Todistaminen

VANHIN JAY E. JENSEN

seitsemänkymmenen koorumista

Kotona ja kirkossa saamieni kokemusten perusteella arvostan yhä enemmän todistamisen voimaa. Harvat kertomukset kirkon historiasta ovat jättäneet minuun syvemmän vaikutuksen kuin nämä presidentti Brigham Youngin (1801–1877) sanat, joihin puhdas todistus oli vaikuttanut:

”Vaikka kaikki maailman kyvykkyys, tahdikkuus, viisaus ja hienostus olisivat yhdistyneet yhteen ihmiseen ja tuo ihminen olisi lähetetty luokseni Mormonin kirjan kanssa julistamaan parhaimmalla maallisella kaunopuheisuudella sen totuudellisuutta, yrittämään osoittaa se todeksi oppineisuuden ja maailman viisauden avulla, ne olisivat olleet minulle kuin nouseva savu, joka häviää olemattomiin. Mutta kun näin miehen, jolla ei ollut kykyä kaunopuheisuuteen tai lahjoja puhua yleisön edessä ja joka osasi sanoa vain: ’Tiedän Pyhän Hengen voimasta, että Mormonin kirja on tosi ja että Joseph Smith on Herran profeetta’, niin Pyhä Henki, joka tuosta miehestä lähti, valaisi ymmärrykseni, ja valo, kirkkaus ja kuolemattomuus [olivat] edessäni.”¹

Tutkikaamme pyhiä kirjoituksia ja profeettojen sanoja käyttäen, mikä todistus on ja kuinka meidän tulisi todistaa.

Mikä on todistus?

Todistus on yleensä määritelty jotakin totuutta koskevaksi tiedoksi tai vakaumukseksi, jonka ihminen julistaa Pyhän Hengen vakuuttavalla voimalla. Apostoli Paavali opetti: ”Kukaan ei – – voi sanoa: ’Jeesus on Herra’, muuten kuin Pyhän Hengen vaikutuksesta” (1. Kor. 12:3). Koska siitä, mikä on Jumalan, tiedetään vain Hengen voimalla, siitä täytyy julistaa Hengen avulla, ja se tarkoittaa todistamista.

Koska todistus on henkilökohtainen, todistaminen alkaa usein pronominilla minä . (Vanhemmat, lähetyssaarnaajat ja kirkon johtajat saattavat toisinaan käyttää pronominia me .) Todistus voidaan tunnistaa siitä, että siinä käytetään sellaisia voimallisia verbejä kuten tietää, todistaa, uskoa, vakuuttaa, julistaa, vahvistaa. Usein se on sen julki tuomista, mitä tietää, tuntee, kokee tai uskoo, kuten ”Me kuuntelimme, me katselimme, me ihailimme!” (JS–H 71, alaviite.) Yleisesti ottaen todistus on lyhyt, täsmällinen ja ytimekäs.

Presidentti Boyd K. Packer, kahdentoista apostolin koorumin vt. presidentti, esitti seuraavan oivalluksen:

”Sain lähetyskentällä kokemuksen, joka opetti minulle paljon todistuksesta. Huolimatta siitä, että kaikki näytti olevan kunnossa, me emme edistyneet siten kuin meidän pitäisi. Minusta tuntui, ettei kyse ollut niinkään siitä, että tekisimme jotakin, mitä meidän ei pitäisi tehdä, kuin siitä, ettemme tehneet jotakin, mitä meidän pitäisi tehdä.

Pidimme sarjan vyöhykekonferensseja kohentaaksemme hengellisyyttä lähetyskentällä. Sen sijaan että olisimme ottaneet ohjelmaan opetusta lähetystyön toteutuksesta päätimme pitää todistuskokouksen. Löysin vastauksen ongelmaan viimeisessä konferenssissa erään nöyrän vanhimman todistuksesta. Tuossa pelokkaan uuden vanhimman lyhyessä todistuksessa oli jotakin erilaista. Hän seisoi vain vajaan minuutin, mutta sain hänen todistuksestaan selville, mitä meiltä puuttui.

Kaikkien muiden lähetyssaarnaajien todistukset, joita olimme kuulleet, menivät jokseenkin näin: ’Olen kiitollinen siitä, että olen lähetyskentällä. Olen oppinut siitä paljon. Minulla on hyvä toveri. Olen oppinut häneltä paljon. Olen kiitollinen vanhemmistani. Meillä oli viime viikolla mielenkiintoinen kokemus. Koputimme oviin ja – –.’ Sitten lähetyssaarnaaja yleensä kertoi jonkin kokemuksen. Hän päätti todistuksensa jokseenkin näin: ’Olen kiitollinen siitä, että olen lähetyskentällä. Minulla on todistus evankeliumista.’ Ja sitten hän lopetti ’Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.’

