Jumalan perheen kokoaminen
Isä Jumala haluaa lapsensa jälleen kotiin, perheinä ja kirkkaudessa.
Rakkaat veljeni ja sisareni, riemuitsen mahdollisuudesta olla teidän kanssanne yleiskonferenssin tämän kokouksen alkaessa. Toivotan teidät mitä lämpimimmin tervetulleiksi.
Yleiskonferenssi on aina ollut myöhempien aikojen pyhille kokoontumisen aikaa. Jo aikaa sitten joukkomme on kasvanut niin suureksi, ettemme ole kyenneet kokoontumaan fyysisesti yhteen paikkaan, mutta Herra on antanut keinoja, joilla yleiskonferenssin siunaukset yltävät teille riippumatta siitä, missä olette. Samalla kun on vaikuttavaa nähdä pyhien kokoontuminen tässä isossa konferenssikeskuksessa, niin me, jotka seisomme täällä puhujakorokkeella, näemme aina sielumme silmin ne miljoonat ihmiset, jotka ovat kokoontuneina kanssamme eri puolilla maailmaa katsomaan ja kuuntelemaan konferenssia. Monet teistä kokoontuvat perheensä kanssa. Jotkut saattavat olla koolla ystävien tai muiden kirkon jäsenten kanssa.
Missä tahansa olettekin ja millä tavoin tahansa kuulettekin ääneni, haluan teidän tietävän, että vaikka ette ole henkilökohtaisesti meidän luonamme, me tunnemme teidän olevan meidän kanssamme hengessä. Toivomme, että te kaikki tunnette olevanne yhtä meidän kanssamme – että tunnette sen hengellisen voiman, joka tulee aina, kun uskovien joukko on koolla Jeesuksen Kristuksen nimessä.
Olen tuntenut innoitusta puhua teille tänään eräästä toisenlaisesta kokoamisesta. Tällaista kokoamista ei tapahdu vain puolen vuoden välein, kuten yleiskonferenssin kohdalla. Sen sijaan se on jatkunut keskeytyksettä kirkon palautuksen varhaisista ajoista lähtien, ja sitä on joudutettu viime vuosina. Viittaan Jumalan perheen kokoamiseen.
Saattaa olla parasta aloittaa tämän kokoamisen kuvaileminen ajasta ennen syntymäämme, ennen sitä aikaa, jota Raamattu nimittää ”aluksi” (ks. 1. Moos. 1:1). Niihin aikoihin me elimme taivaallisen Isän luona Hänen henkilapsinaan. Tämä koskee jokaista ihmistä, joka on koskaan elänyt maan päällä.
Ymmärrättehän, että nimitykset ”veli” ja ”sisar” eivät ole meille vain ystävällisiä tervehtimisiä tai hellittelynimiä. Ne ilmaisevat iankaikkisen totuuden: Jumala on koko ihmiskunnan kirjaimellinen Isä. Me jokainen kuulumme Hänen iankaikkiseen perheeseensä. Koska Hän rakastaa meitä täydellisen Isän rakkaudella, Hän haluaa meidän edistyvän ja kehittyvän ja tulevan Hänen kaltaisikseen. Hän asetti suunnitelman, jonka mukaisesti tulisimme maan päälle perheeseen ja saisimme kokemuksia, jotka valmistaisivat meitä palaamaan Hänen luokseen ja elämään kuten Hän elää.
Tämän suunnitelman keskeisenä osatekijänä oli lupaus siitä, että Jeesus Kristus uhraisi itsensä uhrina pelastaakseen meidät synniltä ja kuolemalta. Meidän tehtävänämme siinä suunnitelmassa on hyväksyä Vapahtajan uhri olemalla kuuliaisia evankeliumin laeille ja toimituksille. Te ja minä hyväksyimme tämän suunnitelman. Itse asiassa me riemuitsimme siitä, vaikka se merkitsisi sitä, että lähtisimme Isämme luota ja unohtaisimme, mitä olimme kokeneet siellä Hänen kanssaan.
