavien ihmisten määrä olisi saattanut vähentyä, koska heidän oli pitänyt odottaa niin kauan.
Kun vanhin Nalin, joka on kotoisin Tannasta, ja vanhin Toa saapuivat, heitä odottamassa ei ollutkaan 80 ihmistä – heitä oli nyt 114.
Saetsiwin joet
Päästäkseen syrjäiseen lähetysseurakuntaan Saetsiwissa Tannan saarella vanhin Nalin ja vanhin Toa ajoivat ensin vuoren luo ja patikoivat sitten kolme tuntia ylös vuorta ja söivät vain matkan varrelta löytämiään kookospähkinöitä. Mutta kun he saapuivat Saetsiwiin, he eivät löytäneet seurakunnanjohtajaa. Ja sitten alkoi rankkasade.
Sadevedet täyttivät joet, joiden vanhin Nalin tiesi olevan pian mahdottomia ylittää ja vaarallisia. Vanhimmat palasivat autolleen mahdollisimman nopeasti tietäen, että heidän oli päästävä pois vuorelta. Nämä kaksi lähetyssaarnaajaa ylittivät ensimmäisen joen turvallisesti, mutta toisen joen kohdalla avolavapakettiauto jäi jumiin. He työnsivät ja saivat muitakin auttamaan, mutta auto ei liikkunut.
”Se ikään kuin odotti”
Vanhin Nalin huomasi, että heidän jokeensa virtasi toinen joki ja kuinka paljon suurempi se olikaan. Myöhemmin hän sanoi: ”Joki, jossa olimme, oli edelleen pieni, se ikään kuin odotti meidän pääsevän pois.” Mutta se ei odottaisi ikuisesti.
Kumpikin vanhin oli varttunut Vanuatussa, missä ajoneuvot ovat yleensä harvinaisia ja erittäin kalliita. Pakettiauton hylkääminen ei siis ollut heidän mielestään mahdollinen vaihtoehto. Mutta vesi oli noussut jo ovenkahvoihin asti.
He soittivat lähetysjohtaja Messickille ja kysyivät, mitä heidän pitäisi tehdä.
Lähetysjohtaja Messick vastasi: ”Kiitos, että soititte minulle. Kaikki hyvin. Jättäkää auto sinne, missä se on, ja etsikää turvallinen paikka heti!”
Vanhin Toa ja vanhin Nalin kohtasivat haasteita, kun he yrittivät tavoittaa Tannan saarella asuvia ihmisiä, jotka halusivat mennä kasteelle – kuten yhtäkkinen rankkasade, joka sai tulvimaan joet, joita he olivat ylittämässä.
Usko Jumalan voimaan
Vanhin Toa, joka nousi viimeisenä autosta, sanoi myöhemmin: ”Etsin takapenkiltä pyhiä kirjoituksiani ja kastelomakkeita, mutta siellä ei ollut mitään. Ja ajattelin, että ehkä vanhin Nalin oli jo ottanut ne.” Jos lomakkeet katoaisivat, lähetyssaarnaajien olisi palattava Éfatéen hakemaan uudet.
Sitten yksi auttamaan tulleista ihmisistä alkoi huutaa. Vanhin Toa ei ymmärtänyt, mitä hän sanoi. Mutta vanhin Nalin ymmärsi, koska se oli hänen äidinkielellään. Hän huusi toverilleen: ”Ulos autosta, jotakin on tulossa!”
Vanhin Toa kiipesi ulos takaovesta, koska vesi oli jo noussut etuikkunan tasolle. Siinä samassa kun hän oli päässyt ulos, joki pyyhkäisi pakettiauton alavirtaan. Kun he katselivat pakettiauton kulkua, he näkivät takapenkillä pyhät kirjoitukset ja kastelomakkeet.
Vanhin Toa sanoi myöhemmin: ”Kun olimme vielä joessa, pyysimme Jumalan voimaa suojelemaan pyhiä kirjoituksiamme ja kastelomakkeitamme. Me uskoimme siihen, että Hän voisi pelastaa ne tahtonsa mukaan.”
Hän muisteli: ”Rukouksemme jälkeen tiesimme, että kaikki järjestyisi.”
Jumala tietää, kuinka pelastaa
Piirinjohtaja soitti vanhin Toalle ja vanhin Nalinille ja kertoi, että Saetsiwin seurakunnanjohtaja, sama mies, jota he eivät olleet löytäneet aiemmin, oli löytänyt heidän autonsa. Joki oli työntänyt sen 250 metrin päähän päätieltä, mutta vaikka moottori oli kastunut ja auto piti hinata muita korjauksia varten, auton ulkopuoli ei ollut kolhiintunut eikä naarmuuntunut. Heidän oppikirjansa, muistikirjansa ja lehtisensä olivat kuitenkin kastuneet ja tuhoutuneet. ”Niitä ei pystynyt lukemaan”, vanhin Toa sanoo.
Mutta aivan päällimmäisenä olivat heidän pyhät kirjoituksensa ja puhuttelulomakkeensa, ja jotenkin ne olivat kuivia ja vahingoittumattomia.
Vaikka vanhin Toa ja vanhin Nalin olivat jättäneet pakettiauton tulvivaan jokeen, se löydettiin myöhemmin. Vaikka moottori oli korjauksen tarpeessa, auto ei ollut kolhiintunut eikä naarmuuntunut. Mutta mikä ihmeellisintä, tärkeimmät tavarat, joita heillä oli mukanaan auton sisällä, säilyivät vahingoittumattomina.
”Kävele sydämelläsi”
Vanhimmat matkasivat kaikkiin kahdeksaan lähetysseurakuntaan, missä heidän piti pitää puhutteluja Tannassa. Koska pakettiauton moottori oli vaurioitunut, he kävelivät usein. Toinen heistä sanoi myöhemmin lähetyssaarnaajatovereilleen: ”Kun jalat väsyvät kävelemiseen, kävele sydämelläsi.”
Pelkästään yhdessä seurakunnassa 48 ihmistä oli odottanut uskollisesti kasteelle menemistä. Vanhin Nalin puhutteli ne, jotka puhuivat Tannan alkuperäiskieliä, ja vanhin Toa puhutteli bislaman kieltä puhuvat. Kun he olivat lopettaneet, he yllättyivät nähdessään auringon laskevan. Puhuttelut olivat kestäneet koko päivän.
Vanhin Toa ja vanhin Nalin menivät kaikkialle Tannaan kastamaan ihmisiä, jotka olivat ottaneet vastaan Jeesuksen Kristuksen palautetun evankeliumin.
He kastoivat ihmisiä eri puolilla saarta – monet heistä perheitä – joissa ja meressä. Kastevaatteita ei ollut riittävästi, joten jotkut uusista jäsenistä antoivat märät vaatteensa seuraavalle, kunnes kaikki oli kastettu.
Vanhimmat kastoivat ihmisiä – monet heistä perheitä – missä heitä olikin, olipa paikka kuinka kaukana tahansa. Sekä ihmiset että vanhimmat osoittivat suurta uskoa.
Kuten profeetta Joseph Smith sanoi: ”Lähetyssaarnaajamme lähtevät [matkaan,] Jumalan totuus etenee rohkeasti, ylväästi ja itsenäisenä, kunnes se on tunkeutunut jokaiseen maanosaan, käynyt jokaisella seudulla, kulkenut jokaisessa maassa ja kaikunut jokaiseen korvaan, kunnes Jumalan tarkoitukset on täytetty ja suuri Jehova sanoo, että työ on tehty.”1