Tämä nuori vanhin oli jotenkin erilainen. Koska hän ei halunnut olla yhtään ylimääräistä sekuntia seisomassa, hän sanoi yksinkertaisin, hätäisin, pelokkain sanoin: ’Tiedän, että Jumala elää. Tiedän, että Jeesus on Kristus. Tiedän, että kirkkoa johtaa Jumalan profeetta. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.’

Se oli todistus. Se ei ollut vain kokemus eikä kiitollisuuden ilmaus. Se oli julistus, todistus!

Useimmat vanhimmista olivat sanoneet: ’Minulla on todistus’, mutta he eivät olleet julistaneet sitä. Tämä nuori vanhin oli vain muutamin sanoin ilmaissut todistuksensa – suoraan, perusasioista ja, kuten osoittautui, voimallisesti.

Tiesin silloin, mikä lähetyskentällä oli vikana. Me kerroimme kokemuksia, ilmaisimme kiitollisuutta, myönsimme, että meillä oli todistus, mutta me emme todistaneet.”²

Ensimmäinen presidenttikunta on tähdentänyt sitä, että todistuksen pitää olla lyhyt ja ytimekäs: ”Olemme huolissamme siitä, ettei kaikilla jäsenillä, jotka haluavat todistaa paasto- ja todistuskokouksessa, ole mahdollisuutta tehdä niin. Piispakuntia kehotetaan opettamaan kaikille, kuinka he voivat ilmaista todistuksensa Vapahtajasta, Hänen opetuksistaan ja palautuksesta lyhyesti ja vilpittömästi, niin että useammilla jäsenillä on mahdollisuus osallistua.”³

Mitä todistus ei ole?

Joskus voimme oppia paljon jostakin periaatteesta ottamalla selville, mitä se ei ole. Olen huomannut, että todistus

ei ole kehotus. Ihmiset, jotka nousevat kehottamaan muita paasto- ja todistuskokouksessa tai vaikka vain yrittävät kutsua muita parannukseen jopa mitä parhain aikein, asettuvat johtajiksi ja loukkaavat usein muita ja häiritsevät kokouksen henkeä.
ei ole kokemus, vaikka kokemukset saattavatkin valaista uskoa ja vakaumusta.
ei ole kiitollisuuden tai rakkauden ilmaisemista, vaikka ne sisältyvätkin usein sopivasti todistukseemme.
ei ole julkinen synnintunnustus.
ei ole saarna eikä puhe jostakin opillisesta kohdasta, vaikka joku saattaakin lainata jotakin pyhien kirjoitusten kohtaa ja sitten todistaa siitä.
ei ole pitkä selitys siitä, kuinka tietää, vaan siitä, mitä tietää.
ei ole vain sitä, että sanoo sanat ”minulla on todistus”. Ei ole sopimatonta sanoa niin, mutta toivottavasti noiden sanojen jälkeen kerrotaan niistä opeista, totuuksista ja periaatteista, joista puhujalla on todistus.

Todistaminen oppiaiheissa ja puheissa

Kun henkilö on opettanut oppiaiheen tai pitänyt puheen, hänen pitäisi yleensä päättää sanoma muodolliseen todistukseen, joka täydentää kaiken sanotun. Kokoaikaiset lähetyssaarnaajat esittävät usein lyhyen, ytimekkään todistuksen kunkin tärkeän periaatteen jälkeen, jonka he opettavat, ja päättävät sitten todistukseen, jossa kootaan yhteen opetetut tärkeät periaatteet.

Esitän varoituksen luokissa tai puhujakorokkeella oleville opettajille, etteivät he liioittelisi ja todistaisi vähän väliä kautta koko puheensa tai oppiaiheensa. Jäsenet eivät ehkä kuuntele niin tarkoin Henkeä liian usein toistetuissa todistuksissa, ja tutkijat saattavat hämmentyä. Mikä vielä pahempaa, he saattavat pitää todistamista jonkinlaisena oikeudellisena tai juridisena ilmauksena. Yksinkertaisesti sanottuna me saatamme tehdä pyhistä asioista tavanomaisia, ja silloin todistuksemme vaikutus häviää. Herra varoitti, että ”se, mikä tulee ylhäältä, on pyhää, ja siitä täytyy puhua varoen ja Hengen kehotuksen mukaan” (OL 63:64).

