Miksi nämä temppelit?
Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon temppelit ovat pyhiä rakennuksia, joissa annetaan vastaukset iankaikkisiin kysymyksiin.
Temppelit ovat paikkoja, joissa saamme elämää koskeviin kysymyksiimme iankaikkisuuden vastaukset
Onko koskaan ollut miestä tai naista, joka ei hiljaisen itsetutkiskelun hetkenä olisi pohtinut elämän vakavia arvoituksia?
Eikö hän olekin kysynyt: ”Mistä minä olen tullut? Miksi olen täällä? Minne olen menossa? Mikä on suhteeni Luojaani? Riistääkö kuolema minulta elämän arvokkaat ihmissuhteet? Entä perheeni? Tuleeko tämän jälkeen toinen olevaisuus, ja jos tulee, niin tunnemmeko siellä toinen toisemme?”
Maailman viisaus ei tuo vastauksia näihin kysymyksiin. Vastaukset löytyvät vain Jumalan ilmoitetusta sanasta. Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon temppelit ovat pyhiä rakennuksia, joissa annetaan vastaukset näihin ja muihin iankaikkisiin kysymyksiin. Niistä jokainen on vihitty Herran huoneeksi, pyhyyden ja rauhan tyyssijaksi, joka on erotettu maailmasta. Niissä opetetaan totuuksia ja suoritetaan toimituksia, jotka antavat tietoa iankaikkisista asioista ja motivoivat osallistujia elämään niin, että ymmärrämme jumalallisen perintöosamme Jumalan lapsina ja olemme tietoisia mahdollisuuksistamme iankaikkisina olentoina.
Temppelit poikkeavat tarkoitukseltaan ja toiminnaltaan kaikista muista kirkollisista rakennuksista
Nämä rakennukset, jotka ovat erilaisia kuin tuhannet muut eri puolilla maailmaa sijaitsevat tavanomaiset jumalanpalvelushuoneet, poikkeavat tarkoitukseltaan ja toiminnaltaan kaikista muista kirkollisista rakennuksista. Syynä ei ole niiden koko tai arkkitehtoninen kauneus. Syynä on työ, jota tehdään niiden seinien sisäpuolella.
Tiettyjen rakennusten määrääminen erityisiä toimituksia varten, mikä erottaa ne tavallisista jumalanpalveluspaikoista, ei ole uutta. Näin meneteltiin muinaisessa Israelissa, missä kansa säännöllisesti palveli Jumalaa synagogissa. Heidän pyhempi paikkansa oli aluksi telttamaja autiomaassa kaikkeinpyhimpineen ja sitten toinen toistaan seuranneet temppelit, joissa suoritettiin erityisiä toimituksia ja joissa näihin toimituksiin saivat osallistua vain ne, jotka täyttivät vaaditut edellytykset.
Niin on tänäkin päivänä. Ennen temppelin vihkimistä Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko esittää suurelle yleisölle kutsun kiertää rakennuksessa ja tutustua sen tiloihin. Mutta kun se vihitään, siitä tulee Herran huone, luonteeltaan niin pyhä paikka, että vain hyvämaineisten kirkon jäsenten sallitaan päästä sinne. Kyse ei ole salaperäisyydestä. Kyse on pyhyydestä.
Temppelityö koskee meitä jokaista Jumalan iankaikkisen perheen jäsentä
Näissä rakennuksissa tehtävä työ tuo esille Jumalan iankaikkiset aivoitukset, jotka koskevat ihmistä, joka on Jumalan lapsi ja luomus. Suurimmaksi osaksi temppelityö koskee perhettä, sillä jokainen meistä on Jumalan iankaikkisen perheen jäsen ja me kaikki olemme jäseniä maallisissa perheissä. Työ koskee avioliiton ja perhesuhteiden pyhyyttä ja iankaikkista luonnetta.
Tämä työ vahvistaa, että jokainen maailmaan syntynyt mies ja nainen on Jumalan lapsi, joka on saanut jotakin Hänen jumalallisesta luonnostaan. Näiden perimmäisten ja perustavaa laatua olevien opetusten kertaamisella on hyödyllinen vaikutus niihin, jotka opetusta saavat, sillä kun oppia julistetaan sekä kauniin että vaikuttavin sanoin, osallistuja herää oivaltamaan, että koska jokainen mies ja nainen on taivaallisen Isän lapsi, niin jokainen on Jumalan perheen jäsen, ja siksi kaikki ovat hänen veljiään ja sisariaan.
