Abortti – hyökkäys puolustuskyvyttömiä vastaan
Saanen aluksi pyytää anteeksi lukijoilta sitä, että käytän sanoja, jotka eivät ole miellyttäviä. Sota, johon viittaan, vaatii luonteensa puolesta tätä viestinnän selkeyttä.
Jumalan poikina ja tyttärinä me vaalimme elämää Häneltä saatuna lahjana. Hänen iankaikkinen suunnitelmansa tarjoaa Hänen lapsilleen mahdollisuuksia saada fyysinen ruumis, saada kokemuksia maan päällä ja toteuttaa jumalallinen päämääränsä iankaikkisen elämän perillisinä.1
Sotien kuolonuhrilukuja
Tämän elämää koskevan ymmärtämyksen ja kunnioituksen myötä suremme sodankäynnin vaatimia kuolonuhreja. Tiedot ovat tyrmistyttäviä. Ensimmäisessä maailmansodassa sai surmansa yli kahdeksan miljoonaa sotilasta. Toisessa maailmansodassa kaatui yli 22 miljoonaa sotilasta.2 Yhdessä nämä kaksi sotaa, jotka käsittävät 14 vuoden ajanjakson, johtivat ainakin 30 miljoonan sotilaan kuolemaan eri puolilla maailmaa. Lukuun eivät sisälly miljoonat siviiliuhrit.
Nuo tiedot kalpenevat kuitenkin erään toisen sodan vaatiman veron rinnalla, jossa menetetään vuosittain enemmän ihmishenkiä kuin ensimmäisessä ja toisessa maailmansodassa yhteensä. Maailmanlaajuiset raportit osoittavat, että joka vuosi tehdään yli 40 miljoonaa aborttia.3
Tämän abortiksi kutsutun sodan uhrit ovat puolustuskyvyttömiä ja äänettömiä. Tätä sotaa käydään syntymättömiä vastaan. Tämä sota raivoaa maailmanlaajuisesti. On kohtalon ivaa, että sivistyneet yhteiskunnat, jotka ovat yleensä varjelleet ihmiselämää, ovat nyt säätäneet lakeja, jotka oikeutta-vat tämän käytännön.
Jumalallinen oppi
Tällä asialla on suuri merkitys meille, koska Herra on toistuvasti julistanut tämän jumalallisen käskyn: ”Älä tapa.”4 Sitten Hän lisäsi: ”Äläkä tee mitään sen kaltaista.”5 Jo ennen kuin evankeliumin täyteys palautettiin, valistuneet ihmiset ymmärsivät ihmiselämän pyhyyden. John Calvin, 1500-luvulla elänyt uskonpuhdistaja, kirjoitti: ”Jos tuntuu kauheammalta surmata ihminen omassa talossaan kuin pellolla, – – hirvittävämpänä täytyy varmasti pitää kohdussa olevan sikiön hävittämistä ennen kuin se on nähnyt päivänvalon.”6
Ihmisten tekemät säännöt ovat nyt laillistaneet sen, minkä Jumala on kieltänyt aikojen alusta asti! Ihmisen järkeily on väännellyt ja muuttanut ehdottoman totuuden korvaan tarttuviksi iskulauseiksi, jotka edistävät käytäntöä, joka on ehdottomasti väärin.
Erityisiä huolenaiheita
Huoli äidin terveydestä on keskeinen. Mutta tilanteet, joissa raskauden keskeyttäminen on välttämätöntä äidin hengen pelastamiseksi, ovat hyvin harvinaisia etenkin siellä, missä nykyajan lääketieteellistä hoitoa on saatavilla. Toinen huoli koskee raiskauksesta tai insestistä johtuvia raskauksia. Tämä murhenäytelmä on ongelmallisempi, koska viattomalta naiselta on riistetty valinnanvapaus. Näissä tilanteissa aborttia pidetään joskus suositeltavana äidin fyysisen ja henkisen terveyden varjelemiseksi. Abortit näistä syistä ovat myös harvinaisia.
Jotkut puoltavat aborttia siinä tapauksessa, että lapsella pelätään olevan jokin synnynnäinen epämuodostuma. Tietenkin joidenkin tautien tai myrkyllisten aineiden vahingolliset vaikutukset raskauden ensimmäisen kolmanneksen aikana ovat todellisia, mutta varovaisuutta tarvitaan harkittaessa raskauden keskeyttämistä. Elämä on suuriarvoista kaikille, myös niille, jotka syntyvät vammaisina. Eikä lopputulos ehkä olekaan niin vakava kuin oletettiin.
