Temppelien historiaa
Niin muinaisina kuin nykyisinäkin aikoina Herran liittokansa on pitänyt temppelien rakentamista työnä, jota vaaditaan erityisesti heiltä.
Erotettu paikka
Temppeli tarkoittaa ja on aina tarkoittanut paikkaa, joka on erityisesti erotettu pyhänä pidettyä palvelusta varten. Suppeammassa merkityksessä temppeli on rakennus, joka on pystytetty ja omistettu yksinomaan pyhiä menoja ja seremonioita varten.
Latinan templum vastaa heprean ilmaisua beth Elohim ja tarkoittaa Jumalan asumusta. Se siis tarkoittaa kirjaimellisesti Herran huonetta.
Sellaisia rakennuksia ovat monina eri aikakausina pystyttäneet sekä epäjumalien palvojat että todellisen ja elävän Jumalan seuraajat. Vaikka kyseisten temppelien ulompia osia on käytetty yleisiin kokouksiin ja julkisiin seremonioihin, niissä on aina ollut sisempiä tiloja, jonne vain pyhitetyt papit ovat saaneet mennä ja joissa jumaluuden läsnäolon on väitetty ilmenevän. Temppeleitä ei ole milloinkaan pidetty tavallisina julkisina kokoontumispaikkoina vaan pyhinä rakennuksina, jotka on pyhitetty jonkin tietyn jumalanpalvelusjärjestelmän juhlallisimmille seremonioille.
Muinaisen Israelin telttamaja
Ennen vanhaan Israelin kansa erosi muiden kansojen joukosta siinä, että se rakensi elävän Jumalan nimelle omistettuja pyhäkköjä. Tämä palvelu oli heille nimenomainen vaatimus Jehovalta, jota he tunnustivat palvelevansa. Israelin kansan historia on peräisin Toisen Mooseksen kirjan ajalta. Heti kun he olivat päässeet egyptiläisen epäjumalanpalvonnan vaikutuspiiristä, heitä vaadittiin valmistamaan pyhäkkö, jossa Jehova ilmaisisi läsnäolonsa ja julistaisi tahtonsa heidän tunnustamanaan Herrana ja Kuninkaana.
Jehovan pyhäkkönä telttamaja oli Israelille pyhä. Se oli rakennettu ilmoitetun suunnitelman ja yksityiskohtien mukaan (ks. 2. Moos. 26–27). Se oli pienikokoinen ja siirrettävä rakennelma, ja vaikka se oli pelkkä teltta, se oli tehty parhaista, arvokkaimmista ja kalleimmista materiaaleista, mitä kansalla oli. Tämä ensiluokkaisuuden ehto oli kansan uhri Herralle. Se oli joka suhteessa parasta, mitä kansa saattoi antaa, ja Jehova pyhitti tarjotun lahjan jumalallisella hyväksymisellään.
Kun Israel oli asettunut luvattuun maahan, kun liittokansalla sen vaellettua neljäkymmentä vuotta autiomaassa oli lopulta oma Kanaaninsa, pyhäkköteltta sai leposijan Silossa, ja sinne heimot tulivat kuulemaan Jumalan tahdon ja sanan (ks. Joos. 18:1; 19:51; 21:2; Tuom. 18:31; 1. Sam. 1:3, 24; 4:3–4). Myöhemmin se siirrettiin Gibeoniin (ks. 1. Aikak. 21:29; 2. Aikak. 1:3) ja vielä myöhemmin Daavidin kaupunkiin eli Siioniin (ks. 2. Sam. 6:12; 2. Aikak. 5:2).
