2005
Peuroja valokiilassa
Lokakuu 2005


Peuroja valokiilassa

Monia vuosia sitten olin palaamassa kotiin vietyäni mieheni kouluun. Ajoreittini kulkisi Utahin vuorilla olevan kanjonin läpi.

Mukanani oli uusi vauvamme April. Tämä tapahtui paljon ennen lasten turvaistuimia, joten April nukkui huopaan käärittynä tyynyn päällä etuistuimella pää jalkaani vasten.

Pysyäkseni hereillä tällä myöhäisellä matkalla lauloin viimeistä laulua, jota olimme laulaneet kirkossa: ”Mun luoksein jää, jo ilta on” ( MAP-lauluja , 100). Laulaessani alkoi sataa. Kun ehdimme kanjoniin, vesisade muuttui lumisateeksi ja lumi alkoi jäädä tienpintaan.

Kun käännyin mutkasta kapealla kaksikaistaisella tiellä, huomasin suoraan edessäni peuralauman. Painoin jarrua, ja auto lähti luisuun. Oikealla puolellani oli vuori ja vasemmalla puolellani jyrkkä pudotus jokeen. En voinut mennä muualle kuin suoraan eteenpäin. Pidin ratista kiinni toisella kädelläni ja tartuin vauvaan toisella kädelläni valmistautuen törmäykseen. Mutta hämmästyksekseni peurat astuivat vain sivuun päästäen meidät ohi.

Selvittyäni laumasta katsoin taustapeiliin. Lauma ei ollut jähmettynyt ajovaloihin eikä hajaantunut – kuten peurat yleensä tekevät pelästyessään. Ne olivat vain perääntyneet sen verran, että pieni kupla-Volkswagen mahtui kulkemaan. Minusta se tuntui siltä kuin Punainenmeri olisi jakautunut kahtia. Riemuitsin koko kymmenen mailin (16 km) kotimatkan kiittäen Jumalaa siitä, että Hän ”mun luoksein [jäi]”.

Kun tulin kotiin ja nousin autosta, tajusin, millainen murhenäytelmä se olisi voinut olla mutta ei ollut. Kyyneleet alkoivat virrata. Vaikka olisin osunut vain yhteen peuraan, siitä olisi aiheutunut vakavia vahinkoja pienelle autolle ja vauvalleni ja minulle. Läheltä piti -tilanne oli sattunut viiden mailin (8 km) päässä lähimmästä maatalosta emmekä olleet nähneet yhtään ajoneuvoa matkalla kanjonin läpi tai loppumatkalla kotiin. Ilosta itkien pitelin vauvaani sylissäni ja kiitin Jumalaa siitä, että Hän oli suojellut meitä vahingolta.

Arlene Housman on White Riverin seurakunnan jäsen Auburnin vaarnassa Washingtonissa Yhdysvalloissa.