”Kestän kaiken”, Nuorten voimaksi, heinäkuu 2024.
Kestän kaiken
Vastoinkäymiset ovat osa taivaallisen Isän suunnitelmaa. Mutta mitä tehdä, kun niitä tulee aivan yllättäen?
Kuvitus Paulina Wyrt
Tuona kohtalokkaana aamuna olin useammin kuin kerran varma siitä, että kuolen. Kun näin kaiken sen veren – minun vereni – valuvan polulle ja tunsin, kuinka harmaakarhu raivosi minulle joka puolelta hampaineen ja kynsineen, tunsin tyrmistystä ja epätoivoa.
Täydellinen aamu
Kuinka dramaattinen vastakohta verrattuna tilanteeseen vain kaksi tuntia aiemmin. Olin onnellisena lähdössä maastopolkureitille yhtenä kauneimmista päivistä, minkä olin nähnyt sinä kesänä läntisen Wyomingin ylänkömailla Yhdysvalloissa. Taivas oli koboltinsininen, kukkulan rinteet olivat täynnään luonnonkukkia, ja aamun ilma oli raikasta ja silti miellyttävää. Se oli täydellinen päivä 24 kilometrin juoksulenkille vuorilla.
Se oli klassinen juoksuharjoitus. Yritin vahvistaa voimia ja kestävyyttä vain kahden kuukauden päässä olevaa maratonia varten. Juoksijat kasvattavat voimaa tekemällä toistuvia lyhyen matkan juoksuharjoituksia. Se kasvattaa kestävyyttä, mikä puolestaan lujittaa sinnikkyyttä.
En lainkaan tiennyt, että tarvitsisin pian kaikki sinnikkyyden ja voiman rippeetkin, sillä minua odottaisi juoksu henkeni edestä.
Äkillinen hyökkäys
Jälkeenpäin ajatellen minun olisi pitänyt nähdä merkit. Onhan Herra sanonut meille, että Hän ”ilmoittaa [meille], mitä on tuleva” (Joh. 16:13). Kuten vanhin Gary E. Stevenson kahdentoista apostolin koorumista on opettanut: ”Pyhä Henki voi auttaa teitä varoittamalla teitä etukäteen fyysisistä ja hengellisistä vaaroista.” Ja niin Hän tekikin.
Juostuani vasta muutaman minuutin vilkaisin alas ja huomasin jotakin. Sydämeni hypähti, kun näin edessäni maastossa karhun jäljen erehtymättömän ääriviivan. Se oli selkeä varoitus. Hölmösti järkeilin, että karhu oli tosiaan kulkenut tätä tietä, mutta nyt olisin jo turvassa. Ei ole syytä huoleen, eihän? Ja niin minä jatkoin juoksemista.
Vajaa tunti myöhemmin nousin pienen ylämäen ja juoksin mäkeä alas metsäaukiolle. Kun kiersin mäen juurella olevan mutkan ympäri, kuulin niin voimakkaan ja kovan rysähdyksen, että niskakarvani nousivat pystyyn. Pysähdyin välittömästi ja vilkaisin hitaasti vasemmalle. Sitten jähmetyin kauhusta. Ääni, jonka tunnistin nopeasti oksien katkeilemiseksi, lähestyi vauhdilla. Sitten näin näyn, jota en koskaan unohda – täysikasvuinen harmaakarhu ryntäsi suoraan minua kohti!
Sitä seurannut hirvittävä hyökkäys olisi voinut viedä henkeni. Tämä oli selvästi hyvin kiihtynyt karhu, jonka olin yllättänyt tullessani aukiolle juosten. Silti sitä hetkeä, jolloin luulin varmasti kuolevani, seurasi elämäni vilpittömin rukous. Silloin väliin tulivat taivaan armoteot.
Selittämättömästi karhu lopetti hellittämättömän hyökkäyksensä ja pakeni metsään. Se oli hyvä uutinen! Huono uutinen oli se, että olin saanut 16 vakavaa haavaa karhun hampaista ja kynsistä, olin yksin metsässä, yltä päältä veressä ja 18 kilometrin päässä lähimmästä puistotiestä, eikä mitään apua ollut näkyvissä.
Päätöksen hetki
Yhtäkkiä huomasin olevani elämäni mitä tärkeimmässä päätöksentekokohdassa. Jos sinulla ei ole ollut tällaista hetkeä, voit olla varma, että tulet vielä kokemaan sen. Vastoinkäymiset ovat osa taivaallisen Isän suunnitelmaa. Onneksi karhun hyökkäys sen sijaan ei ole – ainakaan useimmille meistä! Jossakin vaiheessa sinusta saattaa kuitenkin tuntua, että kohtaamasi vastoinkäymiset lannistavat sinut. Se on toivoton tunne, jota Herra kuvasi kerran elävästi sanomalla, että ”itse helvetti aukaisee kitansa ammolleen sinua tavoitellen” (OL 122:7).
Näissä elämäsi risteyskohtien kriiseissä sinun on tehtävä päätös. Voit luovuttaa, mennä makuulle ja kuolla tai voit jotenkin kerätä kaiken rohkeutesi ja voimasi ja taistella urheasti eteenpäin luottaen siihen, että jos teet oman osasi, Herra tekee omansa. Herra selitti elämän vaivojen tarkoitusta Joseph Smithille tämän ollessa vangittuna Libertyn vankilassa: ”Kaikki tämä antaa sinulle kokemusta ja on sinun hyväksesi” (OL 122:7).
Ja ne ovat sinulle hyödyksi. Ne hiovat ja jalostavat sinua, kun vahvistut ja kasvatat kestävyyttäsi. Tästä syystä Herra käski Josephia – ja käskee sinua – ”pysy tielläsi” koettelemusten ja vastoinkäymisten edessä (OL 122:9). Kun elämässä pysyt tiellä – vaikka joutuisit käyttämään kynsiä – huomaat, että niukatkin voimasi moninkertaistuvat Herran voiman avulla. Kuten on luvattu, Hän on ”voimallinen pelastamaan” (2. Nefi 31:19).
Pysy tiellä
Juuri niin tapahtui minulle. Sen sijaan, että olisin luovuttanut, päätin nousta ylös. Olin päättänyt elää, mikä tarkoitti sitä, että minun piti löytää apua. Kun olin kompastellut polkua pitkin pari kilometriä, törmäsin vihdoin ainoisiin muihin ihmisiin, joita oli metsässä sinä päivänä kilometrien etäisyydellä. Tuo ihmeellinen kohtaaminen johti lopulta kuljetukseen pelastushelikopterissa, kolmeen leikkaukseen, jotka pelastivat henkeni, ja selkeämpään ymmärrykseen siitä, millainen siunaus on olla päättäväinen ja ”pysyä tiellä”.
Vanhin Dunn sai apua, hänet pelastettiin ja hänelle tehtiin kolme leikkausta, jotka pelastivat hänen henkensä.
Tämä kokemus on lisännyt voimaani, päättäväisyyttäni ja uskoani. Se on myös vahvistanut ja valmistanut minua selviytymään elämän muista haasteista. Olen varma siitä, että kun kestät kaiken, uskot kaikessa, toivot kaikessa, kärsit kaiken (ks. 1. Kor. 13:7), niin vahvistat haasteiden kohtaamiseen tarvitsemaasi kestävyyttä ja voimaa. Tulet näkemään, kuinka Herran käsi tekee sinusta kyllin vahvan kestämään kaiken, mitä eteesi tulee – vaikka itse helvetti aukaisisikin ”kitansa ammolleen”.