Mutta meitä ei lähetetty tänne täydelliseen pimeyteen. Meille jokaiselle annettiin osa Jumalan valosta – nimeltään ”Kristuksen valo” – auttamaan meitä erottamaan hyvän ja pahan, oikean ja väärän. Tästä syystä nekin, joilla on hyvin vähän tai ei ollenkaan tietoa Isän suunnitelmasta, voivat silti tuntea sydämessään, että tietyt teot ovat oikein ja moraalisia, kun taas toiset eivät ole.
Käsityksemme oikeasta ja väärästä tuntuvat erityisen voimakkailta, kun kasvatamme lapsiamme. Miltei jokaisella isällä ja äidillä on luontainen halu opettaa lapsilleen moraalin hyveitä. Se on osa taivaallisen Isän suunnitelman ihmettä. Hän haluaa lastensa tulevan maan päälle noudattaen taivaassa olevaa perheiden iankaikkista mallia. Perhe on iankaikkisten valtakuntien rakenteellinen perusyksikkö, ja niinpä Hänen tarkoituksensa on, että se on perusyksikkö myös maan päällä. Vaikka maanpäälliset perheet ovat kaukana täydellisyydestä, ne antavat Jumalan lapsille parhaan mahdollisuuden saada maan päälle tullessaan osakseen sitä ainoaa rakkautta, joka yltää lähelle sitä, mitä tunsimme taivaassa – vanhemman rakkautta. Perheet ovat myös paras tapa säilyttää ja välittää eteenpäin moraalin hyveitä ja tosia periaatteita, jotka todennäköisimmin johtavat meidät takaisin Jumalan luo.
Vain hyvin pieni vähemmistö Jumalan lapsista saavuttaa tämän elämän aikana täydellisen ymmärryksen Jumalan suunnitelmasta sekä oikeuden pappeuden toimituksiin ja liittoihin, jotka saavat Vapahtajan sovittavan voiman toimimaan täyteydessään meidän elämässämme. Jopa ne, joilla on mitä parhaimmat vanhemmat, saattavat elää uskollisesti sen valon mukaan, jota heillä on, mutta eivät koskaan kuule Jeesuksesta Kristuksesta ja Hänen sovituksestaan eivätkä saa kutsua mennä kasteelle Hänen nimessään. Tämä on ollut totta lukemattomien miljoonien veljiemme ja sisartemme kohdalla kautta maailman historian.
Jotkut saattavat pitää tätä epäoikeudenmukaisena. He saattavat pitää sitä jopa todisteena siitä, ettei ole mitään suunnitelmaa, ei mitään täsmällisiä vaatimuksia pelastumiselle – tuntien, ettei oikeudenmukainen, rakastava Jumala laatisi suunnitelmaa, joka on tarjolla niin pienelle osalle Hänen lapsistaan. Toiset saattavat päätellä, että Jumala on varmastikin päättänyt etukäteen, ketkä lapsistaan Hän pelastaisi ja keille tarjoaisi evankeliumin, kun puolestaan ne, jotka eivät koskaan kuulisi evankeliumista, eivät yksinkertaisesti olisi ”valittuja”.
Mutta profeetta Joseph Smithin kautta palautettujen totuuksien ansiosta te ja minä tiedämme, että Jumalan suunnitelma on tätä paljon rakastavampi ja oikeudenmukaisempi. Taivaallinen Isämme haluaa koota koko perheensä ja siunata sitä. Vaikka Hän tietää, etteivät kaikki heistä halua tulla kootuiksi, niin Hänen suunnitelmansa antaa jokaiselle Hänen lapsistaan mahdollisuuden hyväksyä tai hylätä Hänen kutsunsa. Ja perheet ovat keskeisellä sijalla tässä suunnitelmassa.
Vuosisatoja sitten profeetta Malakia sanoi, että tulevana päivänä Jumala lähettäisi Elian ”[kääntämään] isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet isien puoleen” (Mal. 3:24).