Muistan hyvin erään avioparin, joka kesti sellaisen kokemuksen. Nainen oli siihen aikaan vasta 21-vuotias – kaunis ja rakastava vaimo. Raskautensa ensimmäisellä kolmanneksella hän sairastui vihurirokkoon. Aborttia suositeltiin, koska kehittyvä vauva olisi melko varmasti vammainen. Muutamat naisen sukulaiset rakastavassa huolenpidossaan painostivat myös aborttiin. Uskoa osoittaen aviopari neuvotteli piispansa kanssa. Piispa lähetti heidät vaarnanjohtajan luo, joka heidän huoliaan kuunneltuaan neuvoi heitä olemaan keskeyttämättä vauvan elämää, vaikka lapsella todennäköisesti olisikin jokin ongelma. Hän lainasi seuraavaa pyhien kirjoitusten kohtaa:
”Älä jätä elämääsi oman ymmärryksesi varaan, vaan turvaa koko sydämestäsi Herraan.
Missä kuljetkin, pidä hänet mielessäsi, hän viitoittaa sinulle oikean tien.”7
He päättivät noudattaa saamaansa neuvoa ja antoivat lapsensa syntyä – kauniin pienen tytön, joka oli muuten joka suhteessa normaali, paitsi täysin kuuro. Kun tyttärelle tehtiin kokeita kuurojen koulussa, vanhemmille kerrottiin, että lapsi oli älykkyydeltään neron luokkaa. Hän lähti opiskelemaan stipendin turvin yhteen parhaista yliopistoista. Nyt noin 40 vuotta myöhemmin hänen elämänsä on suurenmoista.
Elämän kieltäminen yksilöltä mahdollisen vamman vuoksi on hyvin vakava asia. Sellaisen päättelyn mukaan myös niiden elossa olevien elämä pitäisi lopettaa, joilla on sellaisia vammoja. Seuraava askel sellaisessa järkyttävässä ajatuskulussa johtaisi päätelmään, että kaikki sairaat ja vaivaiset pitäisi myös eliminoida. Sellainen elämän halveksunta olisi kerrassaan käsittämätöntä!
Abortti pyydettäessä
Suhteellisen harvoja abortteja tehdään niissä erityistilanteissa, joihin olen viitannut.8 Useimmat abortit tehdään siksi, että halutaan päästä eroon ei-toivotusta raskaudesta. Sellaiset abortit ovat yksinkertaisesti yksi ehkäisykeino.
Valikoiva abortti on laillistettu monissa maissa sillä perusteella, että nainen on vapaa valitsemaan, mitä hän tekee omalla ruumiillaan. Tiettyyn määrään se on totta meidän jokaisen kohdalla, olimmepa miehiä tai naisia. Me olemme vapaita ajattelemaan. Me olemme vapaita suunnittelemaan. Ja me olemme vapaita toimimaan. Mutta kun toimintaan on ryhdytty, emme ole koskaan vapaita sen seurauksista.
Jotta ymmärtäisimme tämän käsitteen selvemmin, voimme oppia jotakin astronautilta. Milloin tahansa valintavaiheen tai valmistautumisen aikana hänellä on vapaus vetäytyä ohjelmasta. Mutta kun avaruusalus on noussut ilmaan, astronautti on sidoksissa aiemmin tekemänsä matkallelähdön valinnan seurauksiin.
Samoin on ihmisten laita, jotka tekevät valinnan lähteä vanhemmuuteen johtavalle matkalle. Heillä on vapaus valita – aloittaa tuo tapahtumaketju tai olla aloittamatta sitä. Kun hedelmöityminen tapahtuu, valinta on jo tehty.
Pitää paikkansa, että nainen on vapaa valitsemaan, mitä hän tekee ruumiillaan. Johtipa hänen valintansa sitten astronautin tehtävään tai lapseen, hänen valintansa aloittaa matka sitoo hänet tuon valinnan seurauksiin. Hän ei voi purkaa tekemäänsä valintaa.
Aborttia koskevassa väittelyssä turvaudutaan ”yksilölliseen oikeuteen valita” ikään kuin se olisi ylivertainen hyve. Se voisi olla totta vain silloin, jos se vaikuttaisi vain yhteen ihmiseen. Kenen hyvänsä yksilön oikeuksista kiinni pitäminen ei oikeuta loukkaamaan toisen yksilön oikeuksia. Sen paremmin avioliitossa kuin avioliiton ulkopuolellakaan abortti ei ole pelkästään yksilöllinen asia. Kehittyvän vauvan elämän keskeyttämisessä on kyse kahdesta yksilöstä, joilla on erilliset ruumiit, aivot ja sydän. Naisen valinnanvapaus oman ruumiinsa suhteen ei sisällä oikeutta riistää hänen lapseltaan henki – ja ne valinnat, joita hänen lapsensa elämänsä aikana tekisi.
