On tuleva aika

Vanhin L. Whitney Clayton

seitsemänkymmenen koorumien johtokunnasta

Ihailen kanssanne tämän työn ihmeellistä, hämmästyttävää ja vastustamatonta etenemistä.

Palvelin nuorena lähetyssaarnaajana Perussa ja työskentelin useita kuukausia Liman keskusta-alueilla. Niinpä kuljin monta kertaa Liman keskustassa sijaitsevan Plaza de Armasin poikki. Aukion reunalla on hallintopalatsi, jossa on Perun presidentin virka-asunto ja kanslia. Sillä aukiolla lähetystyötoverini ja minä kutsuimme ihmisiä kuulemaan palautettua evankeliumia. Mietin silloin usein, millaista olisi mennä sisälle palatsiin, mutta ajatus siitä, että joskus tekisin niin, tuntui hyvin kaukaiselta.

Viime vuonna vanhin D. Todd Christofferson kahdentoista apostolin koorumista, muutama muu ja minä tapasimme hallintopalatsissa Perun silloisen presidentin Alan Garcían. Meille näytettiin palatsin kauniita huoneita, ja presidentti García otti meidät sydämellisesti vastaan. Nuoren lähetyssaarnaajan mietteeni palatsista toteutuivat tavalla, josta en mitenkään olisi voinut uneksiakaan vuonna 1970.

Moni asia on muuttunut Perussa sen jälkeen kun olin lähetyssaarnaaja, etenkin kirkon osalta. Siellä oli silloin noin 11 000 kirkon jäsentä ja vain yksi vaarna. Nykyisin siellä on yli 500 000 jäsentä ja miltei sata vaarnaa. Kaupungeissa, joissa oli vain pieniä jäsenryhmiä, on nyt vireitä vaarnoja ja viehättäviä seurakuntakeskuksia. Samoin on käynyt monissa muissa maissa kautta maailman.

Tämä kirkon merkittävä kasvu ansaitsee selityksen. Aloitamme Vanhan testamentin profetialla.

Daniel oli heprealainen pakkosiirtolainen Babyloniassa. Hänelle annettiin tilaisuus tulkita kuningas Nebukadnessarin uni. Daniel pyysi Jumalaa ilmoittamaan hänelle unen ja sen selityksen, ja hänen rukoukseensa vastattiin. Hän sanoi Nebukadnessarille: ”Taivaassa on Jumala, joka paljastaa salaisuudet, ja nyt hän kertoo kuningas Nebukadnessarille, mitä tulevina aikoina on tapahtuva. – – Näyt, jotka vuoteellasi näit, ovat nämä.” Daniel sanoi, että kuningas oli nähnyt kauhistavan kuvapatsaan, jolla oli pää, rinta, käsivarret, sääret ja jalat. Vuoresta lähti käden koskematta vierimään kivi, joka vähitellen kasvoi kasvamistaan. Se kivi törmäsi patsaaseen murskaten sen kappaleiksi. ”Ja kivestä, joka oli osunut patsaaseen, tuli suuri vuori, ja se täytti koko maailman.”

Daniel selitti, että kuvapatsas esitti tulevia poliittisia valtakuntia ja että ”noiden [tulevaisuuden] kuninkaiden aikana on taivaan Jumala pystyttävä valtakunnan, joka ei ikinä tuhoudu – –. Se murskaa lopullisesti kaikki nuo valtakunnat, ja se pysyy ikuisesti.”¹

Siirrymme nyt lähemmäs nykyaikaa. Enkeli Moroni ilmestyi Joseph Smithille ensimmäisen kerran vuonna 1823 ja sanoi, ”että Jumalalla oli [hänelle] työ tehtäväksi ja että [hänen nimeään] tultaisiin mainitsemaan hyvällä ja pahalla kaikkien kansakuntien, sukujen ja kielten keskuudessa”². Moronin sanoma on varmasti hämmästyttänyt Josephia, joka oli vasta 17-vuotias.

