Usko pysäytti tulvan
Helsingissä oli kevätpäivä. Aurinko paistoi kirkkaasti, ja lumi suli nopeasti. Olin tehnyt tuntikaudet töitä poikieni, 8-vuotiaan Juhan ja 6-vuotiaan Hannun, kanssa estääkseni lumesta sulavaa vettä tulvimasta kellariimme. Lähellä oleva viemäri, jonne kerääntyvän veden olisi pitänyt virrata, oli yhä umpijäässä.
Kun mieheni lähti sinä aamuna töihin, hän käski meidän huolehtia siitä, ettei kellariin tulisi vettä. Teimme lujasti töitä iltapäivään saakka, kunnes oli aika lähteä Alkeisyhdistykseen. (Siihen aikaan Alkeisyhdistys pidettiin viikolla.) Sanoin kuitenkin pojilleni, että heidän pitäisi jäädä pois Alkeisyhdistyksestä, koska heidän piti olla apuna estämässä vettä pääsemästä kellariin. Sitä paitsi mieheni ei ollut kirkon jäsen eikä ymmärtäisi, kuinka tärkeä Alkeisyhdistys oli pojillemme.
Juha ja Hannu vakuuttivat minulle yhteen ääneen, että jos lähtisimme Alkeisyhdistykseen, taivaallinen Isä huolehtisi siitä, ettei vesi pääsisi kellariin. Katsoin vuoron perään kerääntyvää vettä ja poikieni uskoa uhkuvia kasvoja. Mielessäni kävi: ”Et voi lähteä, koska mikään voima ei voi estää vettä tulvimasta kellariin.” Vetosin taivaalliseen Isään rukous sydämessäni. Sitten tein vaikean päätöksen.
”Me lähdemme nyt Alkeisyhdistykseen!” julistin heittäessäni ämpärit maahan. Tapahtui mitä tahansa, en aikonut turmella lasteni uskoa.
Pojat nauttivat kovasti Alkeisyhdistyksestä. Mutta kun ajoimme jälkeenpäin kotiin, niin mitä lähemmäs taloamme tulimme, sitä suuremmiksi pelkoni kasvoivat. Päästessämme pihaan pojat juoksivat nopeasti kellarin ovelle. Katsoes-saan alas he huusivat: ”Äiti, mitäs me sinulle sanoimme?” Kiiruhdin heidän luokseen. En koskaan unohda näkyä, joka tervehti silmiäni. Alue oli täysin kuiva, aivan kuin se olisi luututtu. Vedestä ei näkynyt missään merkkiäkään. Vielä nytkin, 40 vuotta myöhemmin, minun on vaikea uskoa, mitä näin.
Loiste poikieni silmissä kuvasti iloa ja luottamusta taivaalliseen Isään. Ilo – ja kiitollisuus – täytti minunkin sydämeni!
Mikään mahti maailmassa ei voita lapsenkaltaista uskoa. Pyhissä kirjoituksissa sanotaan, että jos me uskomme emmekä epäile, me voimme siirtää vuoria (ks. Matt. 17:20). Sinä päivänä lasteni uskon voima pysäytti tulvan.