Kokemukseni sydän avoinna

Carter Thomas

Kuvitus Adam Nickle

Olen melkoisen innokas urheilussa, etenkin koripallossa. Minä vain pidän kilpailemisesta. Osittain siksi jouduin 14-vuotiaana kahdeksan tuntia kestäneeseen avosydänleikkaukseen.

Minulla oli syntyessäni vika yhdessä sydänläpässä. Alkuun lääkärit sanoivat, että tarvitsisin luultavasti leikkauksen, kun olisin vanha – ehkä eläkkeelle jäätyäni. Mutta ajan mittaan ongelma paheni suurelta osin sen vuoksi, miten intensiivisesti urheilin.

Eräällä lääkärikäynnillä syksyllä lääkäri sanoi, että tarvitsisin leikkauksen luultavasti seuraavana vuonna tai sitä seuraavana. Niihin aikoihin juoksin koulussa maastojuoksua. Mutta sen sijaan, että juoksuaikani olisivat parantuneet, ne huononivat. Siitä tiesin, että jokin oli todella pielessä.

Kävimme lääkärissä uudelleen maaliskuussa. Käynnin aikana minusta tuntui, että minun pitäisi päästä leikkaukseen jopa suunniteltua nopeammin. Aloin saada sisimpääni lämpimän hengellisen tunteen. Tuo henkilökohtainen ilmoitus antoi minulle lohtua. Yhtäkkiä kuulin itseni sanovan, että halusin päästä leikkaukseen mahdollisimman pian. Vanhempani olivat alkuun hieman peloissaan, mutta sanoin heille: ”Tunnen rauhaa. Kuinka pian leikkaus voidaan tehdä?” Leikkaus sovittiin huhtikuulle.

Tiedän, että vaikeina aikoina Jeesus Kristus on aina tukenani. Voin aina rukoilla taivaallista Isää, ja siitä on apua.

Uskoin, että kaikki järjestyisi, mutta leikkauspäivä oli silti pelottava. Tajusin kaiken yhtäkkiä, kun kävelin siihen huoneeseen. Muistan, kuinka tärisin. Anestesialääkärini todella auttoi minua sillä hetkellä. Olen kiitollinen kaikista ihmisistä, jotka auttoivat minua selviytymään koko siitä kokemuksesta. Sain myös apua taivaasta. Esimerkiksi koko seurakuntani piti paaston hyväkseni, ja tunsin todella paaston ja rukouksen voiman.

Valokuva Thomasin perheen luvalla

Nykyään sydämeni voi hyvin. Ellen olisi ollut leikkauksessa, olisin voinut kuolla kahden vuoden kuluessa. Nyt minulla on täysi elinajanodote.

Koko tämä kokemus on muuttanut näkökulmaani. Näen kaikki ihmiset uudella tavalla, kun he käyvät läpi koettelemuksiaan. Tunnen suurempaa myötätuntoa heitä kohtaan. Toisinaan näen jonkun ja huomaan, että hänellä on vaikeaa, ja silloin menen auttamaan häntä.

Minulle Jeesuksen Kristuksen opetuslapsena oleminen todellakin tarkoittaa sitä, että on esimerkkinä muille ja kohtelee kaikkia niin kuin Hän kohtelisi. Olemme täällä kaikki yhdessä. Jumala on meidän Isämme, ja me olemme Hänen poikiaan ja tyttäriään. Jokaisella on tarkoitus ja arvo. Kielteisyyttä on paljon, joten yritän auttaa ihmisiä hymyilemään ja olemaan myönteisiä.

Todistan, että voin saada henkilökohtaista johdatusta Herralta joka päivä. Hän voi tehdä minusta vahvemman ihmisenä ja antaa minulle kestävyyttä. Kestän kaiken Kristuksen avulla (ks. Fil. 4:13).