Vuonna 1831 Herra sanoi Josephille, että valtakunnan avaimet oli jälleen ”annettu ihmiselle maan päällä”. Hän sanoi, että ”evankeliumi vierii maan ääriin niin kuin vuoresta käden koskematta irronnut kivi – –, kunnes se on täyttänyt koko maan”³, aivan kuten Daniel oli sanonut Nebukadnessarille.

Vuonna 1898 presidentti Wilford Woodruff kertoi, mitä hänelle oli tapahtunut uutena jäsenenä vuonna 1834 eräässä pappeuskokouksessa Kirtlandissa. Hän kuvaili: ”Profeetta kutsui kaikki pappeudenhaltijat koolle paikkakunnan pieneen hirsiseen koulurakennukseen. Se oli pieni rakennus, mitoiltaan arviolta 18 m2. – – Tultuamme koolle profeetta pyysi – – Israelin vanhimpia todistamaan tästä työstä. – – Kun he olivat todistaneet, profeetta sanoi: ’Veljet, teidän tämäniltaiset todistuksenne ovat ylentäneet mieltäni ja opettaneet minua hyvin paljon. Mutta haluan sanoa teille Herran edessä, että te ette tiedä yhtään enempää tämän kirkon ja valtakunnan kohtaloista kuin äitinsä sylissä oleva lapsi. Te ette ymmärrä sitä. – – Te näette täällä tänään vain pienen kourallisen pappeutta, mutta tämä kirkko täyttää vielä Pohjois- ja Etelä-Amerikan – se täyttää maailman.’”⁴

Nämä profetiat, että

Jumalan valtakunta täyttäisi maan ikään kuin vuoresta irronnut kivi
Joseph Smithin nimi tunnettaisiin kaikkialla maailmassa ja
kirkko täyttäisi Amerikan mantereen ja täyttäisi maailman,

ovat voineet tuntua naurettavilta 170 vuotta sitten. Se pieni uskovien joukko, joka raapi elantonsa kokoon Amerikan rajaseudulla ja vaihtoi asuinpaikkaa paetakseen vainoa, ei näyttänyt pohjustavan sellaista uskontoa, joka ylittäisi maiden rajat ja tunkeutuisi sydämiin kaikkialla.

Mutta juuri niin on käynyt. Saanen esittää yhden esimerkin.

Joulupäivänä 1925 vanhin Melvin J. Ballard pyhitti Buenos Airesissa Argentiinassa koko Etelä-Amerikan maanosan evankeliumin saarnaamiselle. Elokuuhun 1926 mennessä oli kastettu kourallinen käännynnäisiä. He olivat ensimmäiset koko Etelä-Amerikassa kastetut Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenet. Se tapahtui 85 vuotta sitten eli monien tänään konferenssia kuuntelevien elinaikana.

Buenos Airesissa on nykyään 23 Siionin vaarnaa, ja kaupungeissa kautta Argentiinan kymmeniä vaarnoja ja kymmeniä tuhansia kirkon jäseniä. Nyt koko Etelä-Amerikassa on runsaasti yli 600 vaarnaa ja monta miljoonaa kirkon jäsentä. Meidän silmiemme edessä Jumalan valtakunta täyttää maanosaa, ja sekä me että Joseph Smithin panettelijat mainitsemme hänen nimeään maissa, joista hän ei ollut eläissään ehkä edes kuullut.

Kirkossa on maailmanlaajuisesti nykyään lähes 3 000 vaarnaa Bostonista Bangkokiin ja Méxicosta Moskovaan. Seurakuntia on lähes 29 000. Monissa maissa on täysin kehittyneitä vaarnoja ja käännynnäisistä polveutuvia jäseniä. Joissakin toisissa maissa uusien jäsenten pienet ryhmät kokoontuvat pieninä seurakuntina vuokratiloissa. Kirkko leviää joka vuosi yhä laajemmalle eri puolilla maailmaa.