Salomon temppeli
Daavid, Israelin toinen kuningas, toivoi ja suunnitteli rakentavansa huoneen Herralle ja selitti olevan sopimatonta, että hän, kuningas, asui setripuisessa palatsissa samalla kun Jumalan pyhäkkönä oli pelkkä teltta (ks. 2. Sam. 7:2). Mutta Herra puhui profeetta Natanin suulla torjuen tarjotun uhrin, koska Daavid, Israelin kuningas – vaikkakin monessa suhteessa Jumalan mieleinen mies – oli tehnyt syntiä, eikä hänen syntiään ollut annettu anteeksi (ks. 2. Sam. 7:1–13; 1. Aikak. 28:2–3). Siitä huolimatta Daavidin sallittiin koota rakennusaineita Herran huonetta varten, jota ei pystyttäisi hän vaan hänen poikansa Salomo.
Pian valtaistuimelle nousunsa jälkeen Salomo ryhtyi työhön. Hän laski perustuksen hallituskautensa neljäntenä vuonna, ja rakennus valmistui seitsemän ja puolen vuoden kuluttua. Salomon temppelin pystyttäminen oli uraauurtava tapahtuma paitsi Israelin myös koko maailman historiassa.
Yleisesti hyväksytyn ajanlaskun mukaan temppeli valmistui noin vuonna 1005 eKr. Arkkitehtuurinsa ja rakennustapansa sekä suunnittelunsa ja kalleutensa vuoksi se tunnetaan yhtenä historian merkittävimmistä rakennuksista. Vihkimisjuhlallisuudet kestivät seitsemän päivää – pyhän riemuitsemisen viikko Israelissa. Herran armollisen hyväksymisen merkkinä oli pilvi, joka täytti pyhät huoneet pappien poistuessa, ”sillä Herran kirkkaus täytti temppelin” (2. Aikak. 5:14; ks. myös 2. Moos. 40:35; 2. Aikak. 7:1–2).
Salomon temppelin häpäiseminen
Tämän upean rakennuksen mahtava loistokausi kesti lyhyen aikaa. Sen rappio alkoi 34 vuotta sen vihkimisestä ja vain viisi vuotta Salomon kuoleman jälkeen, ja tämä alennustila kehittyi pian yleiseksi ryöstelyksi ja lopulta todelliseksi häpäisemiseksi. Epäjumalia palvelevien naisten juonet olivat johdattaneet harhaan Salomon, ja hänen väärät tekonsa olivat edistäneet jumalattomuutta Israelissa. Temppeli menetti pian pyhyytensä, ja Jehova epäsi suojelevan läsnäolonsa paikalta, joka ei enää ollut pyhä.
Egyptiläisten, joiden orjuudesta kansa oli vapautettu, sallittiin jälleen sortaa Israelia. Egyptin kuningas Sisak valtasi Jerusalemin ja ”ryösti aarteet – – Herran temppelistä” (1. Kun. 14:25–26). Häpäiseminen jatkui vuosisatoja. 216 vuotta egyptiläisten ryöstöretken jälkeen Juudan kuningas Ahas siirsi pois temppelistä alttarin ja altaan ja jätti pelkän rakennuksen paikalle, jossa oli kerran sijainnut temppeli (ks. 2. Kun. 16:7–9, 17–18; ks. myös 2. Aikak. 28:24–25). Myöhemmin Babylonin kuningas Nebukadnessar vei loputkin aarteet temppelistä ja poltti rakennuksen (ks. 2. Aikak. 36:18–19; ks. myös 2. Kun. 24:13; 25:9).
Serubbabelin temppeli
Noin 600 vuotta ennen Herramme tuloa maan päälle Israel oli siis vailla temppeliä. Kansa oli ryhtynyt palvelemaan epäjumalia ja tullut perin jumalattomaksi, ja Herra oli hylännyt heidät ja heidän pyhäkkönsä. Israelin valtakunta, joka käsitti 12 heimosta suunnilleen 10, oli joutunut Assyrian valtaan noin vuonna 721 eKr, ja vuosisata myöhemmin Juudan valtakunta joutui babylonialaisten alistamaksi. Juudan kansa – joka sen jälkeen tunnettiin juutalaisina – oli pakkosiirtolaisuudessa 70 vuotta, aivan kuten oli ennustettu (ks. Jer. 25:11–12; 29:10).