Kun lainopettaja kysyi: ”Mikä käsky on kaikkein tärkein?”, Vapahtaja vastasi: ”Tärkein on tämä: – – ’Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi.’
Toinen on tämä: ’Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’” (Mark. 12:28–31.)
Nykyajan temppeleissä esitetyt opetukset tähdentävät voimakkaasti tätä mitä perustavinta laatua olevaa käsitystä meidän velvollisuudestamme Luojaamme ja lähimmäisiämme kohtaan. Pyhät toimitukset tarkentavat tätä ylentävää filosofiaa, joka koskee Jumalan perhettä. Ne opettavat, että meissä jokaisessa oleva henki on iankaikkinen, kun sen sijaan ruumis on kuolevainen. Ne auttavat paitsi käsittämään näitä suuria totuuksia myös kannustavat osanottajaa rakastamaan Jumalaa ja rohkaisevat häntä osoittamaan suurempaa lähimmäisenrakkautta muita Isämme lapsia kohtaan.
Sen lähtökohdan hyväksyminen, että jokainen ihminen on Jumalan lapsi, auttaa meitä näkemään, että kuolevaisella elämällä on jumalallinen tarkoitus. Tästäkin asiasta opetetaan ilmoitettua totuutta Herran huoneessa. Maanpäällinen elämä on osa iankaikkista matkaa. Me elimme henkilapsina ennen tuloamme tänne. Pyhät kirjoitukset todistavat tästä, kuten Herran sana Jeremialle vahvistaa: ”Jo ennen kuin sinut äidinkohdussa muovasin, minä valitsin sinut. Jo ennen kuin sinä synnyit maailmaan, minä pyhitin sinut omakseni ja määräsin sinut kansojen profeetaksi.” (Jer. 1:5.)
Kallisarvoiset perhesuhteet voivat jatkua tulevassa maailmassa
Me tulemme tähän maailmaan kuolevaisten vanhempien lapsina ja jäseninä perheeseen. Vanhemmat ovat Jumalan tovereita toteuttaessaan Hänen iankaikkisia aivoituksiaan, jotka koskevat Hänen lapsiaan. Siksi perhe on Jumalan perustama instituutio, tärkein sekä kuolevaisuudessa että iankaikkisuudessa.
Suuri osa työstä, jota tehdään temppeleissä, koskee perhettä. Perheen merkityksen ymmärtäminen edellyttää sen tosiasian tunnustamista, että samalla tavoin kuin me olimme olemassa Jumalan lapsina ennen syntymistämme tähän maailmaan, me tulemme elämään myös kuoleman jälkeen. Kuolevaisuuden kallisarvoiset ja tyydytystä tuottavat ihmissuhteet, joista kauneimmat ja merkityksellisimmät ovat perhesuhteita, voivat jatkua tulevassa maailmassa.
Kun mies ja nainen solmivat avioliiton Herran huoneessa, heidät liitetään yhteen paitsi heidän kuolevaisen elämänsä ajaksi myös koko iankaikkisuudeksi. Heidät liitetään yhteen paitsi maan lain valtuudella siihen asti kunnes kuolema heidät erottaa, myös Jumalan iankaikkisella pappeudella, joka sitoo taivaassa sen, mikä on sidottu maan päällä. Jumalallinen ilmoitus vakuuttaa tällä tavoin yhteen liitetylle avioparille, että heidän keskinäinen suhteensa ja heidän suhteensa lapsiinsa ei pääty kuolemaan vaan jatkuu iankaikkisuudessa, jos he ovat eläneet tämän siunauksen arvoisina.