Tämä profetia oli niin tärkeä, että Vapahtaja lainasi sitä käydessään Amerikan mantereella ylösnousemuksensa jälkeen (ks. 3. Nefi 25:5–6). Ja kun enkeli Moroni kävi profeetta Joseph Smithin luona, hänkin lainasi profetiaa Eliasta sekä sydämistä, isistä ja lapsista (ks. JS–H 36–39).
Tänään on 1. huhtikuuta. Kahden päivän kuluttua eli 3. huhtikuuta tulee kuluneeksi 181 vuotta siitä päivästä, jolloin Malakian profetia täyttyi. Sinä päivänä Elia todellakin tuli ja antoi Joseph Smithille pappeuden voiman sinetöidä perheitä iankaikkisesti (ks. OL 110:13–16).
Siitä päivästä alkaen aina tähän asti kiinnostus oman suvun tutkimiseen on kasvanut räjähdysmäisesti. Yhä suuremmassa määrin ihmiset tuntevat halua lähestyä esivanhempiaan, eikä kyse ole vain satunnaisesta uteliaisuudesta. Sukututkimuskirjastoja, -järjestöjä ja -tekniikoita on luotu kaikkialla maailmassa tukemaan tätä kiinnostusta. Internetin voima kommunikoinnin tehostamiseen on mahdollistanut sen, että perheet tutkivat yhdessä sukuaan nopeammin ja perusteellisemmin kuin on ollut mahdollista koskaan aiemmin.
Miksi kaikki tämä tapahtuu? Toistaiseksi paras nimitys sille on ”Elian henki”. Voisimme yhtä lailla kutsua sitä myös ilmauksella ”profetian täyttymys”. Todistan, että Elia on tosiaan tullut. Lasten sydämet – teidän ja minun – ovat kääntyneet isiemme, esivanhempiemme, puoleen. Kiintymys, jota tunnette esivanhempianne kohtaan, on osa sen profetian täyttymistä. Se perustuu syvällisesti käsitykseenne siitä, keitä te olette. Mutta kyse on muustakin kuin vain peritystä DNA:sta.
Esimerkiksi kun noudatatte innoitusta ottaa selvää sukunne historiasta, saatatte huomata, että jollakulla etäisellä sukulaisella on yhteisiä kasvonpiirteitä tai samanlainen kiinnostus kirjoihin tai samanlainen laulun lahja. Tämä voi olla hyvin mielenkiintoista ja jopa oivaltavaa. Mutta jos työnne päättyy siihen, te tunnette, että jotakin jää puuttumaan. Tämä johtuu siitä, että Jumalan perheen kokoaminen ja yhdistäminen vaatii muutakin kuin vain lämpimiä tuntemuksia. Se vaatii pyhiä liittoja, joita tehdään pappeuden toimitusten yhteydessä.
Monet esivanhemmistanne eivät ole saaneet niitä toimituksia. Mutta Jumalan sallimuksen ansiosta te olette. Ja Jumala tiesi, että te tuntisitte halua lähestyä esivanhempianne rakkaudessa ja että teillä olisi käytössä heidän löytämiseensä tarvittava tekniikka. Hän tiesi myös, että te eläisitte aikana, jolloin pääsy pyhiin temppeleihin, joissa näitä toimituksia voidaan suorittaa, olisi helpompaa kuin koskaan historian aikana. Ja Hän tiesi, että Hän voisi luottaa teidän suorittavan tämän työn esivanhempienne puolesta.
Totta kai meillä kaikilla on monia kiireellisiä ja tärkeitä vastuita, jotka vaativat huomiotamme ja aikaamme. Me kaikki huomaamme, että osa siitä, mitä Herra odottaa meiltä, ylittää kykymme. Onneksi Herra antaa meille jokaiselle keinon saada varmuutta ja tyydytystä kaikessa palvelutyössämme, myös sukututkimuksen palvelutyössä. Me saamme voimaa tehdä, mitä Hän pyytää, kun uskomme siihen, ettei Vapahtaja anna mitään käskyä ”valmistamatta [meille] keinoa toteuttaa sitä, mitä hän käskee [meidän] tehdä” (1. Nefi 3:7).
