Kuinka voin olla menestyvä lähetyssaarnaaja?
Kirjoittaja asuu Mainessa Yhdysvalloissa.
Vaikka toverini ja minä olisimme tehneet työtä kuinka ahkerasti, kaikki torjuivat sanomamme. Mitä me voisimme tehdä tullaksemme menestyviksi lähetyssaarnaajiksi?
Olin ollut lähetystyössä vähän yli vuoden, kun minulla oli erityisen vaikea vaihe. Olimme keskellä ankeaa, harmaata vuodenaikaa – kylmä talvi oli juuri mennyt ohi ja olimme siirtymässä kohti kevättä. Ja vaikka toverini ja minä olisimme tehneet työtä kuinka ahkerasti, kaikki torjuivat sanomamme. Kun tapasimme muita lähetyssaarnaajia, saimme kuulla, että heidän työnsä eteni hyvin. En kyennyt keksimään yhtään syytä, miksi meillä ei ollut lainkaan menestystä. Olin ollut kentällä niin kauan, että puhuin kieltä hyvin, toverini ja minä olimme hyviä ystäviä, olimme rakentaneet luottamuksen jäsenten kanssa, ja yritimme seurata Henkeä ja noudattaa lähetyskentän sääntöjä tarkasti.
Mutta teimmepä mitä hyvänsä, kohtasimme joka käänteessä torjuntaa. Kun näin oli kulunut viikko toisensa perään, annoin happamen asenteeni vallata mieleni. Eräässä suunnittelutuokiossamme huudahdin vihdoin: ”Mitä hyötyä tästä on? Kukaan ei kuitenkaan kuuntele meitä.” Toverini, jolla oli parempi näkemys kuin minulla, sanoi ainoastaan: ”Me asetamme tavoitteita osoittaaksemme uskomme. Me seuraamme edistymistämme tavoitteissa laskeaksemme siunauksemme.”
Kun pohdin hänen näkemystään, ymmärsin, että olin käyttänyt väärää mittatikkua arvioidessani menestystäni lähetyssaarnaajana. Julkaisussa Saarnatkaa minun evankeliumiani – lähetystyöpalvelun opas on luettelo menestyvien lähetyssaarnaajien käyttäytymistavoista1, ja ymmärsin, että kaikki niistä ovat lähetyssaarnaajan vallassa. Minä en pystynyt vaikuttamaan siihen, ottivatko lähetyskentälläni asuvat ihmiset vastaan evankeliumin sanoman, mutta minä pystyin vaikuttamaan siihen, millainen lähetyssaarnaaja päätin olla. Toverini osoitti minulle, että suurempi usko Jeesukseen Kristukseen ja kiitollisuus Hänen siunauksistaan soisivat minun ymmärtää, millä lailla olin jo menestyvä lähetyssaarnaaja.
Usko tuo näkyviin ihmeitä
Oli nöyräksi tekevää ymmärtää, että minulta puuttui uskoa. Etsin asioita, joissa voisin vahvistaa uskoani, ja huomasin, että kun asiat eivät olleet menneet suunnitelman mukaan, olin antanut itseni lannistua. Julkaisussa Saarnatkaa minun evankeliumiani sanotaan: ”Lannistuminen heikentää uskoasi. Jos madallat odotuksiasi, tehokkuutesi vähenee, tahtosi heikkenee ja sinun on vaikeampaa seurata Henkeä.”2 Ymmärsin, että olin antanut vastoinkäymistemme heikentää uskoani.
Aloin rukoilla sydämenmuutosta ja enemmän uskoa. Luotin myös lupaukseen, joka annetaan kohdassa Morm. 9:21: ”Joka uskoo Kristukseen, mitään epäilemättä, mitä ikinä hän pyytää Isältä Kristuksen nimessä, se annetaan hänelle; ja tämä lupaus on kaikille, aina maan ääriin asti.” Tämä lupaus johti minut rukoilemaan palavammin niitä siunauksia ja ihmeitä, joita toverini ja minä tunsimme tarvitsevamme, ja lisäämään aina: ”Tapahtukoon Sinun tahtosi.” Nämä rukoukset auttoivat minua hyväksymään muuttuneet suunnitelmat ja takaiskut suurempaa uskoa osoittaen, koska tiesin, että taivaallinen Isä vastaa aina uskon rukouksiin – silloinkin kun vastaukset tulevat tavoilla, joita emme odota. Opin huomaamaan paremmin, millä tavoin Herra ohjasi meitä päivämme aikana.
Kun tein työtä uskoni vahvistamiseksi, huomasin myönteisen muodon julkaisun Saarnatkaa minun evankeliumiani lausumasta pitävän paikkansa: jos kohotat odotuksiasi, tehokkuutesi lisääntyy, tahtosi voimistuu ja kykenet seuraamaan Henkeä paremmin. Lisäksi suhtauduin optimistisemmin lähetystyöhön ja omaan lähetystyöpalveluuni, kun kykenin huomaamaan ja arvostamaan ihmeitä, joita tapahtui päivittäin.