Sitten Kyyroksen (ks. Esra 1, 2) ja Dareioksen (ks. Esra 6) suopean hallinnon aikana juutalaisten sallittiin palata Jerusalemiin ja pystyttää jälleen kerran uskontonsa mukainen temppeli. Historia tuntee tämän kunnostetun temppelin Serubbabelin temppelinä työtä johtaneen miehen mukaan. Vaikka tämä temppeli jäi sisustuksensa ja kalustuksensa ylellisyydessä paljon jälkeen upeasta Salomon temppelistä, se oli kuitenkin paras, minkä kansa saattoi rakentaa, ja Herra hyväksyi sen liiton lastensa rakkautta ja uskollisuutta kuvastavana uhrina.
Herodeksen temppeli
Noin 16 vuotta ennen Kristuksen syntymää Juudean kuningas Herodes I aloitti tuolloin jo rappeutuneen ja kauttaaltaan raunioituneen Serubbabelin temppelin uudelleenrakentamisen. Viiden vuosisadan ajan tuo rakennus oli seissyt paikallaan, ja ajan hammas oli epäilemättä kuluttanut sitä kovasti.
Monet Vapahtajan maanpäällisen elämän tapahtumat liittyvät Herodeksen temppeliin. Pyhistä kirjoituksista käy ilmi, että vaikka Kristus vastusti sitä turmeltunutta ja kaupallista käyttöä, johon temppeli oli luovutettu, Hän ymmärsi ja tunnusti temppelialueen pyhyyden. Millä nimellä se sitten tunnettiinkin, Hänelle se oli Herran huone.
Vielä lihassa ollessaan Herramme oli ennustanut temppelin täydellisen hävittämisen (ks. Matt. 24:1–2; Mark. 13:1–2; Luuk. 21:6). Vuonna 70 jKr. temppeli poltettiin maan tasalle Tituksen johtamien roomalaisten vallatessa Jerusalemin.
Temppelit muinaisessa Amerikassa
Herodeksen temppeli oli viimeinen temppeli, joka pystytettiin muinaisina aikoina itäisellä pallonpuoliskolla. Tuon hienon rakennuksen hävityksestä aina 1800-luvulla tapahtuneeseen Jeesuksen Kristuksen kirkon uudelleenperustamiseen asti temppelien rakentaminen mainitaan ainoastaan Mormonin kirjassa. Siinä vahvistetaan, että temppeleitä pystytettiin nykyisin Amerikkana tunnetulle mantereelle, mutta meillä on vain vähän tietoa näiden läntisten temppelien rakentamisesta ja vielä vähemmän tietoa niissä suoritetuista toimituksista. Kansa rakensi erään temppelin noin vuonna 570 eKr, ja saamme tietää, että se rakennettiin Salomon temppelin tapaan, joskin se jäi loistossa ja ylellisyydessä paljon jälkeen tuosta upeasta rakennuksesta (ks. 2. Nefi 5:16).
Kun ylösnoussut Herra ilmestyi nefiläisille läntisellä mantereella, Hän tapasi heidät kokoontuneina temppelin luo (ks. 3. Nefi 11:1–10).
Mormonin kirjassa ei kuitenkaan mainita temppeleitä enää edes Jerusalemin temppelin hävityksen aikoihin, ja sitä paitsi nefiläinen kansakunta tuhoutui noin neljä vuosisataa jälkeen Kristuksen. On siis ilmeistä, että kummallakin pallonpuoliskolla temppelit hävisivät luopumuksen alkuvaiheessa ja että koko temppelikäsityskin omassa erityismerkityksessään katosi ihmiskunnan keskuudesta.
