Palo sisimmässäni
Päivä, jolloin Eduardo oppi lukemaan, on myös päivä, jolloin hän sai todistuksen Mormonin kirjasta ja sen voimasta.
”Isoisälläni oli tapana sanoa: ’Jos haluamme kehittyä, meidän pitää oppia lukemaan’”, sanoo Eduardo Contreras. ”Isoisäni oli oikeassa.”
Eduardon kohdalla lukemaan oppiminen vei kuitenkin kauan. Hän varttui leskiäidin viiden lapsen perheessä Córdoban kaupungissa Argentiinassa. Hän lopetti koulunkäynnin ollessaan kahdeksanvuotias ja meni töihin auttaakseen perheen elatuksessa.
”Olimme hyvin köyhiä”, hän muistelee. Saadakseen rahaa elämiseen Eduardo kiillotti kenkiä, teki tiiliä, nosti perunoita, myi sanomalehtiä ja teki muita tilapäistöitä, kunnes sai nuorukaisena kokopäivätyön kaupungin palveluksessa.
Kun vuodet vierivät, Eduardo solmi avioliiton ja perusti oman perheen. Siinä vaiheessa kun suurin osa hänen viidestä lapsestaan oli muuttamassa pois kotoa, hän ei osannut vieläkään lukea, ja alkoi vaikuttaa siltä, ettei hän koskaan oppisikaan. Tilanne muuttui eräänä päivänä, kun hän ajoi pois muutaman paikkakunnan pojan, jotka härnäsivät kahta myöhempien aikojen pyhiin kuuluvaa lähetyssaarnaajaa hänen kotinsa edessä. Hän kutsui lähetyssaarnaajat sisään, ja ennen pitkää hän ja hänen vaimonsa María osallistuivat keskusteluihin.
”Minun oli vaikeaa ymmärtää mitään, mitä he sanoivat, koska he puhuivat huonosti espanjaa”, Eduardo muistelee, ”mutta he näyttivät minulle lehtisen, jossa oli kuvia Vapahtajasta ja profeetta Joseph Smithistä pyhässä lehdossa. Ajattelin kuvia, joita he näyttivät meille, ja asiat, joita he opettivat meille, olivat erinomaisia.”
Pian noiden lähetyssaarnaajien tilalle tuli muita, myös yksi espanjaa äidinkielenään puhuva. Kirkon filmi Perhe on ikuinen kosketti Eduardoa ja Maríaa, joiden vastasyntynyt tytär oli kuollut joitakin vuosia aiemmin. Heidät ja heidän nuorin poikansa Osvaldo kastettiin pian.
Kun Eduardo kastettiin vuonna 1987, hän sai halun vahvistaa todistustaan lukemalla Mormonin kirjan. ”Kuinka opin lukemaan?” hän kysyi vaimoltaan. María kehotti häntä katsomaan kirjaimia, yhdistämään ne mielessään, kokeilemaan sanojen lausumista ja yrittämään sitten lukea ääneen. María vakuutti hänelle, että kun hän harjoittelisi, hän oppisi lopulta lukemaan.
Eduardo, joka oli tuolloin 45-vuotias, tiesi, miltä monet äänteet kuulostivat, mutta hän ei ollut yrittänyt lukea sen jälkeen kun oli jättänyt koulunkäynnin lähes neljä vuosikymmentä aiemmin.
Tunsin palon
Rukous sydämessään Eduardo istuutui eräänä kuumana kesäpäivänä varjoisaan paikkaan kotinsa takapihalla. ”Siellä”, hän sanoo, ”päätin yrittää.”
María kertoo, ettei hän olisi ikinä osannut kuvitella, mitä sitten tapahtui. Keittiössä työskennellessään hän kuunteli aina välillä, kun Eduardo yritti sanoa ääneen äänteitä ja sanoja. ”Äkkiä kuulin hänen puhuvan nopeasti”, hän sanoo. ”Kuuntelin ja tajusin, että hän luki – sujuvasti. Oli kulunut tuskin puolta tuntia, ja hän luki!”
Eduardo oli niin syventynyt yritykseensä, ettei tajunnut lukevansa. Mutta hän muistelee, että ”[lukiessani] tunsin palon sisimmässäni”. Säikähtäen ja yllättyneenä Eduardo huusi vaimolleen: ”Mami, mitä minulle tapahtuu?”
”Se on Herran Henki”, María vastasi. ”Sinä luet sujuvasti!”
Kokemusta muistellessaan María sanoo: ”Se oli jotakin, mitä emme voi koskaan kieltää.”
Eduardo lisää: ”Päivä, jolloin opin lukemaan, on myös päivä, jolloin sain todistuksen Mormonin kirjasta ja sen voimasta.”
Siitä lähtien Eduardo alkoi herätä neljältä aamulla lukemaan Mormonin kirjaa ennen töihin lähtöä. Sitten hän luki Opin ja liitot ja sitten Raamatun. Contrerasien kodissa, jossa ennen vuotta 1987 oli vain muutama kirja, on niitä nyt koko joukko.
Kun Eduardon ja Marían evankeliumin tuntemus lisääntyi, heidän todistuksensa vahvistui. Kun heidän poikansa Osvaldo kuoli liikenneonnettomuudessa saamiinsa vammoihin vuonna 2001, heidän todistuksensa sekä voimakkaat hengelliset kokemukset niin rukoillessa kuin Buenos Airesin temppelissä Argentiinassa, missä heidät ja Osvaldo oli sinetöity, auttoivat heitä käsittelemään menetystään.
”Jotkut vanhemmat olisivat kenties tulleet hulluiksi”, Eduardo sanoo, ”mutta me tunsimme rauhaa, joka sanoi: ’Pojallanne on kaikki hyvin.’ Totta kai me itkimme. Hän oli hyvä poika, ja me kaipaamme häntä. Mutta meidät on sinetöity temppelissä, ja me tiedämme, missä hän on.”
Lukutaidon valo
Erään seurakunnan jäsenen ohjauksen ansiosta Eduardo oppi myös kirjoittamaan. ”Aiemmin”, hän sanoo, ”en osannut kirjoittaa edes nimeäni.”
Lukutaidon valossa Eduardo oppi ymmärtämään isoisänsä sanojen olevan totta.
”Me olemme täällä maan päällä, jotta voimme edistyä vähän enemmän joka päivä”, hän sanoo. Hän lisää, että oppimalla lukemaan ja kirjoittamaan hän osoittaa lapsilleen ja lastenlapsilleen, ettei koskaan ole liian myöhäistä oppia, kehittyä ja tulla sellaisiksi kuin Jumala haluaa meidän tulevan. ”Koska osaan lukea, opin jotakin uutta joka päivä”, hän sanoo.
Nyt veli Contreras voi lukea mitä haluaa, kuten sanomalehtiä, joita hän kerran lukutaidottomana poikana myi. Pyhät kirjoitukset ovat edelleen hänen lempikirjojaan, etenkin Mormonin kirja. Hän on lukenut sen kannesta kanteen kahdeksan kertaa.
”Minulle Mormonin kirja oli ovi”, hän sanoo yhä kiitollisena siitä, kuinka lukutaito ja evankeliumi ovat muuttaneet hänen elämänsä. ”Mormonin kirja oli minulle kaikki kaikessa. Se on minulle kaikki. Tunnen Hengen joka kerta kun avaan sen lukeakseni sitä.”
Eduardo Contrerasilla, yllä kuvassa vaimonsa Marían kanssa, Mormonin kirja johti lukutaitoon. ”Tunnen Hengen joka kerta kun avaan sen lukeakseni sitä”, hän sanoo.
Valokuva Michael R. Morris