Mormonin kirja puhutteli minua

Gina Baird, Utah, USA

Kun nuorin lapsemme Amanda oli kaksivuotias, hänellä todettiin leukemia. Hänen tapauksensa oli vaikea, eikä hänen syöpänsä talttunut kemoterapian jälkeen. Sitten hänelle piti tehdä luuydinsiirto.

Kun mieheni ja kaksi poikaamme olivat kotona Utahissa, olin Amandan kanssa toisessa osavaltiossa syyskuusta tammikuun alkupuolelle asti. Emme voineet viettää joulua yhdessä, mutta seurantahoidon loputtua palasimme kotiin.

Ensimmäisellä käynnillämme sairaalassa kotiinpaluun jälkeen lääkärit löysivät tarkistuksessa jälleen Amandan verestä leukemiasoluja. Siirto oli epäonnistunut. Kuultuani uutisen tuntui kuin maa olisi kadonnut jalkojeni alta. Perheemme oli kokenut paljon huolta, työtä, erossa oloa ja vaikeita aikoja. Nyt menettäisimme sittenkin tyttäremme.

Sinä iltapäivänä palasin kotiin kahden poikamme luo. Odottaessamme miestäni kotiin töistä otimme esiin Mormonin kirjamme ja aloimme lukea. Olimme kohdassa 2. Nefi 9. Kun luimme, minua puhuttelivat seuraavat sanat:

”Minä puhun teille tämän, jotta te riemuitsisitte ja nostaisitte päänne ikuisesti niiden siunausten tähden, jotka Herra Jumala suo teidän lapsillenne.

Sillä minä tiedän, että te olette tutkineet paljon, monet teistä, tietääksenne tulevista asioista; sen vuoksi minä tiedän teidän tietävän, että meidän lihamme täytyy kuihtua ja kuolla; kuitenkin me saamme ruumiissamme nähdä Jumalan. – –

Sillä koska kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, suuren Luojan armollisen suunnitelman toteuttamiseksi on oltava ylösnousemuksen voima – –.

Oi kuinka suuri on meidän Jumalamme hyvyys, hänen joka valmistaa meille pakokeinon tämän kauhean hirviön otteesta, eli tuon hirviön, kuoleman – –.

Ja hän tulee maailmaan voidakseen pelastaa kaikki ihmiset, jos he kuulevat hänen ääntään; sillä katso, hän kärsii kaikkien ihmisten tuskat, niin, jokaisen elävän olennon tuskat, niin miesten, naisten kuin lastenkin, jotka kuuluvat Aadamin sukuun.

Ja hän kärsii tämän, jotta ylösnousemus tulisi kaikkien ihmisten osaksi, jotta kaikki seisoisivat hänen edessään suurena tuomiopäivänä.” (2. Nefi 9:3–4, 6, 10, 21–22.)

Noita sanoja lukiessani Pyhä Henki täytti huoneen. Tunsin, että taivaallinen Isäni tiesi uutiset, jotka olin sinä päivänä saanut. Tunsin, että sanat, jotka profeetta Jaakob oli kirjoittanut yli 2 000 vuotta aiemmin, oli kirjoitettu minulle sitä päivää varten ja tulivat suoraan Vapahtajalta. Hän tunsi tuskan ja surun, joita koin kuultuani, että tyttäremme kuolisi. Ja Hän oli siinä lohduttamassa perhettämme lupauksellaan, että Hän oli valmistanut keinon ja että jonakin päivänä ylösnousemuksen voiman ansiosta ”saamme ruumiissamme nähdä Jumalan”.

Amanda eli vielä melkein vuoden, mutta en ole koskaan unohtanut sitä päivää, jolloin Mormonin kirjan sanat puhuttelivat minua tarpeessani ja Herra antoi minulle toivoa, lohtua ja ymmärrystä suunnitelmastaan.