Kokemuksen pohjalta tiedän, että tämä on totta. Monia vuosia sitten kun opiskelin yliopistossa, tapasin erään miehen, joka työskenteli yhdelle maailman suurimmista tietokoneyhtiöistä. Tämä tapahtui tietokoneiden varhaisina aikoina, ja sattui niin, että hänen yhtiönsä oli lähettänyt hänet myymään tietokoneita Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkolle.
Sikäli kuin tiedän, tämä myyntimies ei ollut mitenkään uskovainen. Kuitenkin hän sanoi ihmetellen ja kiihtyneenä: ”Tässä kirkossa tehtiin sellaista, mitä he nimittivät ’sukututkimustyöksi’ – etsittiin kuolleiden ihmisten nimiä ja yritettiin saada selville omia esivanhempia. Ihmiset, pääasiassa naiset, juoksentelivat arkistokaapilta toiselle etsien tietoa pienistä korteista.” Jos muistan oikein, hän sanoi rouvien käyttäneen tennistossuja voidakseen juosta hieman nopeammin. Mies jatkoi: ”Kun näin sen työn mittavuuden, jota he yrittivät tehdä, käsitin, että olin löytänyt syyn tietokoneiden keksimiselle.”
No, osittain hän oli oikeassa. Tietokoneet olisivat tärkeä osa sukututkimustyön tulevaisuutta – tosin eivät ne tietokoneet, joita hän oli myymässä. Innoitettu kirkon johtaja päätti olla ostamatta hänen tietokoneitaan. Kirkon oli määrä odottaa, kunnes tulisi tekniikkaa, jota siihen aikaan ei ollut vielä edes kuviteltu. Mutta olen sittemmin monien vuosien varrella oppinut, ettei paraskaan tekniikka pysty koskaan korvaamaan taivaasta saatua ilmoitusta, kuten sitä, jota kyseinen kirkon johtaja sai. Tämä on hengellistä työtä, ja Herra johtaa sitä Pyhän Henkensä kautta.
Vain muutama viikko sitten tutkin omaa sukuani vieressäni eräs neuvoja ja toinen apulainen puhelinyhteyden päässä. Tietokoneen näytöllä edessäni oli ongelma, jota en osannut ratkaista kuolevaisilla kyvyilläni. Näin kaksi nimeä, jotka minulle oli lähetetty tekniikan ihmeiden avulla, ja ne kuuluivat ihmisille, jotka saattaisivat odottaa temppelitoimitusta. Ongelmana oli kuitenkin se, että nimet olivat erilaiset, mutta oli syytä uskoa, että ne saattaisivat kuulua samalle ihmiselle. Minun tehtävänäni oli määrittää, mikä oli totta.
Pyysin neuvojiani kertomaan sen minulle. He sanoivat: ”Ei, sinun täytyy päättää.” Ja he olivat täysin varmoja siitä, että saisin totuuden selville. Kaikkine tehoineen ja tietoineen tietokone oli jättänyt minulle siunauksen katsella niitä nimiä näytöllä, arvioida saatavilla olevia tietoja, etsiä muita tutkimustietoja, rukoilla hiljaa ja saada selville, mikä oli totta. Kun rukoilin, tiesin varmasti, mitä tehdä – aivan kuten olen tiennyt muissa tilanteissa, kun minun on täytynyt luottaa taivaan apuun ongelman ratkaisemiseksi.
Emme tiedä, mitä ihmeitä Jumala innoittaa ihmisiä luomaan avuksi Hänen työhönsä koota Hänen perheensä. Mutta mitä ihmeellisiä keksintöjä sitten tuleekin, niiden käyttö edellyttää sitä, että Henki vaikuttaa ihmisiin kuten teihin ja minuun. Tämän ei pitäisi yllättää meitä. Ovathan he Jumalan rakkaita poikia ja tyttäriä. Hän lähettää kaiken sen innoituksen, jota tarvitaan, jotta heille annetaan mahdollisuus palata Hänen luokseen.
