Pelastuksen työtä joudutetaan
Kun kutsumme, rakastamme ja palvelemme muita, meistä tulee Jeesuksen Kristuksen todellisia opetuslapsia ja me autamme pelastuksen työn jouduttamisessa.
Vaikka kokoaikaisten lähetyssaarnaajien toimiminen verkossa ja kiertokäyntien järjestäminen seurakuntakeskuksissa herättävätkin innostusta, nuo muutokset ovat vain pikkuruinen osa pelastuksen työn kokonaiskuvaa. Paljon tärkeämpää on se, mikä meidän jäsenten osa on pelastuksen työn jouduttamisessa. Meitä ei pyydetä osallistumaan mihinkään uuteen ohjelmaan. Meitä kannustetaan yksinkertaisesti olemaan Jeesuksen Kristuksen todellisia opetuslapsia. Roolimme on paneutua rakastamaan ja palvelemaan lähellämme olevia – lohduttaa apua tarvitsevaa työtoveria, kutsua ystäviämme kastetilaisuuteen, auttaa iäkästä naapuria hänen pihatöissään, kutsua vähemmän aktiivinen jäsen aterialle tai auttaa naapuria sukututkimustyössä. Nämä kaikki ovat luontevia, mukavia tapoja kutsua vähemmän aktiivisia jäseniä ja niitä, jotka eivät kuulu kirkkoomme, tutustumaan elämäämme ja sen seurauksena evankeliumin valoon. Se, että jaamme heidän kanssaan niin elämämme hauskat kuin pyhätkin hetket, voi itse asiassa olla vaikuttavin tapa, millä kuka tahansa meistä voi tehdä työtä Jeesuksen Kristuksen viinitarhassa ihmissielujen pelastamiseksi (ks. OL 138:56).
Mitä on pelastuksen työ?
Pelastuksen työ on taivaallisen Isän työtä ”ihmisen kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän [toteuttamiseksi]” (Moos. 1:39). Tähän tärkeään työhön kuuluu jäsenlähetystyö, käännynnäisten aktiivisina pitäminen, vähemmän aktiivisten jäsenten aktivointi, temppeli- ja sukututkimustyö sekä evankeliumin opettaminen.1 Liian usein me ajattelemme, etteivät nämä evankeliumin osa-alueet liity toisiinsa. Mutta 23. kesäkuuta 2013 olleessa maailmanlaajuisessa johtajien koulutuslähetyksessä Pelastuksen työ vanhin Russell M. Nelson kahdentoista apostolin koorumista opetti, että ”työ on todella yksi kokonaisuus. Nämä eivät ole erillisiä toimintoja. Ne kaikki kuuluvat pelastuksen työhön.”2
Ilmaus ”Pelastuksen työn jouduttaminen” – lähetykseen liittyvän verkkosivuston nimi (hasteningthework.lds.org) – viittaa Herran lupaukseen: ”Katso, minä joudutan työtäni aikanaan” (OL 88:73).
Välttämättömät pappeuden toimitukset – kaste, konfirmointi, temppelitoimitukset sekä miehillä pappeuteen asettaminen – ovat virstanpylväitä polullamme takaisin taivaallisen Isämme luo. Kun me osallistumme pelastuksen työhön, me kuljemme ja innoitamme muita kulkemaan tätä liittojen polkua.
Jäsenet ja lähetyssaarnaajat työskentelevät yhdessä pappeuden avainten johdolla
On tullut aika keskittyä uudelleen siihen perusperiaatteeseen, että jäsenyys Herran kirkossa tarkoittaa sitä, että on kutsuttu olemaan täysin mukana Hänen pelastustyössään. Vaarnanjohtajilla ja piispoilla on lähetystyötä koskevat pappeuden avaimet omissa kirkon yksiköissään3 eli avaimet auttaa jäseniä tekemään sitä, mitä Kristuksen todelliset opetuslapset tekevät – jakamaan evankeliumin valoa. Lähetysjohtajilla on pappeuden avaimet, joiden avulla he voivat ohjata johtamiensa lähetyssaarnaajien työtä.4 Kokoaikaisia lähetyssaarnaajia valmennetaan opettamaan niitä, joita on valmistettu ottamaan vastaan evankeliumi. He auttavat jäseniä jäsenten lähetystyössä eikä päinvastoin. Näin kokoaikaiset lähetyssaarnaajat ja jäsenlähetyssaarnaajat ovat kumppaneita evankeliumin tuomisessa niiden elämään, joita Herra on valmistanut ottamaan sen vastaan.