Luopumus ja palautus
Moniin vuosisatoihin Herralle ei tarjottu pyhäkköä. Näyttääkin siltä, ettei sellaisen tarpeellisuutta oivallettu. Monia rakennuksia tosin pystytettiin, useimmat niistä kalliita ja komeita. Näistä muutamat omistettiin Pietarille ja Paavalille, Jaakobille ja Johannekselle, muutamat taas Magdalan Marialle ja neitsyt Marialle, mutta yhtäkään ei pystytetty Jeesuksen Kristuksen valtuudella eikä nimessä Hänen kunniakseen. Kappelien ja pyhäkköjen, kirkkojen ja katedraalien paljouden keskellä Ihmisen Pojalla ei ollut paikkaa, jota Hän olisi voinut sanoa omakseen.
Vasta kun evankeliumi muinaisine voimineen ja oikeuksineen palautettiin 1800-luvulla, pyhä pappeus vaikutti jälleen ihmisten keskuudessa. Ja muistettakoon, että valtuus puhua ja toimia Jumalan nimessä on temppelin kannalta välttämätön ja että temppeli on merkityksetön ilman pyhän pappeuden pyhää valtuutta. Joseph Smithin kautta muinainen evankeliumi palautettiin maan päälle ja entisaikojen laki saatettiin jälleen voimaan. Aikanaan profeetan palvelutehtävän välityksellä ja jumalallisen voiman ilmenemisen myötä järjestettiin ja perustettiin Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko.
Myöhempien aikojen temppelit
Aivan historiansa alkuaikoina tämä kirkko ryhtyi toimiin temppelin pystyttämiseksi (ks. OL 36:8; 42:36; 133:2). Kesäkuun ensimmäisenä päivänä 1833 Herra antoi profeetta Joseph Smithille ilmoituksessa ohjeen rakentaa heti pyhä huone, jossa Hän lupasi antaa valituille palvelijoilleen voiman ja valtuuden (ks. OL 95). Kansa vastasi kehotukseen alttiisti ja antaumuksella. Äärimmäisestä köyhyydestä ja hellittämättömästä vainosta huolimatta työ vietiin päätökseen, ja nykyajan ensimmäinen temppeli vihittiin maaliskuussa 1836 Ohion Kirtlandissa (ks. OL 109). Vihkimismenoja juhlistivat jumalalliset ilmestykset, jotka olivat verrattavissa siihen, kun muinaisten aikojen ensimmäinen temppeli luovutettiin käyttöön, ja myöhemmin temppelin pyhissä tiloissa ilmestyi taivaallisia olentoja tuomaan ihmisille ilmoituksia Jumalan tahdosta. Tuossa paikassa saatiin jälleen nähdä Herra Jeesus ja kuulla Häntä (ks. OL 110:1–10).
Vajaan kahden vuoden kuluttua Kirtlandin temppelin vihkimisestä sen rakentajat joutuivat jättämään sen. Heidän oli paettava vainoa, ja pyhästä temppelistä tuli heidän lähdettyään aivan tavallinen rakennus.
Myöhempien aikojen pyhien muutto suuntautui ensin Missouriin ja myöhemmin Illinoisin Nauvooseen. Tuskin he olivat asettuneet uusille asuinsijoilleen, kun kuultiin ilmoituksen ääni, joka kehotti kansaa jälleen rakentamaan Jumalan nimelle pyhitetyn huoneen.
Vaikka oli ilmeistä, että kansan olisi paettava jälleen, ja vaikka he tiesivät, että temppeli olisi jätettävä pian valmistumisensa jälkeen, he ahkeroivat kaikin voimin saadakseen rakennuksen valmiiksi ja kalustaakseen sen asianmukaisesti. Se vihittiin 30. huhtikuuta 1846, mutta väen poismuutto oli alkanut jo ennen rakennuksen valmistumista.
Ne, jotka olivat pystyttäneet temppelin köyhyydessä ja uhrauksin, joutuivat jättämään sen. Marraskuussa 1848 se joutui tuhopolton kohteeksi, ja toukokuussa 1850 hirmumyrsky tuhosi mustuneiden seinien jäännökset.