Viime vuosina kirkon nuoret ovat vastanneet Elian hengen kutsuun innoittavalla tavalla. Monilla on nykyään oma rajatun käytön temppelisuositus, ja he käyttävät sitä usein. Temppelien kastehuoneet ovat vilkkaammassa käytössä kuin koskaan aiemmin. Joidenkin temppelien on jopa täytynyt säätää aikataulujaan, jotta yhä useammat nuoret, joita temppeliin tulee, mahtuisivat sinne.
Aiemmin oli harvinainen mutta tervetullut poikkeus, että nuoret toivat mukanaan temppeliin omien esivanhempiensa nimiä. Nykyään se on ihan tavallista, ja hyvin usein nuoret ovat itse löytäneet näiden esivanhempiensa tiedot.
Lisäksi monet nuoret ovat huomanneet, että ajan antaminen suvun tutkimiseen ja temppelityöhön on syventänyt heidän todistustaan pelastussuunnitelmasta. Se on lisännyt Hengen vaikutusta heidän elämässään ja vähentänyt vastustajan vaikutusta. Se on auttanut heitä tuntemaan entistä suurempaa läheisyyttä perheeseensä ja Herraan Jeesukseen Kristukseen. He ovat oppineet, että tämä työ pelastaa paitsi kuolleet myös meidät kaikki (ks. OL 128:18).
Nuoret ovat ihailtavasti ymmärtäneet tämän näkemyksen. Nyt heidän vanhempiensa tulee tehdä samoin. Nykyään on monia ihmisiä, jotka ovat ottaneet vastaan kasteen henkimaailmassa sen työn ansiosta, jonka nuoret ovat tehneet, ja he odottavat muita toimituksia, joita ainoastaan aikuiset voivat suorittaa temppeleissä tässä maailmassa. Taivaallisen Isän perheen kokoamisen työ ei ole vain nuorille, eikä se ole vain isovanhemmille. Se on kaikille. Me kaikki olemme kokoajia.
Tämä on työtä meidän sukupolvellemme, jota aikaa apostoli Paavali nimitti aikojen täyttymisen taloudenhoitokaudeksi, jolloin Jumala Paavalin mukaan ”[yhdistäisi] Kristuksessa yhdeksi kaiken, mitä on taivaassa ja maan päällä” (Ef. 1:10). Tämän on tehnyt mahdolliseksi Jumalan rakkaan Pojan Jeesuksen Kristuksen sovitustyö. Jumala on Kristuksen veressä ”tuonut lähelleen [sukumme jäsenet], jotka ennen [olivat] kaukana hänestä. Kristus on meidän rauhamme. Hän on tehnyt nämä kaksi ihmisryhmää yhdeksi ja kuolemallaan hajottanut niitä erottaneen vihollisuuden muurin.” (Ef. 2:13–14.) Olette tunteneet tätä, kuten minä olen tuntenut, kun olette kokeneet entistä suurempaa rakkautta katsoessanne jonkun esivanhemman kuvaa. Olette tunteneet sitä temppelissä, kun kortissa oleva nimi on tuntunut olevan muutakin kuin nimi ettekä ole voineet olla aistimatta, että tämä henkilö on tietoinen teistä ja on tuntenut rakkautenne.
Todistan, että Isä Jumala haluaa lapsensa jälleen kotiin, perheinä ja kirkkaudessa. Vapahtaja elää. Hän johtaa ja siunaa tätä työtä, ja Hän huolehtii meistä ja johdattaa meitä. Hän kiittää teitä uskollisesta palvelutyöstänne Hänen Isänsä perheen kokoamiseksi, ja lupaan teille sitä innoitettua apua, jota etsitte ja tarvitsette. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.