Onko koskaan ollut miestä, joka on todella rakastanut naista, tai naista, joka on todella rakastanut miestä ja joka ei olisi rukoillut, että heidän aviosuhteensa jatkuisi haudan tuollakin puolen? Ovatko vanhemmat koskaan haudanneet lastaan kaipaamatta varmuutta siitä, että heidän rakkaansa olisi tulevassa maailmassa jälleen heidän? Voiko kukaan iankaikkiseen elämään uskova epäillä, suoko taivaan Jumala pojilleen ja tyttärilleen tuon elämän kallisarvoisimman ominaisuuden, rakkauden, joka tulee mielekkäimmin ilmi perhesuhteissa? Ei, terve järki vaatii perhesuhteen jatkumista kuoleman jälkeen. Ihmissydän kaipaa sitä, ja taivaan Jumala on ilmoittanut tavan, jolla se voidaan taata. Siihen suovat mahdollisuuden pyhät toimitukset Herran huoneessa.
Temppelin siunaukset ovat kaikkien ulottuvilla
Mutta kaikki tämä näyttäisi todella epäoikeudenmukaiselta, jos näiden toimitusten tuomat siunaukset olisivat vain niiden ulottuvilla, jotka nyt ovat Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäseniä. Totuus on se, että mahdollisuus tulla temppeliin ja päästä osalliseksi sen tarjoamista siunauksista on kaikilla, jotka ottavat vastaan evankeliumin ja tulevat kastetuiksi kirkkoon. Tästä syystä kirkko toteuttaa laajaa lähetystyöohjelmaa suuressa osassa maailmaa ja laajentaa edelleen tätä ohjelmaa niin suurelle alueelle kuin mahdollista, sillä kirkolla on jumalallisella ilmoituksella saatu velvollisuus opettaa evankeliumia jokaiselle kansakunnalle, suvulle, kielelle ja kansalle.
On kuitenkin lukemattomia miljoonia, jotka ovat eläneet maan päällä saamatta koskaan tilaisuutta kuulla evankeliumia. Kielletäänkö heiltä ne siunaukset, jotka ovat tarjolla Herran temppeleissä?
Kuolleita edustavien elävien sijaisten välityksellä samat toimitukset ovat niiden ulottuvilla, jotka ovat siirtyneet pois kuolevaisuudesta. Henkimaailmassa nämä henget ovat sitten vapaita ottamaan vastaan tai hylkäämään heidän puolestaan suoritetut maanpäälliset toimitukset, joihin kuuluvat kaste, avioliittoon vihkiminen ja perhesuhteiden sinetöiminen. Herran työhön ei kuulu mitään pakkoa, mutta siinä on oltava mahdollisuuksia.
Työ temppelissä on elävien tekemää rakkaudentyötä kuolleiden puolesta
Tämä sijaistyö muodostaa verrattoman rakkaudentyön, jota elävät tekevät kuolleiden puolesta. Se tekee tarpeelliseksi laajamittaisen sukututkimustyön niiden henkilöiden löytämiseksi ja tunnistamiseksi, jotka ovat eläneet aiemmin. Auttaakseen tässä tutkimustyössä kirkko koordinoi sukututkimusohjelmaa ja ylläpitää tutkimuskeskuksia, joiden vertaisia ei ole missään muualla maailmassa. Sukututkimusarkistot ovat avoinna suurelle yleisölle, ja monet kirkkoon kuulumattomat ovat käyttäneet niitä hyväkseen jäljittäessään esivanhempiaan. Sukututkijat kautta maailman ovat kiittäneet tätä ohjelmaa, ja monet maat ovat käyttäneet sitä omien arkistojensa tallettamiseen. Sen ensisijaisena tarkoituksena on kuitenkin tarjota kirkon jäsenille apuvälineet, joita he tarvitsevat löytääkseen kuolleita esivanhempiaan, jotta he voisivat tarjota näille ne siunaukset, joista he itse ovat päässeet osallisiksi. Itse asiassa he sanovat itselleen: ”Jos kerran rakastan vaimoani ja lapsiani niin suuresti, että haluan pitää heidät omanani koko iankaikkisuuden, niin eikö kuolleen isoisäni ja isoisäni isän ja muiden esivanhempieni pitäisi saada tilaisuus päästä osallisiksi samoista iankaikkisista siunauksista?”
Temppelit tarjoavat tilaisuuden oppia todella merkityksellisiä asioita elämästä
Ja niin nämä pyhät rakennukset ovat hiljaisesti ja hartaudella tehtävän laajamittaisen työn näyttämönä. Ne palauttavat mieleen osan Ilmestyskirjan Johanneksen näystä, johon sisältyvät seuraava kysymys ja vastaus: ”Keitä nämä valkeavaatteiset ovat? Mistä he ovat tulleet? – –
Nämä ovat päässeet suuresta ahdingosta. He ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä.