Ovatko nämä profetiat maailman täyttämisestä ja tunnetuksi tulemisesta kautta maailman naurettavia? Kenties. Epätodennäköisiä? Epäilemättä. Mahdottomia? Ehdottomasti eivät. Ne toteutuvat silmiemme edessä.

Presidentti Gordon B. Hinckley on todennut:

”Aikanaan sanottiin, että Britannian valtakunnassa aurinko ei milloinkaan laske. Tuo valtakunta on nyt pienentynyt. Mutta on totta, ettei aurinko milloinkaan laske tässä Herran työssä, kun se koskettaa ihmisten elämää kautta maailman.

Ja tämä on vasta alkua. Olemme vielä tuskin raapaisseet pintaa. – – Työmme ei tunne rajoja. – – Meiltä nyt suljetut kansakunnat ovat jonakin päivänä avoinna.”⁵

Nykyään voimme nähdä, että Mormonin kirjan profetian täyttyminen lähestyy:

”Ja – – tapahtuu, että kuninkaat sulkevat suunsa, sillä sen, mitä heille ei ole kerrottu, he saavat nähdä, ja sen, mistä he eivät ole kuulleet, he saavat kokea.

Sillä sinä päivänä Isä tekee minun tähteni teon, joka on suuri ja ihmeellinen teko heidän keskuudessaan.”⁶

Tämä Herran teko on tosiaankin suuri ja ihmeellinen, mutta pääosin se etenee monien ihmiskunnan poliittisten, kulttuuristen ja akateemisten vaikuttajien huomaamatta. Se etenee yksi sydän ja yksi perhe kerrallaan, hiljaa ja huomaamatta, ja sen pyhä sanoma on siunaukseksi ihmisille kaikkialla.

Eräs Mormonin kirjan jae auttaa ymmärtämään kirkon ihmeellistä kasvua nykyaikana: ”Ja edelleen minä sanon sinulle, että on tuleva aika, jolloin tieto Vapahtajasta leviää kautta jokaisen kansakunnan, suvun, kielen ja kansan.”⁷

Tärkein sanomamme, mitä Jumala on sekä valtuuttanut meidät että käskenyt meitä viemään kaikkialle maailmaan, on se, että on olemassa Vapahtaja. Hän eli ajan keskipäivänä. Hän sovitti meidän syntimme, Hänet ristiinnaulittiin ja Hän nousi ylös. Tuo verraton sanoma, jota me julistamme Jumalalta saadulla valtuudella, on todellinen syy siihen, että kirkko kasvaa niin kuin kasvaa.

Todistan, että Vapahtaja ilmestyi Isänsä kanssa Joseph Smithille. Isän johdolla Hän vakiinnutti evankeliuminsa jälleen maan päälle. Hän lähetti apostoleja, profeettoja ja pappeuden avaimet jälleen maan päälle. Hän johtaa kirkkoaan elävän profeettansa presidentti Thomas S. Monsonin kautta. Hänen kirkkonsa on se kivi, joka irtosi vuoresta käden koskematta ja vierii eteenpäin kautta koko maapallon.

Olemme kiitollisia Joseph Smithistä ja katselemme ihmetellen, kun hänen nimeään kunnioitetaan, ja niin, myös herjataan yhä laajemmin kautta maailman. Mutta me käsitämme, ettei tässä suuressa myöhempien aikojen työssä ole kyse hänestä. Se on kaikkivaltiaan Jumalan ja Hänen Poikansa, Rauhan Ruhtinaan, työtä. Todistan, että Jeesus Kristus on Vapahtaja, ja ihailen kanssanne tämän työn ihmeellistä, hämmästyttävää ja vastustamatonta etenemistä. Todellakin, ”on [tullut] aika, jolloin tieto Vapahtajasta leviää kautta jokaisen kansakunnan, suvun, kielen ja kansan”. Todistan Jeesuksesta Kristuksesta, koko ihmiskunnan Vapahtajasta, ja tästä työstä Hänen nimessään. Aamen.