ASETTAMINEN DIAKONIKSI
G eorge Bond oli niin innokas saamaan Aaronin pappeuden, että hän laski päiviä siihen kun täyttäisi 12. ”Olin todella innoissani siitä, että minusta tulisi diakoni, niin että voisin jakaa sakramenttia”, George sanoo.
Vihdoin tuo sunnuntai koitti. George heräsi varhain ja valmistautui kello 9 alkavaa Arlingtonin seurakunnan sakramenttikokousta varten Jacksonvillen itäisessä vaarnassa Floridassa.
”George oli valmis kello 8. Hänellä oli yllään valkoinen paita ja solmio. Hän oli valmiina lähtemään kauan ennen kuin me muut”, hänen isänsä Bill muistelee. ”Sinä päivänä sakramenttikokouksessa en pidätellyt kyyneleitä, kun katselin hänen jakavan sakramenttia ensimmäistä kertaa. Kun ajattelin sitä, että hän on osa perhettämme ja nyt myös pappeudenhaltija, se oli ihanaa.” Bondit adoptoivat Georgen, joka on kotoisin Venäjältä, 29. huhtikuuta 2002.
Koska veli Bond liittyi kirkkoon aikuisena vuonna 1991, hän näkee poikansa kokevan nuorena miehenä sellaista, mitä hän ei itse ole kokenut. ”Kunpa minäkin olisin kasvanut kirkon piirissä”, veli Bond sanoo. ”Kunpa minäkin olisin voinut varttuessani saada sen tiedon, jonka George saa nyt Aaronin pappeuden haltijana. Olen toivonut sitä monta kertaa.”
”Bill on todellakin auttanut Georgea ymmärtämään tiettyjä asioita, kuten sen, millä tavoin hänen tulee pukeutua, kun hän menee kirkkoon”, Georgen äiti Fran kertoo. ”Olen huomannut sinä aikana, jonka George on ollut perheessämme, kuinka paljon hän tuntee halua seurata isänsä jalanjälkiä. Hän tosiaan haluaa olla isänsä kaltainen.”
George, joka on ensimmäinen neuvonantaja heidän seurakuntansa diakonien koorumin johtokunnassa, kasvaa jatkuvasti niin evankeliumissa kuin pappeudessakin. Hän alkoi omatoimisesti ottaa selvää, mitä paastouhrit tarkalleen ottaen ovat ja mihin lahjoituksia käytetään. ”Luin kirjasta paastouhreista”, hän kertoo. ”Siksi tiedän, miksi ihmiset lahjoittavat rahaa ja miksi minä kerään paastouhreja joka kuukausi.”
”Se on ollut hänelle oppimiskokemus, mutta minuun on tehnyt vaikutuksen se, kuinka tarkasti hän kiinnittää huomiota siihen, mitä on tehtävä”, veli Bond lisää. ”Olemme hyvin onnekkaita, kun olemme saaneet hänet pojaksemme.”
Laury Livsey kuuluu Mandarinin 1. seurakuntaan Jacksonvillen itäisessä vaarnassa, Floridassa, Yhdysvalloissa.