Sen tähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä ja palvelevat häntä hänen pyhäkössään päivin ja öin.” (Ilm. 7:13–15.)
Ne, jotka tulevat näihin pyhiin huoneisiin ja osallistuvat työhön niissä, pukeutuvat valkoisiin. He tulevat vain paikallisten kirkon virkailijoiden suosittamina, kun heidän kelvollisuutensa ensin on varmistettu. Heidän odotetaan saapuvan Jumalan temppeliin puhtaina ajatuksiltaan, puhtaina ruumiiltaan ja puhtaina vaatteiltaan. Heidän astuessaan temppelin sisäpuolelle heidän odotetaan jättävän maailman taakseen ja keskittyvän siihen, mikä on Jumalasta.
Jo tähän toimenpiteeseen, jos sitä sellaiseksi voidaan nimittää, sisältyy oma palkkansa. Kukapa ei näinä kiireisinä aikoina toivottaisi tervetulleeksi tilaisuutta sulkeutua pois maailmasta ja mennä Herran huoneeseen mietiskelemään siellä hiljaisuudessa iankaikkisia asioita, jotka ovat Jumalasta? Tämä pyhä ympäristö tarjoaa mahdollisuuden, jonka kaltaista ei ole missään muualla, oppia ja pohdiskella todella merkityksellisiä asioita elämässä – suhdettamme jumaluuteen ja iankaikkista matkaamme kuolemaa edeltäneestä tilasta tähän elämään ja edelleen tulevaan asemaamme, jossa tunnemme toinen toisemme ja olemme kanssakäymisissä keskenämme ja jossa olemme myös yhdessä rakkaidemme ja esivanhempiemme kanssa, jotka ovat lähteneet täältä ennen meitä ja joilta olemme perineet ruumiin, mielen ja hengen ominaisuuksia.
Temppeleissä meille annetaan lupaus Jumalan ikuisista siunauksista
Nämä temppelit ovat tosiaan erilaisia kuin muut rakennukset. Ne ovat opetushuoneita. Ne ovat paikkoja, joissa tehdään liittoja ja lupauksia. Niiden alttarien ääressä me polvistumme Jumalan, Luojamme, eteen ja meille annetaan lupaus Hänen ikuisista siunauksistaan. Näiden huoneiden pyhyydessä me olemme yhteydessä Häneen ja muistamme Hänen Poikaansa, Vapahtajaamme ja Lunastajaamme Herraa Jeesusta Kristusta, joka teki sijaistyön meidän kaikkien puolesta antaessaan itsensä sijaisuhrina meidän kaikkien edestä. Temppeleissä me asetamme syrjään itsekkyytemme ja palvelemme niitä, jotka eivät voi auttaa itseään. Siellä, Jumalan todellisen pappeuden voimalla, meidät liitetään yhteen pyhimmässä kaikista ihmissuhteista – miehenä ja vaimona, lapsina ja vanhempina sekä perheinä – sinetöimisellä, jota aika ei voi tuhota eikä kuolema murtaa.
Näitä pyhiä rakennuksia pystytettiin niinä synkkinäkin vuosina, jolloin myöhempien aikojen pyhiä hellittämättä häädettiin ja vainottiin. Niitä on rakennettu ja ylläpidetty köyhyyden ja vaurauden aikoina. Ne ovat tulosta sen alati kasvavan joukon elävästä uskosta, joka todistaa elävästä Jumalasta, ylösnousseesta Herrasta, profeetoista ja jumalallisesta ilmoituksesta sekä siitä iankaikkisten siunausten suomasta rauhasta ja varmuudesta, jonka voi saada vain Herran huoneessa.
Kasteallas Papeeten temppelissä Tahitissa.
Tukholman temppeli Ruotsissa. Vihitty 2. heinäkuuta 1985.
Mantin temppeli Utahissa Yhdysvalloissa. Vihitty 21. toukokuuta 1888. Vihitty uudelleen 14. kesäkuuta 1985.