Heinäkuun 24. päivänä 1847 mormonipioneerit perustivat siirtokunnan paikalle, jossa nyt on Salt Lake City. Muutamaa päivää myöhemmin Brigham Young, profeetta ja johtaja, osoitti kohtaa salviapensaiden peittämässä autiomaassa ja löi auringon polttamaa maata sauvallaan julistaen: ”Tähän tulee Jumalamme temppeli.” Tuo paikka on nyt kaunis temppelikortteli, jonka ympärille kaupunki on kasvanut. Suolajärven temppeliä rakennettiin 40 vuotta, sen lakikivi asetettiin paikalleen 6. huhtikuuta 1892, ja valmis temppeli vihittiin vuotta myöhemmin.
Jumalallinen tehtävä
Niin muinaisina kuin nykyisinäkin aikoina Herran liittokansa on pitänyt temppelien rakentamista työnä, jota vaaditaan erityisesti heiltä. On selvää, että temppeli on enemmän kuin kappeli tai kirkko, enemmän kuin synagoga tai katedraali. Se on rakennus, joka on pystytetty Herran huoneeksi, pyhitetty Herran ja pyhän pappeuden läheisimmälle yhteydenpidolle ja omistettu korkeimmille ja pyhimmille toimituksille. Ja jotta uhrilahja todellakin olisi pyhä temppeli, jonka Jumala hyväksyy ja jonka Hän tunnustaa omaksi huoneekseen, se täytyy rakentaa Hänen käskystään ja sekä lahjan että sen antajan täytyy olla kelvollisia.
Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko julistaa, että sillä on pyhä pappeus, joka on jälleen palautettu maan päälle, ja että sille on annettu jumalallinen tehtävä pystyttää ja ylläpitää temppeleitä, jotka on omistettu todellisen ja elävän Jumalan nimelle ja palvelemiselle, sekä suorittaa noissa pyhissä rakennuksissa pappeuden toimituksia, jotka ovat sitovia sekä maan päällä että haudan tuolla puolen.
Kirtlandin temppeli sisältä valokuvattuna 1900-luvun alkupuolella.
Mooses voiteli Aaronin palvelemaan pappina telttamajassa.
Telttamaja palveli kannettavana temppelinä Israelin vaeltaessa autiomaassa.
Salomon temppeli, joka valmistui vuonna 1005 eKr, on yksi historian merkittävimmistä rakennuksista.
Salomon temppelin vihkimisjuhlallisuudet kestivät seitsemän päivää – pyhän riemuitsemisen viikko Israelissa.
Babylonian pakkosiirtolaisuuden aikana juutalaisten sallittiin palata Jerusalemiin ja rakentaa temppeli uudelleen.
Monet tapahtumat Vapahtajan maanpäällisen elämän aikana osoittavat, että Hän tunnusti temppelin pyhyyden.
Ilmestyessään Amerikan mantereella ylösnoussut Vapahtaja tuli temppeliin.
Luopumuksen vuosien jälkeen temppelipalvelun edellyttämä valtuus palautettiin Joseph Smithin kautta.
Ensimmäinen myöhempien aikojen temppeli vihittiin Ohion Kirtlandissa maaliskuussa 1836.
Pian Suolajärven laaksoon saapumisensa jälkeen Brigham Young julisti: ”Tähän tulee temppeli.”
Vuodesta 1893 tähän päivään eri puolilla maailmaa on rakennettu ja vihitty yli 130 temppeliä.
Tampicon temppeli Meksikossa. Vihitty 20. toukokuuta 2000.
Apian temppeli Samoassa. Vihitty 5. elokuuta 1983. Vihitty uudelleen 4. syyskuuta 2005.
Madridin temppeli Espanjassa. Vihitty 19. maaliskuuta 1999.