PERHEEN VAHVISTAMINEN
TASAVERTAISINA KUMPPANEINA
Artikkelisarja, joka antaa näkemystä tutkiessanne ja käyttäessänne perhejulistusta.
”Jumalallisen suunnitelman mukaan isän on määrä johtaa perhettään rakkaudessa ja vanhurskaudessa, ja hän on velvollinen suojelemaan perhettään ja huolehtimaan sen toimeentulosta. Äiti on ensisijaisesti vastuussa lastensa hoivaamisesta. Näissä pyhissä tehtävissä isillä ja äideillä on velvollisuus auttaa toisiaan tasavertaisina kumppaneina.”1
Johtaminen, suojeleminen ja huolehtiminen
Isän on määrä johtaa kotona, mutta johtaminen ei merkitse sitä, että miehen pitäisi hallita tai vallita epävanhurskaasti vaimoaan tai lapsiaan. Vapahtaja opetti apostoleilleen, että pakanoiden keskuudessa hallitsijat pitivät alamaisiaan valtansa alla. ”Niin ei saa olla teidän keskuudessanne”, Hän varoitti. ”Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon toisten orja.” (Matt. 20:26–27; ks. myös jae 25.) Johtaminen on siis rakastamista, palvelemista ja uhrautumista. Paavali opetti: ”Miehet, rakastakaa vaimoanne niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi henkensä sen puolesta” (Ef. 5:25). Presidentti Ezra Taft Benson (1899–1994) on sanonut: ”Veljet, sanon teille kaikella vakavuudella, että [Jeesus Kristus] on se esikuva, jota meidän on seurattava johtaessamme perhettämme hengellisesti. Tämä pitää erityisesti paikkansa suhteessanne vaimoonne.”2
Herra sanoi, ”että jokainen mies, jonka velvollisuutena on huolehtia omasta perheestään, huolehtikoon, niin hän ei suinkaan jää kruunuaan vaille” (OL 75:28). Tämän päivän maailmassa se, pystyykö isä elättämään perheensä, riippuu usein hänen halukkuudestaan ja mahdollisuudestaan hankkia riittävä koulutus. Mutta koulutuksen, sopivan työpaikan ja elämän perustarpeiden turvaaminen ei tarkoita sitä, että viettää kohtuuttoman paljon aikaa työssä korkean elintason takaamiseksi. Presidentti Spencer W. Kimball (1895–1985) varoitti, että jotkut isät käyttävät niin paljon aikaa hankkiakseen paljon yli sen, mikä kuuluu elämän perustarpeisiin, että omaisuudesta tulee heille epäjumala ja heillä on liian vähän aikaa johtaa perhettään rakkaudessa ja vanhurskaudessa.3
Velvollisuus suojella perhettä venyy paljon yli ilmeisen fyysisen suojan ja turvan, joista isän tulee huolehtia. Presidentti Howard W. Hunter (1907–1995) opetti: ”Vanhurskas isä varjelee lapsiaan antamalla heille aikaa ja olemalla heidän kanssaan heidän sosiaalisissa, kouluun liittyvissä ja hengellisissä riennoissaan ja tehtävissään.”4 Isät voivat suojella lapsiaan opettamalla heitä tekemään viisaita valintoja tiedotusvälineiden ja ystävien suhteen, joiden parissa lapset viettävät aikaansa.
Lasten hoivaaminen
Vuonna 1942 ensimmäinen presidenttikunta lausui: ”Äitiydestä tulee – – pyhä kutsumus, pyhä vihkiytyminen Herran suunnitelmien toteuttamiseen, pyhittäytyminen omistamaan itsensä niiden kasvattamiseen ja hoivaamiseen, niiden ruumiin, mielen ja hengen ravitsemiseen, jotka ovat säilyttäneet ensimmäisen asemansa – –. Heidän ohjaamisensa niin, että he pysyvät uskollisina toisessa asemassaan, on äitiyden työtä – –. Äitiys on lähellä jumaluutta. Se on korkein ja pyhin ihmiskunnalle suotava palvelutehtävä. Se asettaa sen, joka kunnioittaa sen pyhää kutsumusta ja palvelusta, enkeleistä seuraavaksi.”5
Yksi Saatanan tehokkaimmista tavoista pettää ihmisiä on vähätellä vaimon ja äidin roolia kotona. Vanhin Richard G. Scott kahdentoista apostolin koorumista varoitti: ”Tämä on hyökkäys Jumalan suunnitelman ytimeen – –. Älä salli itseäsi johdettavan pois Jumalamme suunnitelmasta maailman tapoihin, joilla äitiyttä vähätellään, naisen tehtävää halvennetaan ja Jumalan asettamaa vaimon ja äidin roolia pilkataan.”6
Profeetat ovat tähdentäneet sitä, miten tärkeää äidin on omistautua kokoaikaisesti lastensa hoivaamiselle. Mutta niille, joiden on käytävä työssä huolehtiakseen perheensä tarpeista, presidentti Gordon B. Hinckley on sanonut: ”Tehkää parhaanne. Toivon, että jos olette kokopäiväisessä työssä, teette sen varmistaaksenne perustarpeiden täyttämisen, ettekä pelkästään siksi, että haluatte saada hienon kodin, hienoja autoja tai muuta ylellisyyttä.”7
Toistensa auttaminen tasavertaisina kumppaneina
Äiti on ensisijaisesti vastuussa lasten hoivaamisesta, ja isän on määrä johtaa, huolehtia toimeentulosta ja suojella. Mutta nämä roolit eivät ole toisensa poissulkevia. Aviomiehen ja vaimon tulee tasavertaisina kumppaneina jakaa vanhemmuuden velvollisuudet ja auttaa toisiaan epäitsekkään uhrautumisen hengessä.
Se, että äidillä ja isällä on jumalallisen suunnitelman mukaan erilaiset ensisijaiset velvollisuudet perheessä, kertoo tietyistä iankaikkisista eroista miehen ja naisen välillä. Perhejulistus opettaa, että ”sukupuoli on yksilön kuolevaisuutta edeltävän, kuolevaisuuden aikaisen ja iankaikkisen identiteetin ja tarkoituksen oleellinen ominaisuus”.8 Näiden luontaisten erojen ja ainutlaatuisten velvollisuuksien ansiosta aviopari löytää ykseyden, täydentää toistensa vahvuuksia ja lahjoja ja muodostaa suhteen, jossa iankaikkinen perhe on mahdollinen.