Upouusi diakoni
”Ja myös kaikki ne, jotka ottavat vastaan tämän pappeuden, ottavat vastaan minut, sanoo Herra” (OL 84:35).
Sakramentin jakaminen on suuri tehtävä. Mitä jos hän tekisi jonkin virheen?
Benji seisoi peilin edessä suoristamassa solmiotaan. Valkoinen paita ja tummansiniset housut sopivat hänelle täydellisesti. Tukka oli kammattu. Hän näytti ehdottomasti valmiilta asetettavaksi diakoniksi. Miksi häntä sitten hermostutti niin paljon?
Benji otti pyhät kirjoituksensa ja lähti huoneesta. Hän yritti olla ajattelematta, kuinka erilaista kirkossa olisi tänään. Ja sitten oli se uusi pappeusvelvollisuus, joka huolestutti häntä, kun hän sitä ajatteli: sakramentin jakaminen. Mitä jos hän tekisi virheen ensimmäisellä kerrallaan ensi viikolla? Hän yritti unohtaa senkin lähtiessään kotoa.
Sakramenttikokous sujui samoin kuin aina. Mutta sen jälkeen Benji meni perheensä kanssa piispa Salazarin toimistoon. Se oli ehdottomasti erilaista. Yleensä hän oli sillä hetkellä Alkeisyhdistyksen alkuohjelmassa.
Benji istuutui, ja isä, piispa, Nuorten Miesten johtaja ja piispan neuvonantajat panivat kätensä hänen päänsä päälle. Isä antoi hänelle Aaronin pappeuden. Siunauksen aikana perhoset Benjin vatsasta katosivat. Hän tunsi olonsa rauhalliseksi ja onnelliseksi.
Benji nousi ja kätteli jokaista. Sitten hän halasi äitiä ja veljeään Jayta ja pikkusiskoaan Mirasolia.
Sen jälkeen hän meni pyhäkouluun. Vaikka uusi luokka ei ollutkaan samanlainen kuin Alkeisyhdistyksessä, se tuntui silti tutulta. Oppiaihe käsitteli rukousta. Benji oli kuullut monta oppiaihetta rukouksesta aiemmin Alkeisyhdistyksessä. Hän huokaisi helpotuksesta. Ehkäpä diakonina olo ei olisikaan kovin vaikeaa.
”Kyllä se hyvin sujuu”, Jay sanoi Benjille kirkon jälkeen. ”Minä siunaan sakramentin ja sinä voit jakaa sen.”
Kaikki perhoset lehahtivat takaisin. ”Joo, hyvä juttu”, Benji sanoi hiljaa. Juuri sakramentin jakamisestahan hän oli eniten huolissaan!
Myöhemmin samana iltana Benji huomasi, että isä oli sohvalla lukemassa. ”Mitä jos jätän jonkun väliin eikä hän saa sakramenttia?” Benji kysyi. ”Mitä jos kompastun?” Hän näki selkeästi mielessään, kuinka tarjotin kaatuu lattialle ja vesikupit lentävät joka puolelle.
Isä puristi Benjiä olkapäästä. ”Muistan ensimmäisen kerran, kun jaoin sakramenttia. Olin varmaan hermostuneempi kuin sinä olet juuri nyt.”
Benji räpäytti yllättyneenä silmiään. ”Sinäkö? Ethän sinä pelkää mitään!”
Isä nauroi. ”Olen pelännyt monta kertaa. Tiedätkö, mikä auttoi minua pääsemään hermoilemisesta?”
Benji mietti hetken. ”Rukous?”
Isä hymyili. ”Aivan oikein. Rukous. Ja isäni antoi minulle siunauksen. Haluaisitko, että minä antaisin sellaisen sinulle?”
Benji nyökkäsi nopeasti. ”Kyllä! Se olisi tosi hyvä asia.”
Perhe kokoontui olohuoneeseen. Isä pani kätensä Benjin pään päälle. Kun isä puhui, Benji tunsi kyynelten kihoavan silmiinsä. ”Muista”, isä sanoi siunauksessa, ”että olet saanut pappeuden pyhällä toimituksella. Taivaallinen Isä antoi meille pappeuden, jotta me voimme palvella muita. Jos voit tehdä sen täydestä sydämestäsi, sinua siunataan siinä ja kaikissa asioissa.”
Koko viikon Benji rukoili apua. Seuraavana sunnuntaina hän meni diakonien joukkoon kappelin etuosaan. Hän kuunteli tarkoin, kun Jay siunasi leivän.
Äkkiä hän oli taas kauhean huolissaan. Pystyisikö hän todella tähän? Se oli niin tärkeää! Sitten hän muisti isän antaman siunauksen lupaukset. Kun Henki valtasi hänet, hänen huolestuneisuutensa katosi.
Hän otti tarjottimen ja siirtyi varmoin askelin hänelle osoitettujen rivien luo. Varovasti hän ojensi tarjottimen naiselle, joka istui ensimmäisellä rivillä.
Nainen hymyili hänelle. Benji vastasi hymyyn tietäen, että hän palveli Herraa.
Kuvitus Adam Koford