Esimerkkejä todistuksesta

Pyhissä kirjoituksissa on lukuisia esimerkkejä puhtaasta todistuksesta. Alma tiesi, että saadakseen kansansa taas oikealle tielle hänen täytyi esittää puhdas todistus (ks. Alma 4:19). Hän kertoo kansalle, kuinka hän tietää (ks. Alma 5:45–46), ja esittää sitten puhtaan todistuksen siitä, mitä hän tietää:

”Minä sanon teille tietäväni itse, että kaikki, mitä minä sanon teille siitä, mikä on tuleva, on totta; ja minä sanon teille tietäväni, että Jeesus Kristus on tuleva, eli Poika, Isän Ainosyntyinen, täynnä armoa ja laupeutta ja totuutta. Ja katso, hän on se, joka tulee ottamaan pois maailman synnit, eli jokaisen ihmisen synnit, joka uskoo lujasti hänen nimeensä.” (Alma 5:48.)

Voimallinen esimerkki puhtaasta todistuksesta on kertomus profeetta Joseph Smithin ja Sidney Rigdonin näystä kolmesta kirkkauden asteesta:

”Ja nyt, niiden monien todistusten jälkeen, jotka hänestä on annettu, tämän todistuksen, kaikista uusimman, me annamme hänestä, että hän elää!

Sillä me näimme hänet, tosiaankin Jumalan oikealla puolella; ja me kuulimme äänen todistavan, että hän on Isän Ainosyntyinen –

että juuri hän on luonut nykyiset ja menneet maailmat ja että niiden asukkaat ovat Jumalalle syntyneitä poikia ja tyttäriä.” (OL 76:22–24.)

Kallisarvoisessa helmessä olevat otteet Joseph Smithin historiasta on julkaistu lähetystyölehtisenä nimellä Profeetta Joseph Smithin todistus (varastonumero 32667 130). Kertomuksessaan profeetta julistaa yksinkertaisesti ja suoraan: ”Olin nähnyt näyn; tiesin sen, ja minä tiesin, että Jumala tiesi sen, enkä voinut sitä kieltää enkä uskaltanutkaan sitä tehdä; joka tapauksessa tiesin, että niin tehdessäni rikkoisin Jumalaa vastaan ja joutuisin tuomion alaiseksi” (JS–H 25).

Me tiedämme, että Johannes Kastaja esittää puhtaan todistuksen käyttäessään ilmaisua todistan:

”Ja minä, Johannes, todistan, että minä katselin hänen kirkkauttansa, Isän Ainosyntyisen kirkkautta; hän on täynnä armoa ja totuutta, nimittäin totuuden Henki, joka tuli ja asui lihassa ja asui meidän keskellämme.

Ja minä, Johannes, todistan, ja katso, taivaat aukenivat ja Pyhä Henki laskeutui hänen päällensä kyyhkysen hahmossa ja asettui hänen päällensä, ja taivaasta tuli ääni, joka sanoi: Tämä on minun rakas Poikani.

Ja minä, Johannes, todistan, että hän sai Isän kirkkauden täyteyden.” (OL 93:11, 15–16.)

Joissakin pyhien kirjoitusten kohdissa todistamassa on Isä tai Poika. Esimerkiksi Nefi kuuli Isä Jumalan todistuksen Hänen julistaessaan: ”Totisesti, minun Rakkaani sanat ovat todet ja luotettavat. Se, joka kestää loppuun asti, se pelastuu.” (2. Nefi 31:15.)

Vapahtaja todisti profeetta Joseph Smithistä ja Mormonin kirjan käännöksestä. ”Ja hän on kääntänyt kirjan, nimittäin sen osan, jonka minä käskin hänen kääntää, ja niin totta kuin teidän Herranne ja teidän Jumalanne elää, se on tosi” (OL 17:6).

Vapahtaja todisti itsestään: ”Minä olen ensimmäinen ja viimeinen; minä olen hän, joka elää, minä olen hän, joka teurastettiin; minä olen teidän puolustajanne Isän luona” (OL 110:4).

Arvostan suuresti puhtaan todistuksen voimaa. Jatkan oman todistamiseni tutkimista pitääkseni sen pyhien kirjoitusten ja myöhempien aikojen profeettojen opettamien oikeiden periaatteiden mukaisena. Todistan, että puhtaan todistuksen julistaminen tuo jumalallista voimaa.