Kiitollisuus ehkäisee kateutta
Herra alkoi osoittaa minulle, että Hän teki meille ihmeitä joka päivä – mutta minä en ollut kyennyt huomaamaan niitä ennen kuin tein tietoisen yrityksen olla aidosti kiitollinen. Kiitollisuuden ilmaiseminen on enemmän kuin hyvä tapa tai kohtelias ele. Kun ilmaisin kiitollisuutta Herraa ja muita kohtaan, sain voimaa. Huomasin olevani innoissani muiden lähetyssaarnaajien puolesta, kun heillä oli menestystä, sen sijaan että olisin ollut kateellinen (ks. Alma 29:14, 16). Kykenin paremmin keskittymään siihen, mitä minulla oli ja mikä sujui hyvin, enkä siihen, mitä minulta puuttui tai mikä ei sujunut.
Opin, että kiitollisuus on vastalääke sille, että vertaisimme itseämme muihin. Ne hetket, kun en tuntenut itseäni menestyväksi lähetyssaarnaajaksi, tulivat yleensä silloin kun sanoin itselleni: ”Minä en menesty yhtä hyvin kuin he” tai ”He ovat parempia tässä kuin minä”. Opin myös, että vaikka Herran mallina onkin antaa meille vanhurskaita esimerkkejä, joita noudattaa ja seurata, Saatanan väärennöksenä on houkutella meitä vertaamaan itseämme heihin ja määritellä sen mukaan oma arvomme tai menestyksemme. Mutta julkaisussa Saarnatkaa minun evankeliumiani sanotaan selkeästi: ”Vältä vertaamasta itseäsi muihin lähetyssaarnaajiin ja mittaamasta työsi ulkoisia tuloksia heidän tuloksiinsa.”3 Viime kädessä kiitollisuus auttoi minua välttämään ylpeyttä ja muistutti minua siitä, että Herra on työnsä johdossa. Minun ei tarvinnut olla kateellinen sen vuoksi, että muut lähetyssaarnaajat näyttivät menestyvän paremmin.4
Menestyksen todellinen mitta
Ennen kuin tämä muutos näkökulmassani tapahtui, olin keskittynyt tietyntyyppiseen siunaukseen niin täysin, että olin unohtanut jättää silmäni auki muille tavoille, joilla Herra vastasi rukouksiimme ja siunasi lähetystyötämme. Lopulta Herra alkoi siunata lähetystyötä alueellamme hienoilla ja odottamattomilla tavoilla. Löysimme sittenkin ihmisiä, jotka olivat halukkaita ottamaan vastaan sanomamme, mutta siihen mennessä olin oppinut olemaan mittaamatta omaa menestystäni muiden tekemien valintojen perusteella.
Presidentti Gordon B. Hinckley (1910–2008) kertoi, millaisen neuvon yksi lähetysjohtaja oli antanut lähetystyöstä: ”Tehkää parhaanne, todella, todella parhaanne. Rukoilkaa ja tehkää kovasti työtä ja jättäkää sadonkorjuu Herran asiaksi.”5 Julkaisu Saarnatkaa minun evankeliumiani opettaa menestyvistä lähetyssaarnaajista jotakin samankaltaista: ”[Tee] aivan parhaasi tuodaksesi sieluja Kristuksen luokse ja [pyri] vilpittömästi oppimaan ja kehittymään.”6
Niin kauan kuin olin halukas tekemään parannuksen, niin kauan kuin saatoin tehdä rehellisesti tiliä Herralle, että tein parhaani, voin tuntea varmuutta siitä, että olin menestyvä lähetyssaarnaaja – riippumatta siitä, ottivatko ihmiset vastaan sanomamme. Menestykseni mittaa lähetyssaarnaajana voitiin monella tapaa arvioida halukkuudellani tehdä parannusta ja päättäväisyydelläni jatkaa työntekoa.
Päiväkirjaani on tallennettu monia ihmeitä lähetystyöni tästä vaiheesta. Kun pyrin olemaan uskollisempi ja kiitollisempi, minulla oli parempi näkökulma asioihin, vältin lannistumisen ja tunsin Hengen runsaampana työssä. Huomasin, että se, mitä julkaisussa Saarnatkaa minun evankeliumiani opetetaan, on totta: ”Kun olet tehnyt aivan parhaasi, voit yhä kokea pettymyksiä, mutta et ole pettynyt itseesi. Voit tuntea varmasti, että Herra on mieltynyt sinuun, kun tunnet Hengen työskentelevän kauttasi.”7 Ja kun tunsin, että Herra oli mieltynyt minuun, saatoin kestää minkä tahansa koettelemuksen.
Menestykseni mittaa lähetyssaarnaajana voidaan monella tapaa arvioida halukkuudellani tehdä parannusta ja päättäväisyydelläni jatkaa työntekoa.
Valokuvakuvitus Del Benson