Myöhempien aikojen pyhinä meidän pitää puolustaa valitsemista – oikean valitsemista – eikä pelkästään valitsemista menetelmänä.9
Lähes kaikki aborttia koskeva lainsäädäntö ottaa huomioon raskauden keston. Ihmismieli on ottanut itselleen oikeuden päättää, milloin ”merkityksellinen elämä” alkaa. Opiskellessani lääkäriksi opin, että uusi elämä alkaa, kun kaksi erityistä solua yhdistyvät yhdeksi soluksi tuoden yhteen 23 kromosomia isältä ja 23 kromosomia äidiltä. Nämä kromosomit sisältävät tuhansia geenejä. Ihmeellisessä prosessissa, johon kuuluu niiden geneettisten koodien yhdistyminen, jotka määrittävät kaikki syntymättömän henkilön inhimilliset peruspiirteet, muodostuu uusi DNA-rakenne. Jatkuva kasvu johtaa uuteen ihmisolentoon. Noin 22 päivän kuluttua kahden solun yhdistymisestä alkaa pieni sydän sykkiä. Veri alkaa kiertää 26 päivän kuluttua.10 Minun mielestäni se, että lailla säädetään, milloin kehittyvää elämää pidetään ”merkityksellisenä”, perustuu olettamuksiin ja on aivan mielivaltaista.
Lainsäätäjät ovat laillistaneet abortin välittämättä Jumalasta ja Hänen käskyistään. Pyhissä kirjoituksissa todetaan toistuvasti, että kansa menestyy vain silloin kun se noudattaa Jumalan käskyjä.11 Yksilöt menestyvät vain silloin kun he vaeltavat uskollisina ja kuuliaisina Jumalalle, joka on sanonut:
”Minä, Herra, – – rakensin maan, todellisen kätteni teon; ja kaikki niissä on minun.
Ja minun tarkoitukseni on huolehtia – –.
Mutta se täytyy tehdä minun omalla tavallani – –.
Maa on täysi, ja siinä on yllin kyllin.”12
Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko on vankkumatta vastustanut aborttia. Yli vuosisata sitten ensimmäinen presidenttikunta kirjoitti: ”Käytämme jälleen tätä tilaisuutta esittääksemme varoituksen myöhempien aikojen pyhille noita – – sikiönlähdetyksen ja lapsenmurhan käytäntöjä vastaan.”13
Presidenttikautensa alkuvaiheissa Spencer W. Kimball (1895–1985) sanoi: ”Olemme toistuvasti korostaneet kirkon kantaa asiaan. Me vastustamme ehdottomasti kaikkia abortteja, paitsi kahdessa harvinaisessa tapauksessa: silloin kun hedelmöityminen on raiskauksen tulosta ja kun pätevä lääkäri on sitä mieltä, että äidin terveys vaarantuu vakavasti.”14 Nykyinen toimintaperiaate sisältää kaksi muuta poikkeusta – insestin ja jos pätevien lääketieteen asiantuntijoiden mielestä vauva ei jää syntymänsä jälkeen henkiin. Nämäkään tapaukset eivät automaattisesti oikeuta abortin tekemiseen. ”Sitä tulee harkita vasta kun asianosaiset ovat neuvotelleet piispojensa kanssa ja saaneet vahvistuksen Jumalalta rukoilemalla.”15
Adoptio
Miksi tuhota elämä, joka voi tuoda suurta iloa muille? On parempia tapoja suhtautua ei-toivottuun raskauteen. Kun synnillisen käytöksen seurauksena luodaan elämä, paras tapa aloittaa henkilökohtainen parannuksenteko on säilyttää tuon lapsen henki. Murhetta vain pahentaa se, että lisätään toinen vakava synti jo tehtyyn vakavaan syntiin. Adoptio on suurenmoinen abortin vaihtoehto. Sekä lapsi että adoptiovanhemmat voivat olla suuresti siunattuja, kun vauva adoptoidaan kotiin, jossa häntä hoivataan rakastaen ja jossa on saatavilla evankeliumin siunaukset.
Parannuksenteko on mahdollista
Onko henkilölle, joka on ollut osallisena abortissa, olemassa mitään toivoa? Onko mitään toivoa niille, jotka ovat tehneet sellaista syntiä ja kärsivät nyt syvää surua? Vastaus on kyllä! ”Sen mukaan kuin asiasta on saatu ilmoitusta, henkilö voi tehdä parannuksen abortin synnistä ja saada sen anteeksi.”16 Me tiedämme, että Herra auttaa kaikkia, jotka ovat todella katuvia.17
Elämä on kallisarvoista! Kukaan, joka pitää sylissään viatonta lasta, katsoo noihin kauniisiin silmiin, tunnustelee pieniä sormia ja suukottaa vauvan poskea, ei voi olla tuntematta syvenevää kunnioitusta elämää ja Luojaamme kohtaan. Elämästä syntyy elämä. Se ei ole vahinko. Se on lahja Jumalalta. Hän ei ole lähettänyt viatonta elämää tuhottavaksi. Hän on sen antanut ja luonnollisesti vain Hän voi sen ottaa.18 Todistan, että elämä on iankaikkista niin kuin Hän on iankaikkinen.