Tunsin hehkun sisimmässäni

Claudia Williams, Florida, USA

Kävin lapsena pyhäkoulua kirkossa, joka oli kotini naapurissa Michiganissa Yhdysvalloissa. Minulla oli ihana opettaja, joka täytti minut rakkaudella Jeesusta Kristusta kohtaan.

Joka viikko hän jakoi kortteja tapahtumista Vapahtajan palvelutyön ajalta kuolevaisuudessa sekä periaatteista, joita Hän opetti, ja ihmeistä, joita Hän teki. Joka viikko liimasin kortit leikekirjaan ja luin kertomukset uudelleen Raamatusta. Kun tulin vanhemmaksi, jatkoin evankeliumien tutkimista Uudesta testamentista.

Vuosia myöhemmin, kesällä 1968, Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon lähetyssaarnaajat kävivät erään sukulaiseni kotona. Hän torjui heidän kehotuksensa tutustua kirkkoon, mutta lähetti heidät minun luokseni.

Ensimmäisellä tapaamisellamme lähetyssaarnaajat opettivat minulle, että oli tapahtunut luopumus siitä kirkosta, jonka Jeesus Kristus oli perustanut (ks. 2. Tess. 2:3). Se, mitä he opettivat, osui yhteen henkilökohtaisen tutkimiseni kanssa, joten kun he kysyivät, voisivatko he tulla luokseni uudelleen, vastasin myöntävästi.

Heidän tullessaan seuraavan kerran minulla oli luettelo kysymyksiä. Kastoivatko myöhempien aikojen pyhät upottamalla? Uskoivatko he pappeuden valtuuteen? Uskoivatko he sairaiden parantamiseen? Heidän vastauksensa tukivat asioita, joita olin tutkinut Uudesta testamentista. Käynnin lopussa he jättivät minulle kirjan, jonka he sanoivat todistavan Jeesuksesta Kristuksesta.

Laskin kirjan television päälle ja menin nukkumaan. Mutta keskellä yötä heräsin vahvaan tunteeseen, jonka tunnistin myöhemmin Pyhäksi Hengeksi. Tunsin kehotuksen ryhtyä lukemaan, joten luin puolitoista tuntia ennen kuin menin takaisin vuoteeseen. Vähän myöhemmin heräsin samaan tunteeseen, joten luin vähän lisää.

Tämä kaava toistui kahden seuraavan yön ajan. Rakastin sitä, mitä luin, ja tajusin, että Mormonin kirja todisti Jeesuksesta Kristuksesta.

Päätin pyytää johdatusta Jumalalta. Ensimmäisen kerran sen jälkeen kun olin ollut pikkutyttö, polvistuin rukoilemaan. Pyysin taivaallista Isää auttamaan minua tietämään, mitä tehdä hehkulle, jota tunsin sisimmässäni. Kun lopetin rukoukseni, tunsin kehotuksen lukea uudelleen kertomuksen lamanilaisten kääntymyksestä kohdasta 3. Nefi 9. Luin, että heidät ”kastettiin tulella ja Pyhällä Hengellä, eivätkä he sitä tienneet” (jae 20).

Sanat ”eivätkä he sitä tienneet” puhuttelivat minua. Mieleeni tuli ajatus: ”Jeesuksen Kristuksen kirkko on todella maan päällä!” Olin innokas puhumaan lähetyssaarnaajille siitä, mitä olin lukenut ja mitä nyt tiesin. Mutta kun he vastasivat kysymyksiini esittämällä kastekehotuksen, sanoin heille, etten voinut mennä kasteelle. Mieheni ei ymmärtäisi.

Kun kuitenkin pohdin edelleen tuota jaetta, tajusin, että siinä oli minulle selkeä ohje tarjota uhrina ”särkynyt sydän ja murtunut mieli”. Rukoilin ja pyysin taivaallista Isääni auttamaan minua, minkä Hän tekikin. Kun aviomieheni oli osallistunut lähetystyökeskusteluihin, hän antoi suostumuksensa kastamiseeni.

Kuinka kiitollinen olenkaan rakastavalle taivaalliselle Isälle siitä kallisarvoisesta ja voimallisesta kokemuksesta, jonka sain nuorena äitinä lukiessani Mormonin kirjaa. Se johti minut Jeesuksen Kristuksen palautetun evankeliumin piiriin. Sen johdosta Pyhän Hengen vaikutus, jota tunsin noina öinä vuonna 1968, on nyt jatkuva lahja – jotakin, joka on ohjannut minua yli 40 jäsenyysvuoteni aikana kirkossa.