Presidentti Thomas S. Monson sanoi lähetyksessä: ”Nyt on aika jäsenten ja lähetyssaarnaajien liittyä yhteen, toimia yhdessä, tehdä työtä Herran viinitarhassa tuodaksemme sieluja Hänen luokseen. Hän on valmistanut meille keinot kertoa evankeliumista moninaisin tavoin, ja Hän auttaa meitä ponnisteluissamme, jos toimimme uskossa Hänen työnsä toteuttamiseksi.”5
Vanhin Neil L. Andersen kahdentoista apostolin koorumista puhui rakkauden tärkeydestä. Hän sanoi: ”Yhdessä me työskentelemme uskossa ja ykseydessä – uskossa, että Herra johdattaa meidän askeleitamme, ja ykseydessä toistemme ja lähetyssaarnaajien kanssa, motiivina aina rakkaus [Jeesusta Kristusta] kohtaan, toisiamme kohtaan ja niitä kohtaan, joita me palvelemme.”6
Seurakuntaneuvostot näyttävät mallia ja seurakuntien lähetystyönjohtajat koordinoivat
Piispan johdolla seurakuntaneuvosto auttaa, tukee ja koordinoi seurakunnan jäsenten pyrkimyksiä suunnittelemalla ja johtamalla pelastuksen työtä seurakunnassa.7
Seurakunnan lähetystyönjohtaja, joka on seurakuntaneuvoston jäsen, ”koordinoi seurakunnan pyrkimyksiä löytää, opettaa ja kastaa tutkijoita. Hän koordinoi tätä työtä sekä kokoaikaisten lähetyssaarnaajien työtä.”8
Puhuessaan seurakuntien lähetystyönjohtajille vanhin Nelson sanoi: ”Auttakaa heidän [lähetyssaarnaajien] sopimuskirjansa täyttämisessä merkityksellisillä tilaisuuksilla ja sopimuksilla, niin ettei heillä ole aikaa koputella ovia etsiessään ihmisiä opetettaviksi. – – [Te olette] yhdistävä side lähetyssaarnaajien, seurakuntaneuvoston ja seurakunnan jäsenten välillä.”9
Menestyksen todellinen mitta
Me myöhempien aikojen pyhät olemme siunattuja saadessamme elää tänä aikana, jolloin Herra jouduttaa työtään. Koska Jumala on tarkoituksella asettanut meidät maan päälle tänä aikana, meillä on kyky tehdä enemmän kuin luulemme kykenevämme tekemään. Niin kauan kuin me autamme ystävällisesti ja rakastaen niitä, jotka tarvitsevat ystävyyttämme ja apuamme, me emme voi epäonnistua. Menestys lähetystyössä tulee siitä, että noudatamme mieleemme ja sydämeemme virtaavaa innoitusta ja yksinkertaisesti kutsumme muita evankeliumikeskeiseen elämäämme. Kutsuminen on menestymisen mitta, ei se, menevätkö ihmiset kasteelle tai tulevatko he aktiivisiksi kirkossa. Vanhin Jeffrey R. Holland kahdentoista apostolin koorumista sanoikin siitä suuresta lähetyssaarnaajien joukosta, joka on nyt astumassa lähetyskentälle: ”Nyt on tullut aika, jolloin meidän täytyy sanoa: ’Tässä he tulevat.’ Meidän kaikkien täytyy suunnitella, että käytämme näitä taivaan lähettämiä voimavaroja mahdollisimman hyödyllisesti.”10
Meidän kaikkien on aika ymmärtää selkeämmin roolimme pelastuksen työn jouduttamisessa. Kun teemme jäsenlähetystyöstä, käännynnäisten aktiivisina pitämisestä, vähemmän aktiivisten jäsenten aktivoinnista, temppeli- ja sukututkimustyöstä ja evankeliumin opettamisesta luonnollisen osan elämäämme, me koemme suurta iloa ja meille suodaan hengellisiä lahjoja, joita tarvitsemme vahvistaaksemme kirkkoa 2000-luvulla.
Valokuvakuvitus David Stoker
Valokuvakuvitus John Luke ja Cody Bell